Ilta-Sanomien uutispäällikkö ja pitkän linjan satunnainen salibandykirjoittaja Tomi Auremaa esitteli joulukuussa ehdotuksen kakkosdivarin sarjajärjestelmän petraamiseksi. Pohdinta oli niin mielenkiintoinen, että Pääkallo.fi:n juttuun ryöpsähti kommenttitulva. Nyt asiaa kommentoi Pääkallo.fi:lle Salibandyliiton kilpailupäällikkö Esko Kyyhkynen.
Esko Kyyhkynen, Tomi Auremaa ehdotti SBS Wirmon sivuilla, että kakkosdivarissa voitaisiin pelata koko Suomen mestaruudesta. Kauden päätteeksi pelattaisiin pudotuspelit, joiden voittajalle ojennettaisiin pysti ja kysyttäisiin, onko kiinnostusta nousuun. Onko idea mielestäsi toteuttavissa?
– Kaikki kehittelyideat ovat mielestäni tervetulleita, jos ne ovat realistisesti toteuttavissa, kehittävät toimintaa ja inspiroivat seuroja/joukkueita jatkossa. Tuo joukkueilta kysyminen noususta kuulostaa hieman vieraalta palloilulajien kilpailujärjestelmien yhteydessä.
Entä sitten kakkosdivarin mestaruudesta pelaaminen ilman joukkueilta kysymistä? Mitä mieltä olet siitä?
– Nythän I divisioonan karsinnoissa mennään jo aika pitkälle II divisioonan parhaimpien etsimisessä. En tällä hetkellä kuitenkaan kannattaisi ajatusta loppuun asti viemisestä (II divisioonan mestaruuteen).
Auremaan näkemyksen mukaan hyppäys kakkosesta ykköseen on valtava niin taloudellisesti kuin seurojen resurssien suhteen. Onko näin?
– Hyppäys alueellisesta sarjasta valtakunnalliseen vaatii aina enemmän resursseja.
Oletko seurannut asiasta virinnyttä keskustelua Pääkallo.fi:ssä? Ja onko Pääkallo.fi:n vilkas kommentointi aiheesta herättänyt minkäänlaista keskustelua siellä Salibandyliitossa?
– En ole seurannut. Pitäisi seurata enemmän, sillä joskus keskustelupalstojen kommenteista saattaa löytyä helmiä kehitystyötä varten.
Kommentoijat ehdottavat muun muassa, että kakkosdivarin kausimaksua voisi korottaa 50 tai 100 eurolla, jotta nousija tai nousijat saisivat starttirahaa ykkösdivariin. Mitä mieltä olet tästä?
– Siis muut joukkueet keräisivät rahaa nousijaa varten ja nousijan seuraavan kauden kausimaksu olisi hieman pienempi? En ole tuon järjestelmän kannalla.
Keskustelussa pohditaan myös kakkosdivarin lohkomäärää. Kahdeksan lohkon systeemistä käytetään termiä ”naurettava”. Olisiko syytä vähentää?
– Alueellinen miesten II divisioona yksittäisine otteluineen on mielestäni erittäin hyvä järjestelmä. Miesten II divisioonaa käy paikan päällä katsomassa yleisöä enemmän kuin miesten I divisionaa. Miesten II divisioona on siis hyvä alueellinen näyteikkuna yksittäistä peleistä. Hyppäyksessä ylöspäin on selvä pullonkaula, sillä nousu I divisioonaan on nykyään kovan työn takana (I divisioona supistettiin yhteen lohkoon). Toisaalta tiukassa nousukarsintajärjestelmässä ei ylöspäin huonoja joukkueita mene.
Jos kakkosdivari lähdettäisiin muokkaamaan, niin varmasti pitäisi myös tarkistaa kolmosen sarjajärjestelmää?
– Kyllä.
Jos uudistusta lähdetään ajamaan eteenpäin, niin kuka tai mikä taho tällaisia asioita käsittelee ja tekee päätöksiä?
– Toimihenkilöt ja kilpailuvaliokunta tekevät sunnittelu- ja valmistelutyöt ja kilpailuvaliokunta tekee mahdolliset esitykset tarvittaessa liittohallitukselle.
Vielä viimeinen kysymys: kokonaisuudessaan olet siis sitä mieltä, että kakkosdivari on hyvä nykyisellään, eikä muutoksia tarvita?
