Kiven ilmaveivimaali vapautti SPV:n

SSV:n ”veljeskunnan” ”apotti”, pääkäskijä Mika Ahonen oli valinnut toiseen finaaliin normaalimman kotitaktiikan ensimmäisen ottelun selkeän vastahyökkäyspelin sijasta. Enää kolmoskenttä karvasi ”mökki” 1-2-2:lla ja sekin aktiivisemmin. Markus Huhtimo loi painetta jopa SPV:n peliveljien päässä asti. Kaksi muuta viisikkoa karvasivat tuttuakin tutummalla W:llä eli ohjaavalla, porrastetulla (vs. peittävä porrastava) 2-1-2:lla (oikea laita kärjessä). Näin SSV on pelannut erityisesti kotona jo vuosia. Tavoitteeena on ohjata hyökkäys vasemman pakin syliin. Puuttumaan jäi vain normaali työntö prässikarvaukseen miehen kautta eli karvauksen pulssitus tai pumppaus.

Hyökkäyspelissä mestarit pyrkivät hallitsemaan palloa paljon enemmän kuin Seinäjoella. Tarkoituksena oli kontrolloida pelin virtausta. Peliveljien prässi yritettiin purkaa lähinnä pitkällä kaaripallolla suoraan kärjelle, jossa varsinkin Santtu Manner kyttäsi ansiokkaasti.

Ahosen suunnitelma toimi kuin junan vessa aina kolmannen erän alkupuolelle asti. Veljeskunta riisui Peliveljet täysin aseista. SPV ei päässyt kääntämään peliä juurikaan nopeasti, koska vain kolmoskenttä hölmöili SSV:llä pallon kanssa. Jos seinäjokiset yrittivät kääntää pelin pikaisesti, mestareiden viisikon puolustusvalmius oli hyökkäyspelin peruina hyvä ja pallolliseen luotiin heti paine. Pallollinen joutui kääntymään omiin ja pitkään hyökkäykseen. Niissä W tai 1-2-2 ohjasi SPV:n hyökkäyksen tehokkaasti laitoihin ja kulmiin aivan pelin alkua lukuunottamatta. Myöskään boksiin mestarit eivät joutuneet, kun vasta toisen erän lopussa. Peliveljien vastahyökkäykset, pitkä hyökkäys ja ylivoima oli otettu pois. Tommy Koposen suojatit olivat sormi suussa.

Itse asiassa näytti varsinkin toisessa erässä vahvasti siltä, että Peliveljet olivat umpijäässä. Saattoikin olla, että Rein Kiven korkealla mailalla taituroima ilmaveivimaali 5-2 oli ottelun käännekohta. Aikaa oli jäljellä enää noin 12 minuuttia, dynastia kolmen maalin johdossa ja koko ottelusarja valumassa SPV:n käsistä. Suuri unelma oli sulamassa kuin lumi keväthangilla. Peliveljillä ei ollut enää mitään hävittävää. Apina putosi selästä. Peli vapautui. Kyseessä oli pallopeleistä tuttu ilmiö: kun ei ole enää kuin voitettavaa, pelaaminen vapautuu.

Samalla SSV:n Timo Toivonen jäi peliltä pois ja Ahonen joutui siirtymään neljän puolustajan peluutukseen. Tero Tiitun siirtäminen kakkosen laidasta pakkiin vei myös kakkosen hyökkäyspelistä tehoja.

Pelkästä vapautumisesta tai Toivosen poistumisesta pelin kääntymisessä viimeisellä kympillä ei ollut kuitenkaan kyse. Jo kolmannen erän alusta asti SPV oli alkanut tekemään sitä, mitä Mikko Kohonen vaati toisen erätauon haastattelussa. Enää ei avattu vain suoraan maalin eteen tai kulmaan. Peliveljet alkoivat pelata suoria hyökkäyksiä keskialueelta kohti monilahjakkuus Toni Lötjöstä. Pallo alkoi liikkua lyhyillä syötöillä, miehet syötttöjen perässä, jopa muutama keskelle haaston alku nähtiin. Harri Karjalan neljäs maali oli tästä kouluesimerkki. Mestareiden ohjauspeli ei päässyt enää yhtä helpolla. Ahosen suunnitelma alkoi murentua käsiin, koska palloa ei enää pystytty myöskään pitämään SPV:n hallinnan vuoksi.

