Pitkästä aikaa taas tarinaa Pääkalloon. Ensin muutama sana Joensuun maajoukkuetapahtumasta ja sitten Superliigan tilanteesta.
Vaikka vyöllä on 140 maaottelua, niin oli taas mahtava olla maajoukkueen mukana. Kuten aina, tekemisen meininki oli hyvä. Menoa ei haitannut edes kovat pakkaset. Kävelimme joka päivä majapaikasta urheiluopistolta Joensuu Areenalle, ja vähän vilpoista oli. Muutama äijä tulikin flunssaan ja minäkin sairastuin palattuani kotiin.
Pelillisesti täytyy nostaa hattua ensikertalaisille. Happeen Eero Kosonen oli loistava maalissa. Oliver Wardi paukutti kaksi osumaa ensimmäisessä maaottelussaan, ei pöllömpi suoritus Ruotsia vastaan. Yleensä joukkueen kapteeni saa aina vastustajajoukkueen viirin, mutta tällä kertaa viiri meni heti jakoon Oliverille. Hienosti pelasivat myös Joensuun miehet Perttu Puska ja Tatu Eronen, vaikka montaa erää ei tullutkaan. Ei ole helppoa debytoida kotiyleisön edessä.
Täytyy antaa tunnustusta myös hienosti järjestetystä tapahtumasta. Oli piristävää pelata maaottelu ”uudessa” kaupungissa. Yleisöä oli hienosti paikalla.
Kokonaisuudessaan peli oli aika kaksijakoinen. Pari erää meni hyvin. Paljon jäi parannettavaa, mutta mukana oli jotain hyvääkin. Kettunen, Amu ja Backe ajoivat vähän uusia asioita sisään. Se näkyi pelissä. Heti kun kentällä joutuu miettimään, mitä pitäisi tehdä, niin peli hidastuu. Tarkoitus on kuitenkin nopeuttaa peliä entisestään.
Ruotsin esitys hieman yllätti. Ruotsi oli suhteellisen passiivinen. He odottivat pari erää meidän virheitä, joista sitten rokottivatkin muutaman kerran. Pelitapa oli yllätys, koska he ovat puhuneet nopeuttavansa peliään. Se oli oikein vanhaa, vanhaa Ruotsia. Toki heidän pallollinen pelinsä oli vähän parempaa kuin esimerkiksi Tshekin turnauksessa syksyllä.
—
Se maaottelusta. Seuraavaksi asiaa Superliigasta. Alkukaudesta pelasimme Storvretan kanssa vain rutiinilla, eikä tekemisessä ollut mitään ekstraa. Nyt homma alkaa olla hyvällä mallilla. Viimeisen kuukauden ajalta minulla on hyvä tunne. Treeneissä tekeminen kohdallaan ja välillä läiskii ylikin, pelipaikoista on kova kilpailu. Tämä näkyy omassakin pelaamisessa, ratkaisijoita löytyy nyt laajemmalta rintamalta kuin aikaisempina kausina. Olemme tehneet vähemmän maaleja kuin aikaisemmin, mutta maalit ovat jakautuneet tasaisemmin kolmeen kenttään. Enää ei tarvitse itsekään urakoida tolkuttamasti. Jokaisen pelin jälkeen ei ole enää rättiväsynyt ja polvi kiittää. Sekin toki vaikuttaa, että harva joukkue tarjoaa meille ”tansseja”. Temmot ovat aika alhaalla, varsinkin meidän kotikaukalossamme Fyrishovissa.
Tuoreeltaan voitimme kärkipelissä Falunin 5-3, vaikka emme pelanneet edes kovin hyvin. Johdamme nyt runkosarjaa kuuden pisteen erolla Faluniin, kun viisi kierrosta on pelaamatta. Runkosarjan voitto on toki tärkeä asia ja vallan väline, kun pääsee valitsemaan vastustajaa ensimmäisenä pleijareissa. Kentällä pelit tietenkin voitetaan, mekin olemme voittaneet mestaruuden runkosarjan sijoilta kaksi ja neljä. Isossa kuvassa tärkeämpää on viedä joukkueen peli muutama pykälä eteenpäin.
—
Tällä hetkellä suurin mielenkiinto ei kuitenkaan kohdistu sarjan kärkeen, sillä erot kärkijoukkueiden välillä ja kotiedun suhteen alkavat olla jo liian suuria. Jännittävin kamppailu käydään sarjan tyvipäässä. Sijat 7-11 ovat täysin tukossa. Täällä putoaa kaksi joukkuetta suoraan divariin, eli nykyiseen kaksilohkoiseen Allsvenskaniin. Siriuksen tilanne näyttää sarjajumbona heikolta, mutta neljä joukkuetta on kolmeen pisteen sisällä. Umeä oli pitkään kuivilla, mutta he ovat nyt hävinneet monta peliä putkeen. Sama tilanne on Jönköpingillä, viime aikoina on tullut lunta tupaan. Myös Mullsjö roikkuu täpärästi putoamisviivan yläpuolella. Ja neljäs, edelleen mahdollinen, putoaja on AIK. Heillä on vain kolme pistettä viivan alle, toisaalta pleijariviiva on vain neljän pisteen päässä.
AIK:n kohtaloa täällä luonnollisesti seurataan tarkasti. Siellä muuttui valmennus kesken kauden, kun Mika Packalen jätti tehtävän ja tilalle tuli aikaisemminkin seuraa luotsannut Joakim Nordström Ribbing. AIK nuorensi joukkuetta tälle kaudelle. Sarja alkoi heiltä surkeasti, eikä kurssi ole oikein kääntynyt. Nyt mukaan on tullut pitkin kautta seitsemän vanhaa pelaajaa. Jopa Niklas Jihde lupasi tulla auttamaan, jos tilanne menee oikean pahaksi. AIK tuskin putoaa, mutta ilman konkareita olisi oikeasti saattanut tulla lähtö.
Meidän hommat jatkuvat maanantaina ottelulla suomalaislegioonaa vastaan. Matkustamme Helsingborgin vieraaksi.
Tuosta AIK:n meinigistä tulee vähän mieleen kotoisen Josban viimeset kolme kautta 🙂
Fyrishov on erittäin tuttu paikka aikanaan.