– Täydellistä kilpailujärjestelmää ei ole olemassakaan. Kilpailujärjestelmiä tulee aika ajoin tarkistaa ja tehdä tarvittavat muutokset eri sarjatasoille. Tällä hetkellä en olisi tekemässä radikaaleja uudistuksia koskien miesten II divisioonaa.
Jaa että kyllä ollaan valmiita hyviin ehdotuksiin ja halutaan kehittää lajia ja järjestelmää, mutta sitten kun sellaisia tulee niin kaikki tyrmätään..
” Tuo joukkueilta kysyminen noususta kuulostaa hieman vieraalta palloilulajien kilpailujärjestelmien yhteydessä.” Kuulostahan se toki,mutta kyllä sekin kuulostaa että ei saa kautta pelata täysillä loppuun saakka ettei vain ”pääse ykköseen”, ja resursseja jos ei ole ykköseen nousun tapahtuessa, niin joutuu aladivareihin..
Nyt sitten vaihtoon tuollainen pahan ilman lintu. Järkyttävän ylimielistä kommentointia kentän ääntä kohtaan. Oikeasti. Mitä nämä herrat tuolla toimistoillaan tekevät? ”En seuraa keskustelua” jne. Pelkästään tuo kommentti pistää vihaksi. Pitäisi tietää, että tässä lajissa näissä keskusteluissa pyörii merkittäviäkin persoonia kautta salibandysuomen!
Missä on intohimo kehittää lajia? Halusinkin lukea tätä ympäripyöreää ja innotonta kyllä tai ei vastailua…eikä mitään kommenttia tai näkemystä mihinkään kysymyksen. Ihan kuin olisi vain oma luomus tulilinjalla.
Tämä laji olisi varmaan intohimolla ja ammattitaidolla paljon pidemmällä tällä hetkellä…
Kyllä jäi Kyyhkysen puheista sellainen kuva että kyselemitä kyselet, 15. päivä on palkkapäivä. Kaikessa innovatiivisessa toiminnassa pitää ottaa huomioon kaikki asianosaiset. Nytten vähätellään pelaajien ja joukkueiden mielipiteitä (siis osan joukkueista ja pelaajista). Kakkosta kilpailusemmaksi lohkoja supistamalla kiitos!
Aivan käsittämättömiä lausuntoja! Jokaisesta vastauksesta paistaa läpi, ettei oikeasti edes haluta muuttaa mitään. ”Pitäisi varmaan seurata keskusteluja”. Joo, niin tosiaan pitäisi.
Sitä Kyyhkynen ei kiistä, etteikö Ykkönen vaatisi enemmän resursseja kuin Kakkonen. Lienee aika itsestäänselvyys. Olisiko sitten kohtuullista, etttä liiton virkamies olisi sanonut edes yhden tavan, jolla tuota eroa kaventaa. Nyt kuulostaa, että yhden asian muuttaminenkin on niin älyttömän hankalaa.
Ja mikä mahtaa olla argumentti, ettei Kyyhkynen kannata tätä mestaruusturnausta. Auremaan kirjoituksen pointeista juuri se on saanut täällä paljon kannatusta. Perusteletko Kyyhkynen kiitos, edes tämän asian. Miksi et kannata sitä?
Ei kannata ihmetellä miksi salibandyn kehitystyö on laahannut maajoukkuetason suurtapahtumia lukuunottamatta noin vuosikymmenen samalla tasolla. Salibandyn kenttäväen ääntä ei ole tänä ajanjaksona juuri otettu vakavasti, ainakaan päätöksentekoon saakka.
Liiton päätöksentekijöiden joukossa ei ole tapahtunut juuri merkittäviä henkilövaihdoksia vuosikymmeniin ja ”nahan luominen” uudestaan ei ole onnistunut. Ajatukset ja asenteet laahavat kautta linjan Kyyhkysen antamien kommenttien tasolla, vuosikymmenen päässä – ellei kahden.
JOS kakkosdivarissa pelattaisiin mestaruudesta, niin löytyisikö taustalta samalla kenties muita salibandyn kehitystyötä ja isoa kuvaa tukevia asioita?
1) Uskoisin mestaruudesta pelaamisen lisävän pelaajien ja suurenyleisön sitoutumista lajia kohtaan. Mestaruus on aina Mestaruus oli taso sitten mikä tahansa.
2) JOS joukkueet voisivat jopa kieltäytyä noususta ilman sanktioita niin yhdenkään pelin taso ei ainakaan laskisi. Pelaajista saataisiin myös aina irti kaikki hikipisarat ja osaaminen, mikä nostaisi taas lajin kiinnostusta yleisön silmissä.