Kyseessä ei ole mikään teoreettisen fysiikan käsittämättömän säieteorian oppilause. Kyseessä on osa voittavaa nykysalibandyä. Joukkueen reperturaarista on löydyttävä suorat hyökkäykset keskialueelta lyhyillä syötöillä kohti järjestäytynyttä puolustusta, jos mielii mestaruuden voittaa. Muuten puolustaminen on aivan liian helppoa. Vaadin tätä Koposelta jo ensimmäisen pelin jälkeen. Toisen finaalin lopussa se tuli esiin. Mutta vieläkin Peliveljillä on paljon parannettavaa varsinkin viisikon haastamisessa pallollisena. Pieniin väleihin on uskallettava mennä ja apujen on oltava lähellä, jotta haastosta saavutettava etu kyetään käyttämään.

Pelissä on kuitenkin kaksi osapuolta. Ahosen salibandytietokone raksuttaa takuulla parhaillaan ratkaisua erittäin ratkaisevaan kolmanteen finaaliin Seinäjoelle. Lähdetäänkö taas vain ryöstöretkelle vastahyökkäyspelillä? Vai lähdetäänkö kotitaktiikalla? Pitäisi uskalta alkaa prässätä? Pelivelipuolustajien pallollinen peli ei kuitenkaan ole aina aivan maailmanluokkaa. Vai alkaako silloin peli virtailemaan liikaa päästä päähän ja kontolli menetetään? Miten pitäisi peluuttaa? Kun ykköset pelasivat vastakkain toisessa ottelussa, dynastian syömähammas vei. Mutta kun Hulmit pääsivät pelaamaan myös muita kenttiä vastaan, peli kääntyi ja oma ykkönen jäi jälleen miinukselle. Sitä paitsi ”superfemman” Järvi-Forsten-Järvinen, Tiitu-Lehti imaisi kaksi viimeistä maalia.

Hakkaraisen analyysi ensimmäisestä finaalista: SPV:n pitää saada SSV:n mökki nurin

6 comments

  1. Lopun pelailu oli puhtaasti aika onnekasta ja suurin syy pelin muutokseen oli Toivosen putoaminen rosterista. Kun laadukkaat syötöt katoaa ja sen mukana mm. pitkät hyökkäykset, niin peli hetkeksi sekosi ja kaveri pääsi mukaan.

    SPV:n peli oli kaikkinensa ponnetonta. Karvaus oli umpisurkeaa lähinnä suurten etäisyyksien vuoksi ja ajoituksetkin aikalailla pielessä. Hyökkäys pääsääntöisesti vastuunsiirtelyä ja mielikuvituksetonta. SPV:n penkki oli kyllä pyyhe kentässä kiven maalin jälkeen – etenkin penkin takana.

    Tulosta kuitenkin kunnioitetaan ja tilanne on taas auki.

  2. ”Suuri unelma oli sulamassa kuin lumi keväthangilla. Peliveljillä ei ollut enää mitään hävittävää. Apina putosi selästä. Peli vapautui.”

    Kentis tuossa oli myös koko ottelusarjan käännekohta. SPV:llä on mahdollisesti ollut erittäin kovat paineet, sillä jos tänä vuonna ei mestaruutta tule, murtuu veljeskunnan mestaruusputki vasta konkarien lopetuspäätökseen.

    5-2 tilanteessa tuli ehkä se tunne, että taas SSV vie. Ennakkosuosikin ja voittamisen paine katosi, ja kuten sanoit, apina putosi selästä. 3 maalin tappioasemassa mestaruus oli jo käytännössä hävitty, eikä enää ollut mitään menetettävää.

    Ja nyt, kun kuilun partaalta onnistuttiin nousemaan, on kaikki tästä eteenpäin plussaa. Kun peli oli jo toisessa osaottelussa käytännössä menetetty, voi kolmanteen otteluun lähteä jatkamaan vapautuneella asenteella. Henkisen puolen mutkikkaita asioita, joihin isot pelit ratkeavat. SPV:n mahdollisesti pelkäämä ”taas käy näin”-tilanne tuli jo Energia areenalla. Enää sitä ei tarvitse pelätä, vaan voidaan keskittyä täysin vain pelaamiseen.

    SSV:llä ei välttämättä ole enää mitään jakoa jatkossa, jos SPV pystyy jatkamaan pelaamista henkisesti vapautuneena, eikä mestaruusapina kiipeä takaisin selkään. Kyllähän SPV on molempia otteluita hallinnut, mikä yleensä on merkki siitä, että ollaan vastustajia parempia.

