Salibandyliigan odotettu finaalikaksikko SPV ja SSV starttavat kauden huipennukseen perjantaina Seinäjoella. Kauden kahden parhaan joukkueen kohtaamisia voi huoletta sanoa unelmafinaaleiksi. SSV:n kuudesta pudotuspelistä olen nähnyt paikan päällä viisi, eivätkä ne ole tarjonneet älyttömän suuria yllätyksiä.

Vapaalle toimittajalle tämä on antanut mukavasti haastetta tarjota juttuja eteenpäin toimituksiin, joiden silmissä pelataan 60 minuuttia ja SSV voittaa aina. Suurimman vaikutuksen minuun on jälleen kerran tehnyt SSV:n maajoukkuemiesten ammattimaisuus sekä kentällä että sen ulkopuolella. Puhumattakaan loppuhetkien kypsyydestä.

En olisi ennen kautta Tirsamaan Huhumaahan Toni Lötjösen nimeä laittaessani uskonut, että itse Helsingin Sanomat vetää tämän kauden pudotuspeliennakkonsa Lötjösen kautta. Ehkä sen takia nimi poistuikin listalta jossain vaiheessa viime kesää. (Seuraava Huhumaa muuten starttailee täällä finaalien jälkeen.)

– Salibandynkaltaiseen amatöörilajiin oli lopulta aika helppo hypätä takaisin. Ei tämä liiga niin kummoinen ole, Lötjönen sanoi Hesarin pleijariennakossa.

Torjuntaprosenteissa Lötjönen on torjunut pudotuspelien maalivahtipörssin kärkeen (84,25%). Sanoissa kontrasti on ollut suuri siihen, miten Harri Forsten ja kumppanit ovat pelien jälkeen jopa ärsyttävyyteen asti varoneet päästämästä suustaan yhtään lajiaan dissaavaa sammakkoa. Näin on, vaikka Forstenin ja Järven dominoinnilla olisi siihen ollut varaa moneen otteeseen. Samaa voi sanoa esimerkiksi SPV:n Mikko Kohosesta ja Tatu Väänäsestä.

Mieleen on jäänyt, miten ensimmäisen pudotuspelin jälkeen eräs toimittaja lähti SSV:n mestaruusputken hahmon haastatteluun ilmeisesti vanhalla kysymyspatterilla lääkärin töiden ja pelaamisen yhdistämisestä. Muun muassa Ylen Urheilukatu 2:ssa edustavasti esiintynyt Forsten täydensi toimittajan taustatiedot nöyrästi kertoen olevansa hoitovapaalla ja miten hyvin sen yhdistäminen pelaamiseen onnistuu. Ilman suurempia naureskeluja, ammattimaisesti.

Samaa ammattimaista linjaa on varmasti odotettavissa finaaleissa, mutta myös persoonia tarvitaan. Itse arvostan suuresti pelaajia, jotka ovat järjestäneet jopa koko muun elämänsä sen ehdoilla, että pystyvät pelaamaan lajiaan.

Heitä salibandyfinaaleissa riittää.