3) Onko mikään salaisuus että aika moni HYVÄ joukkue tällä hetkellä tyytyy VAIN pelailemaan kakkosodivarissa vältellen kärkisijoituksia, koska on se nousupakko!
4) Kakkosessa pelaa kohtuullinen määrä vanhoja liiga- ja divarijyriä. Taitoa siis löytyy mutta tukeeko tämän hetkinen sarjasysteemi menttaliteettia ”annan kaikkeni joka pelissä”?
5) Niin, se pelin ja pelaajien kehittyminen joka on ikuisena dilemmana. Kun silmissä siintäisi mehukas mestaruusporkkana, niin en uskoisi sen olevan ainakaan este pelaajien, yksittäisen pelin ja koko lajin kokonaisvaltaisen kehitystien tiellä.
Edellisen kirjoittajan kanssa täysin samoilla linjoilla, itse pelaan kyseisellä sarjatasolla ja nyt alkava kevätkausi todella menee monelta joukkueelta ”pelailuksi” koska nousu ei ole taloudellisesti mahdollista, mutta väitän että jokainen kakkosta pelaava haluaisi pelata lajia ns. tosissaan eli että kaudella olisi muukin tavoite kun sarjapaikan varmistaminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Kyllä tässä muutaman vuoden sisällä on kolmoseen ja siitä alaspäin tippunut joukkueet jotka pelaavat ihan pelkkänä harrastuksena vailla varsinaista kilpailuviettiä(toki se jokaiselta urheilijalta jostain takaraivosta löytyy). tälläisen keskustelun tulisi ehdottomasti herättää päättäjiä, eikä vain tälläistä juupasjoopas-sanailua.
Ei tainnut kilpailupäällikkö tietää mihin haastatteluun palaverin välissä tuli vastattua. Hemmetin hyviä kehitysehdotuksia ja kaveri tyrmää ne ilman perusteita. Luulisi, että liitossa joku seuraa myös yleistä keskustelua. Mitään ei muuteta, kun se lisäisi omaa työmäärää.
Ottakaas pojat ihan rauhassa. Jos mestaruuksia haluatte, niin pitäisiköhän mennä pelaamaan johokin oikeaan joukkueeseen jollekin oikealle tasolle. Kakkosessa ei pelaa kuin jäähdyttelijät ja lahjattomat, mestaruuksia voitetaan jossain ihan muualla. Piste.
Tämähän nyt on sitä perinteistä politiikkaa. Kun on kerran hommaan vallittu, niin mitä hyötyä siihen on enää panostaa! Jos ei itse pelaa kakkosta, niin eihän sen kehittäminen hyödytä omaa napaa.
En allekirjoita noita Kyyhkysen kommentteja, aika pihalla koko touhusta taitaa mies olla, ainakin puheiden perusteella.
Samaa mieltä taas olen Tapion kanssa joka kirjoittaa: ” Jos mestaruuksia haluatte, niin pitäisiköhän mennä pelaamaan johokin oikeaan joukkueeseen jollekin oikealle tasolle.”
En oo ikinä tajunu miks joku pelaa mitään divaria, oli sitten kyse ykkösestä, kakkosesta tai kolmosta, jollei oikeesti halua nousta ylemmäs. Täällä etelä-Suomessakin on Alueliiga ja Areenaliigoja sun muita missä pelata jos haluu vaan huvin vuoks pelata.
Tap(p)io hyvä!
Jos keskitymme vain miettimään tyyliin ”mestaruuden saa jakaa ja voittaa vain liigassa”, olemme kiivenneet takamus edellä korkean SSBL-puun latvaan saakka.
Mestaruustittelin takana on ajatus sarjasysteemistä joka palvelisi kaikkia osapuolia mahdollisimman haastavasti, kun kakkosta pelattaisiin Mestaruudesta ilman nousupeikkoa. Osapuolilla tarkoitan nuoria pelaajia, vanhoja jyriä, yleisöä, taustajoukkoja ja ylipäänsä lajin yleistä kehityspolkua. Kyse ei siis ole vain Mestaruustittelin jakamisesta, vaan mielestäni paljon laajemmasta lajin uskottavuus- ja kehityskuvasta.