  3. Spv:n ykkönen hoiti mielestäni 6-5:n hienosti Kivirannalla ryyditettynä. Seuraava peli on taas vapautuneenpaa uskoisin. Ssv:n puolustukseen tuli loppua kohden tilaa ja sen spv käytti hyväkseen. Viime vuonna Ssv rokotti vastaavassa tilanteessa ja vei mestaruuden, nyt ovat osat vaihtuneet ja pelkällä puolustamisella ei Seinäjoella voi enää voittaa, koska oppirahat on nyt maksettu ja voi rennommin pelata. Paineet ovat nyt Ssv:llä!

  4. Katsokaa SSV:n peluutusta kukaan ei tiennyt missä pelaa . Pelattiin
    välillä neljällä tai kahdella sentterillä.Tai kuka kentälle meni sattu menee . Tämä jakso oli sekava.Kukaan ei uskalla jos Amu ei käske. Ykkösellä taas aivan liian pitkä vaihto .Pelaajat halus vaihtoon mutta ei päässy.Tältä se ainakin katsomoon näytti.

  5. TV:stä ei oikein näe penkkien toimintaa, joten kiinnostaisi tietää miten Ahonen on reagoinut tai yrittänyt hoitaa paketin kasaan.. Olen muutaman kerran nähnyt Ahosen penkin menevän umpijäähän nopeassa muutostilanteessa. Aivan kuin vaihtoehdot olisi pohdittu etukäteen ja reagointi ns. ennakoitujen muutosten ulkopuolella olisi tekemätön paikka.

    Tarkoitan tässä esim. kahteen kenttään kaventamista. Amun papereissa siellä kaikissa vaihtoehdoissa varmasti luki toivonen-lehti ja kun se putosi pois niin tiitu-lehti sotki myös kakkosen ja samalla penkin. Tuollaisen SPV:n nousun pysäyttäminen varsinkin odottamattoman muutoksen seurauksena vaatii valmennukselta tilanteessa elämistä ja siinä on ainut Ahosen heikkous. Selkeiten pakan sotkeminen ja roolien epäselvyys näkyi ehkä Kivirannan jatkoaikamaalissa. Uskallan väittää että Toivosen ollessa kentällä kenttätasapaino olisi ollut sellainen ettei läpiajo olisi aivan samalla tavalla ollut edes mahdollinen. Tiitu otti lehteäkin hyökkäävämmän roolin joten oltiin ehkä liian syvällä tukemassa. Tiitu oli koko pelin hyökännyt vahvasti ja pommittanut erittäin tehokkaasti, joten jopa niin kokeneella pelimiehellä moodin vaihtaminen kestää ja vaatii valmennukselta vähintään kontrollointia vaikka olisikin superfemmat olleet tiedossa.. Se rooli pitää sisäistää, ei vaan nimetä ukkoa pakiksi..

    Tästä jokunen vuosi sitten ruotsalaiset virkaveljet Ahosta moittivat siitä ettei valmentanut vaikealla hetkellä ja homma on mennyt sittemmin eteenpäin.

    Suomessa on aika vähän ns. tilanneherkkiä valmentajia. Pohdiskelevia taktikoita on enemmänkin. Sarjalle tämä teki hyvää.. Tästä voi tulla viiden pelin sarja.. SPV:n pitää onnistua tänään alusta asti 5-5 pelissä.. Jos hieno nousu ajaa joukkueen ylilatauksen puolelle niin peli on 0-2 ennenkuin kymppi on täynnä.. Höntyily avaa liikaa mahdollisuuksia.. Se lienee varmaa että SSV on valmis..

  6. Kiitoksia ”Kotikatsojalle” erittäin asiallisesta ja hyvästä kommentista. Penkkikoutsausta on tosiaan hieman vaikea arvioida tv-kuvan perusteella. Siinä kaukalonlaita-asiantuntija voisi auttaa paljon.
    En malta olla puuttumatta SSV:n puolustusvalmiuteen ratkaisumaalissa. Muodostelma oli 1-2-2 alhaalta luettuna ja Lehti oli hyvin Kivirannassa kiinni. Mielestäni puolustusvalmius ja Tiitun sijoittuminen olivat ok. Lehti vain teki arviointivirheen, jonka seurauksena pallo meni ”läpi”.