Sveitsin pääsarjassa saatiin vihdoin pleijarit käyntiin. Allekirjoittaneella oli tavoitteena tehdä pleijariennakko, mutta ikäänkuin takaoven kautta pelit olivatkin jo pyörähtäneet käyntiin menneellä viikolla. Jostain syystä ei ole pudotuspelien aikataulu ollut kauden aikana aivan kristallin kirkkaana mielessä. Putoamiskarsintojen aikataulu sen sijaan on selvillä, vähän turhankin hyvin. Viikonlopun kunniaksi tekee mieli hieman purnata, joten otsalamppu päälle ja dippikulho viereen.

Sveitsissä ollaan laitettu vähän salibandykulttuuria uusiksi eri malliin, ja kirsikoita on heitetty kakkuun oikein olan takaa. Oma joukkueeni Zug pelaa Teemu Häkkisen ja Simo Korteniityn Usteria vastaan karsintojen ensimmäisessä vaiheessa, paras seitsemästä periaatteella. Toinen karsintakaksikko on Kara Tilhen ja Antti Kauppisen Kloten vastaan Petri Väänäsen WaSa.

Lähtökohtana on se, että voittaja näistä peleistä saa paikan ensi vuodeksi aurinkoon, häviäjä kamppailee hengenvedoistaan divarijoukkuetta vastaan. Ettei otteluparin tunnelma pääsisi kiipeämään ihan vintille asti, on pelit ensimmäisessä sarjassa ripoteltu pitkin kevättä matsi per viikko tahdilla. Ensimmäinen kierros lauantaina 10.2, ja mikäli sarja venyisi seitsemään peliin, olisi viimeinen koitos 25.3. Seitsemän peliä kuuteen viikkoon siis. No, ehtiipähän siinä hyvin harrastaa vaikka jotain paikallista, esimerkiksi suunnittelua. Ehtii pestä pelivaatteet ja ehditään lyödä paljon ylävitosia yhdessä siinä pelien välissä.

Soitin pari viikkoa sitten valmentajalle kertoakseni, että otteluohjelmaan on liiton sivuille eksynyt pahan oloinen virhe. Meidän ensimmäinen kotiottelu oli laitettu alkamaan klo 10.00 aamulla. Kerrottuani tämän jäin odottelemaan manailua tai naurua tai jotain joka kertoisi virheen todella tapahtuneen. Ei tullut. Verkkaisella formulaenglannilla höystetty lakooninen vastaus kertoi ottelun pelattavan – ihan oikeasti – klo 10.00 lauantaiaamuna. Tietenkin, ei sveitsiläinen tee virheitä. Klassikon ainekset ovat ilmassa. Tuleekohan edes kenenkään äiti katsomoon?

Pelisilmää, ja kenties paikallista pelikirjaa, oli käytetty myös luodessa tapahtumia nimeltä ”ottelu 5” ja ”ottelu 6”. Mikäli sarja venyisi näin pitkälle, pelataan viides ottelu Usterissa klo 21.00, ja kuudes (jossa viimeistään on jo sarja katkolla) pelataan meillä klo 12.30. Eli edellisen ottelu päätösvihellyksellä ja seuraavan alulla on eroa noin 13 tuntia. Seitsemän peliä kuuteen viikkoon, joista sitten tärkeimmät on 13 tunnin sisään. Kellomaassa osataan käyttää aika hyväksi.

Tulin sitten vielä silmäilleeksi kotipeliemme pelipaikat, sillä runkosarjassa pelasimme muutaman kotipelin poikkeuksellisesti Zugin kantonin alueella eri halleissa, huonon hallien varaustilanteen vuoksi. No, mitään yllättävää ei sieltä juuri löytynyt, pelaamme kaikki kolme mahdollista sarjan kotiotteluamme kolmessa eri hallissa. Se on mielestäni todellinen kotietu, kun vastustaja ei löydä kertaakaan perille halliin.

Olen mielestäni keskisuomalaisena junttina varustettu ihan kohtuullisella nöyryydellä ja oppimishalulla, ja haluan ihan oikeasti mennä maassa maan tavalla -periaatteella niin pitkään kuin se on mahdollista. Mutta kyllä huomattavan usein tällä kaudella on tullut mieleen, että missä on alppimaan poika ollut, kun maalaisjärkeä on lähdetty jakamaan. Ja ei, tämä ei ole kyräilyä. Aion kertoa sen heille ihan vasten kasvojakin. Kunhan saadaan laiva ensin takaisin kellumaan.

Käydään kuitenkin läpi hieman oikeaa urheiluakin. Pleijarit pääsivät käyntiin kuluvalla viikolla, ja ensimmäinen kierros oli sanalla sanoen mykistävä. Melko harvoin on kahdeksan joukkueen pudotuspeleissä kaikki neljä ”heikointa” ottanut ekalla pelikierroksella voiton. Suurimpia yllätyksiä lienee viimeisenä karkeloihin selvinnyt Grünenmatt, joka räjäytti Wilerin kotihallissa pommin latomalla 10 maalia isäntien verkkoon. Veikkaan silti, että pitkässä paras seitsemästä -systeemissä ei ole yllätykselle sijaa. Nyt on kuitenkin täksi kaudeksi Klotenista Wileriin siirtyneen päävalmentaja Heikki Luukkosen ensimmäinen kunnon testin paikka.

Köniz-Malans on etukäteen ympäripyöreä kaksikko, vaikka tasaisen vakuuttavasti runkosarjassa edennyt Köniz on ennakkokaavailuissa suosikki. Malans vahvistui kaiken voittaneella Jouni Vehkaojalla kesken kauden. Se voi olla tarvittava lisäys viime vuoden finalistin rosteriin, ettei tarvitse enää huudella Esa Jussilan perään.

Mikko Hautaniemeä lainaten, ”neljä muna ulos ja loma alkaa helmikuun lopussa” piti olla asetelma Tigers-Winterthur sarjassakin, mutta alku osoitti muuta. Kinnusen Jukan johdolla avausvoitto Winterthurille ”kävellen” 8-0, ja mitä pitemmälle sarja menee, sitä kuumempana alkaa muun muassa Tigersin Ales Zalesny käydä, jos ei verkko ala löytyä. Mielenkiintoinen sarja tulossa.

Tasaista tulee olemaan myös GC Zürichin ja Churin välillä. Chur elää aika pitkälle suomalaiskaksikon Koskelainen-Helenius varassa, mutta Zürichilla riittää laajuutta Lauri Kapasen lisäksi ratkaisuihin enemmänkin. Ensimmäisen kierroksen maali-ilottelu 11-9 Churille kertoo ratkaisukyvystä, mutta myös siitä, että marginaalit ovat pienet.

Jäädään jännittämään. Ja tiedoksi lukijoille eli sukulaisille: kyllä minä täällä oikeasti viihdyn. Ketuttaa vaan nuo urpot.