Kannattaa myös muistaa että hyviä pelaajia kehittyy ajan myötä enemmän, jos alempien sarjatasojen sekä junioreiden kilpailullinen ympäristö ja sarjajärjestelmät luovat tarpeeksi haasteita. Jos puolet kauden peleistä pelataan vain kuntoilu mielessä, homma ei palvele lajia, pelaajia ja yleisöä juuri millään tavoin.
JOS kakkosdivarin yksittäisten pelien arvoa ja tasoa voitaisiin nostaa kilpailullisempaan ja samalla urheilullisempaan suuntaan sarjasysteemiä päivittämällä, niin uskoisin tämän tukevan yhä useamman nuoren pelaajan nousua kohti divaria tai jopa liigaa. Suomalaisen salibandyn ystävänkin tämä uudistus voisi joskus jopa saada katsomoon saakka 🙂
Kovia ja haasteellisia pelejä sekä tervettä painetta niskaan, niin taso nousee. Mielestäni sarjasysteemin pitäsi AINA tukea edellämainittuja ajatuksia tai homma jää ikuiseksi puuhasteluksi, joka on nyt nähtävissä varsin selvästi.
Jopa ne vanhat liiga- ja divarijyrät alkaisivat sparraamaan nuoria ja toisiaan tosissaan, jos sarjasyteemi tukisi täysillä pelaamista puolen kauden jarruttelun sijaan.
Mestaruustitteli vain jakoon ja jalka kehityksen jarrupolkimelta ylös…
”Ei tainnut kilpailupäällikkö tietää mihin haastatteluun palaverin välissä tuli vastattua.”
Jotenkin mulle tuli tästä vähän sama kuva, että nää kysymykset on kuitattu jossain tiukassa välissä eikä vastauksia ja perusteluja ole ehditty miettiä & kertoilla ollenkaan niin kauaa, kuin kynämiehet pääkallon kommenteissa.
Juttu vaikuttaa niin tyngältä, etten nyt ihan tämän perusteella vielä kilpailupäällikönkään kaulaa olisi katkomassa. Hyvä että asia nousee esiin, painetta pitää vaan jatkaa.
Nyt on tainnut moni kommentoija lukea haastattelua kuin itte piru raamattua.
Eihän Kyyhkynen suoralta kädeltä tyrmännyt mitään.
Hän päinvastoin myönsi että asiat joista nyt kysytään ovat hänelle uusia ja että hän ei kuulu Pääkallon keskustelupalstan lukijoihin.
Ainoa mihin hän antoi oman kieltävän kantansa oli ajatus sarjamaksun nostamisesta jotta mahdollista nousijaa voitaisiin tukea taloudellisesti.
Se on ymmärrettävää, sillä aikanaan joissakin valiokunnissa istuneena tiedän, että seurat valittavat nimenomaan sarja- ja lisenssimaksuista vuosittain !
Mutta pääkysymys lienee, miksi Auremaa joka 20 vuotisen salibandytaustansa niin erotuomari- kuin seuratyön osalta sekä urheilu- ja uutistoimittajataustansa tuntee SSBL:n organisaation varsin hyvin, esittää idea uudistuksesta oman seuransa nettisivuilla joista se kantautuu esim. Pääkalloon.
Miksi Auremaa ei tällaista hyvää ja kehityskelpoista mutta ehkä raakilemaista ideaa vie myös sinne mihin se kuuluu, eli Esko Kyyhkysen, Ari Vehniäisen ja Jari Kinnusen sekä kilpailuvaliokunnan jäsenten sähköposteihin.
Ihan vinkki vinkkinä, liiton toimihenkilöiden spostiosoite on niinkin vaikea kuin etunimi.sukunimi@salibandy.net ja kilpailuvaliokunnan (niin kuin kaikkien muidenkin valiokuntien) jäsenten nimet on listattu niinkin hankalasti löydettävässä ja epäloogisessa paikassa (anteeksi sarkasmi) kuin: http://salibandy.net/yhteystiedot/valiokunnat
Miksi salibandyssa ideoijat ja kritiikin esittäjät ylipäätään niin harvoin vievät ne ideansa ja kritiikkinsä niille ihmisille jotka asioiden kanssa työskentelevät ja joilla niihin on päätösvaltaa ?
Itselläni tosiaan on kokemusta valiokuntapuurtamisesta ja voin sanoa, että vuosittaisia yhteydenottoja kentältä, siis seuratasolta, ainakin niissä valiokunnissa joissa toimin, tuli todella vähän vaikka oikeasti pyysimme niitä lukuisin sähköpostein ja myös liiton sivuilla !!!
Joskus nousu tietää pitkiä pelimatkoja ja rahan menoa. Ne nousee jotka haluu reissata ja joilla on siihen varaa. Muuten sais pelata täysillä. Pitäs kuunnella kentän ääntä !
Sarjajärjestelmää pitäisi todellakin uusia. Liiga ja divari ennallaan mutta 1-2 lohkoa pitäisi saada lisää kakkosdivariin. Oikeita 3×20 minuuttisia peljä alueellisesti ja pienemmin matkakustannuksin. Alueellisuus toisimyös lisää paikallista kiinnostavuutta ja yleisöä sekä antaisi kunnon ponnahduslaudan useammalle pelaajalle. Vastapainoksi vaikkapa V-divarista voitaisiin sarjauudistuksen myötä kokonaan luopua ja perustaa tilalle harrastuspohjaisia aluesarjoja.
Esimerkkinä Keski-Suomi. Alue on yksi kolmesta toiminnallisesta alueesta Sisä-Suomen alueen sisällä. Asukkaita yli 200 000 ja joukkueita vaikka kuinka paljon. II-divariin ei näytä olevan kovasti halukkaita, syynä pitkät matkat ja kustannukset.
Jos Keski-Suomen alueelle perustettaisiin oma II-divarin lohko vaikkapa kahdekan joukkueen voimin, saataisiin lajile roimasti lisää näkyvyyttä, yleisöä ja pelaajille tilaisuuksia kehittyä.
Liitto ei muutenkaan satsaa tätä nykyä seurojen ja kuntien kanssa tehtävään yhteistyöhön. Ennen liitto oli seuroja varten, seuroja kuunneltiin. Nyt seurat näyttävät olevan liittoa varten, aluetyö ja kuntien kanssa tehtävä yhteistyö on suurimpia kaupunkeja lukuunottamatta unohtunut tyystin.
laji kasvaa koko maassa jatkuvasti mutta liitto näyttää hukkaavan tilaisuutensa pysyä mukana seuroja tukien. Siitä ei hyvää seuraa.
Ei tosiaankaan tarvita kakkoseen lisää lohkoja ja joukkueita, niitä on ainakin e-suomessa jo nyt liikaa.
Itsekin toimin salibandyjoukkueissa Etelä-Suomessa vv. 1994-2005. Matkat olivat lyhyitä, max 50 km ja kaikki pelit jo kakkosdivaritasolla olivat paikallispelejä joten kannattaa muistaa että juuri salibandy lajina on edelleen kasvussa nimenomaan siksi että se leviää koko maahan. Elämää on muuallakin kuin kehäkolmosen sisäpuolella.
Jo Sisä-Suomen alueella kakkosdivaritasolla välimatkat ja siitä tulevat kustannukset ovat pitkiä (max 2×300 km) muodostaen joukkueiden budjetista jopa 2/3-osaa. Alue on jaettu kolmeen toiminnalliseen alueeseen eli Pirkanmaa, Kanta-Häme ja Keski-Suomi. Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen alueella kakkosdivarin joukkueet ovat n. 100 kilometrin säteellä toisistaan. Kun taas Keski-Suomesta lähdetään reissulle Forssaan, Riihimäelle tai vaikkapa Sastamalaan, onkin matka lähemmäs 300 kilometriä.
Tässä on se ero ja syy siihen miksi vähän on halukkaita Keski-Suomesta kakkosdivariin ykkösdivarista puhumattakaan.
Eli pisimmät välimatkat löytyvät Keski-Suomesta. Pohjois-Suomen lohkon alueella kakkosdivarin joukkueet löytyvät Oulun, Rovaniemen ja Kemi-Tornion alueelta. Rovaniemeltä Kemiin on 100 kilometriä ja kemistä Ouluun 100 km eli matkat pysyvät kohtuullisina toisin kuin Keski-Suomessa.
Kausilla 2010-2012 on Keski-Suomessa pyörinyt/pyörii kolme seurojen yhdessä perustamaa piirisarjaa D-, E- ja F-junioreille ja niissä lajia harrastanut/harrastaa jopa 700 lasta tai nuorta. Sarjat eivät ole liiton virallisia sarjoja ja niiden suosio on yllättänyt kaikki. Seuroille ja joukkueille ne ovat myös halpoja ja ennen kaikkea pelit lähellä ilman suuria lisäkustannuksia. Liittokin hyötyy, joukkueita tulee lisää varmasti lähivuosna myös liiton sarjoihin ja taso alueella nousee.
Yllä perusteita sille jo aikaisemmassa viestissäni esittämieni lisäksi, miksi sarjauudistus sisältäen kakkosdivarin pienen laajennuksen, olisi tarpeellinen. Kakkosdivarin tarkoituksena ei ole ymmärrykseni mukaan olla huippusalibandysarja vaan varteenotettava alueellinen kilpasarja jossa joukkueet ja pelaajat voivat rakentaa valmiuksiaan hypätä halutessaan ylemmäs.
No joo, mutta jos kakkoseen lisätään joukkueita, pelin taso laskee ja ennen kaikkea tasoerot kärjen ja tyven välillä kasvavat entisestään (ainakin e-suomessa). Ketäs se sitten hyödyttää? Hyvänä esimerkkinä viime kauden päätteeksi täksi kaudeksi divariin noussut Rangers: viime kaudella voitti leikitellen oman lohkonsa, eikä karsinnoissakaan kovin tiukkaa tehnyt; kovia pelejä tuli joukkueelle kauden aikana todella vähän ja tällä kaudella tuo on kostautunut kokemattomuutena sarjaporrasta ylempänä kun kaikki pelit ovat kovia.
Mielestäni ainakin e-suomen kakkosessa voisi miettiä supistamista 2 lohkoisesta 20-24 joukkueen sarjasta yksilohkoiseen 14-16 joukkueen sarjaan.
Etelä-Suomessa tuo onnistuisikin koska matkat ovat lyhyitä ja pelejä voitaisiin sen vuoksi pelata myös arki-iltoina.
Vielä muutama kommentti tähän viestiketjuun. Karsintoihin ykkösdivarin ei olisi pakko mennä vaan karsintaan osallistuisi vain sinne haluavat joukkueet. Kaudella 2010-2011 niitä taisi olla kokonaista kolme tai neljä.
Sarjajärjestelmästä johtuen kakkosdivarissa alkaa jossakin vaiheessa kautta, varsinkin sarjapaikan varmistuttua, väistelykilpailu. Joukkueet alkavat kyselemään toisiltaan haluaakojoku vaiko ei halua ja otteluista tulee aika yllättäviä tuloksia. Onkohan kukaan mu huomannut samaa? Toki samaa tapahtuu jo kolmosdivarissa kun pitäisi nousta kakkoseen. Ainakin täälläpäin ilmiötä on ollut havaittavissa.
Jalkapallossa voit rauhassa voittaa kolmosdivarin ja ilmoittaa ettet lähden lainkaan kakkosdivarikarsintoihin. Tätä oikeutta käytti useampi joukkue viime syksynäkin.
Itse pidän Ruotsin sarjajärjestelmästä. Salibandyliiga, kuusi alueellista ykkösdivarin lohkoa ja peräti 21 alueellista kakkosen yksilohkoista lohkoa. Alin divari on kolmonen jossa on sitten useita lohkoja 21 eri alueella.
Myöskin noususäännöt on järkevät.
Seurat ovat Ruotsissa voimakkaasti sarjajärjestelmän takana ja jos liitto yrittää sitä muuttaa, kuuluu seuroista hyvin äkkiä selkeä mielipide, pääosin muutosten vastainen. Liitto palvelee näin seuroja, ei itseään ja ainoastaan huippu-urheilua.
Kerrankin on pakko kehua ruotsalaisia.
Vielä on sanottava, ettei ole huippu-urheilua ilman laajapohjaista kilpaurheilua eikä kilpaurheilua ilman vielä laajempaa harrastuspohjaa. Meillä on monissa lajeissa nähtävillä, mitä on tapahtunut kun tämä tosiasia on unohdettu.
Tässä pitää nyt muistaa se että Kyyhkynen on töissä salibandyliitolla kilpailupäällikkönä. Siis ihan samalla tavalla töissä kuin itse olen rakennusalalla ja sinä lukija mahdollisesti jollain muulla alalla. Työpaikoista ei käydä vaaleja tai äänestyksiä. Työntekijä Kyyhkysellä ei myöskään ole päätösvaltaa, ainoastaan mahdollisuus tehdä esityksiä ja valmistelutyötä. Valta on vaaleilla/äänestyksillä valitulla hallituksella ja valiokunnilla. Niillä on myös vastuu. Joskus se unohtuu.
Kiitos Ari Baasille harvinaisen fiksuista ja perustelluista kommenteista. Jos Sisä-Suomeen tulisi yksi lohko lisää, miten
se vaikuttaisi etelän lohkojen tasoon?
Auremaalla saattaa olla omakohtaisia kokemuksia esitysten läpiviennistä liiton edustajien kautta. En minäkään sinne ehdotuksiani veisi, jos vastaanotto on samanlainen kuin tässä haastattelussa. Siitä olen samaa mieltä, ettei oikea keskustelun avauspaikka ole seuran oma kotisivu (jos näin tapahtui, en tiedä), mutta ehkä hän halusi ensin testata ajatuksen saamaa vastaanottoa tutuissa ympyröissä. Rohkeasti vaan jatkossa avauksia tänne Pääkallon sivuille, niin tulee painetta liiton suuntaan.
Kakkosessa pelaa kyllä paljon muitakin kuin jäähdyttelijöitä ja lahjattomia. Se on nuorten kasvupaikka ennen suurempia ympyröitä. Jollei edes sitä ymmärrä, kannattaako tulla nolaamaan itsensä julkisesti? Nuoret tarvitsevat kovia otteluita kasvaakseen ja pudotuspelit tarjoavat juuri sitä.
Kyyhkysestä vielä. Vaikkei hänellä olekaan kuin esittely/ehdotusvalta, miten päätöksiä sarjajärjestelmän muuttamiseksi voidaan tehdä mikäli hän ei vie ehdotuksia eteen päin? Toivottavasti hän viimeistään nyt seuraa tätä palstaa ja tarkentaa vastauksiaan sekä kertoo enemmän omista suunnitelmistaan. Vai ovatko ne salaisuuksia, joista ei voi keskustella?
Valiokuntajäseniin voi ottaa suoraan yhteyttä. Valiokuntien puheenjohtajien sähköpostit on julkaistu http://salibandy.net/yhteystiedot/valiokunnat
Yleisesti ottaen, jos saa valiokunnan puheenjohtajan lämpiämään idealleen niin lähes kaikissa valiokunnissa on sen jälkeen erittäin suuret mahdollisuudet että idea, jos on toteuttamiskelpoinen, ainakin jossain muodossa toteutuu.
Toki sarjajärjestelmäasioissa Kyyhkynen on liiton tärkein asiantuntija ja hänen mielipiteensä painaa.
Mutta jos ajatuksen onnistuu valiokunnan puheenjohtajalle myymään, on taattua että asiaa väännetään, käännetään, muokataan ja pohditaan sekä katsotaan kaikki puolet sinä Kyyhkysen ja pj:n välisessä viestinnässä, sekä hyvin suurella todennäköisyydellä myös valiokunnan kokouksessa.
Ja toisinpäin, jos onnistuu myymään idean Kyyhkyselle, hän varmasti alkaa työstää sitä valiokunnalle.
Eli tärkeintä ideoiden suhteen on tosiaa ottaa yhteyttä niihin oikeisiin henkilöihin.
Asia on vähän sama kuin jos talvisin aura-auto joka päivä tukkisi tonttisi sisääntulotien lumivallilla, niin ei se valli siitä mihinkään häviä eikä lumentulo lopu, ellet ota yhteyttä sinne kunnan tai kaupungin tekniseen toimistoon.
Keskustelupalstoilla tai omilla nettisivuillasi huutelu tavoittaisi ehkä ison kasan henkilöitä, mutta ei niitä, joiden toimialaan lumenajo kuuluu (paitsi jos käy tuuri).
Ari Baasilta hyvin väännetty, että Pohjois-Suomessa matkat pysyvät 100 kilometrissä. Entäs sitten väli Oulu-Rovaniemi, jota aika moni joukkue reissaa aika usein?
Totta. Rovaniemi-Oulu väli on 200 km, Kemi-Oulu 100 km. Itsekin länsirajalta kotoisin olevana kyllä nuo matkat tiedän. Rovaniemen joukkueilla matkat ovat pitemmät kuin muilla.
Keski-Suomessa joukkueet matkustavat reippaasti yli 200 kilometrin matkoja Tampere-Hämeenlinna-Sastamala-Forssa-Riihimäki alueille. Kakkosessa Äänekoskelta on matkaa Riihimäelle 275 km.
ruukki-rovaniemi väli vajaa 300 kilometriä pohjoislohkossa.
Jos Kajaaniin tulee kakkosdivarijengi, niin matkaa Rovaniemelle 340km ja Ouluun 180km.
Papas kakkoseen tippuessaan pelaisi savo-karjalan lohkossa? korjatkaa jos olen väärässä?
Kajaani kuuluu pohjoisen alueeseen.
Savo-Karjalan lohkossa pelaa Pieksämäen salibandy (Pisaba) joka kuntakartan mukaan kuuluu Kaakkois-Suomen alueeseen mutta pelaa naapurialueella mikä on järkevää.
Kajaanin kohdalla pitäisi alueasiaa varmasti miettiä kahteenkin kertaan.
Jos Keski-Suomeen saataisiin oma kakosen lohko, olisi se ainakin matkojen suhteen suuri helpotus Pieksämäelle. Matkaa Jyväskylään ja Äänekoskelle kun on 80 km.
Miksi alueilla ei voisi olla useampia kakkosen lohkoja. Jos vaikka Sisä-Suomen alueella olisi kaksi kahdeksan joukkueen lohkoa, pelattaisiin ensin kaksinkertainen alkusarja ja molemmista lohkoista vaikkapa 2-3 parasta menisi alueelliseen välisarjaan josta sitten parhaat divarikarsintoihin. Vastaavasti 2 viimeistä osallistuisi II-divarin karsintasarjaan jonne tulisi mukaan 2 parasta kolmosen alueellisista lohkoista.
Pelien määrä ei nousisi mutta kustannustaen ja matkojen vähenemisen myötä niistä tulisi yleisöä enemmän vetäviä ja alueellisesti kiinnostavia tapahtumia joita olisi helpompi markkinoida.
Divarikarsintoihin ei tulisi lisää porukkaa mutta jännittäviä tasonmittausotteluita paljon enemmän.
Toivottavasti Esko Kyyhkynenkin lukee tätäkin viestiketjua ja vie asiaa eteenpäin. Häntä ei varmasti näissä asioissa voida sivuuttaa.
Ja jos vielä oikein ajatuksella leikitään, voisi Keski-Suomeen saada yli-alueellisella yhteistyöllä tosi hyvän 8-10 joukkueen lohkon ottamalla mukaan joukkueita Savo-Karjan alueelta.
Kas näin. Jyväskylä-Mikkeli 117 km (Hatsina), Jyväskylä-Pieksämäki (Pisaba) 88 km, Jyväskylä-Varkaus (VarTa) 126 km.
Vaihtoehtona Kuopio-Mikkeli 162 km, Kuopio-Varkaus 77 km, Kuopio-Pieksämäki 92 km. Joensuuhun näistä kaikista 150-200 km.
Lisäksi mukaan 5-7 joukkuetta Keski-Suomesta. Tällä hetkellä O2JKL, FBC Dux ja Urho kakkosesta sekä esim. IkhtysJKL, Nousu ja TiPa joilla on kolmoisjohto kolmosen lohkossa.
Toinen lohko muodostuisi Kanta-Hämeen ja Pirkanmaan joukkueista.
Matkakustannuksia säästyisi roimasti. Lähipelejä voitaisiin pelata myös arki-iltoina ja koko hommalle tulisi aivan uutta potkua.
Savo-Karjalan lohkosta sen verran että siellä joukkueet voisivat olla alueelta Kuopio-Joensuu-Iisalmi-Kajaani. Kajaanista Kuopioon on matkaa 171 km. Kajaanista (Papas) Kemiin jo 288 km ja Rovaniemelle 340 km.
Eli paljon vaihtoehtoja toimia seuraystävällisesti ja pyrkiä järjestämään laadukkaita sarjoja lähellä sekä kohtuullisin kustannuksin.
Se mitä tässä kirjoitin on ajatuksilla leikittelyä mutta ei mitenkään epärealistista. Vai onko?
”Toivottavasti Esko Kyyhkynenkin lukee tätäkin viestiketjua ja vie asiaa eteenpäin. Häntä ei varmasti näissä asioissa voida sivuuttaa.”
Eiköhän kumminkin kannattaisi laittaa sille suoraan sähköpostia. Samoin oman alueesi aluetyöntekijälle, hän on varmaan alueen lohkon osalta ns. sarjavastaava.
Ei kannata ajatella että liiton työntekijät pyörisivät juuri keskustelupalstoilla ja pääkallon kommenttiketjuissa.
Heillä on siellä oikeasti töitäkin tehtävänä ja kun sä teet sabahommia työksesi 20-40 vuotista työuraa, niin ei siinä enää vapaa-ajalla missään kommenttipalstoilla varmasti paljon huvita pyöriä…