Illan neljänteen Salibandyliigan finaaliin asetelmat eivät voisi olla kutkuttavammat. SSV:n dynastia horjuu. Joukkue koki häkellyttävän murskatappion kolmannessa finaalissa Seinäjoella. Nousevatko mestarit vielä tästä? SPV:llä on puolestaan mahdollisuus saavuttaa vihdoinkin pytty, jota se on jo kauan himoinnut. Samalla Peliveljet voivat tehdä suomalaista salibandyn historiaa: viimeksi mestaruutta on juhlittu pääkaupunkiseudun ulkopuolella vuonna 1994, kun Josba oli SSV:tä vahvempi finaaleissa.
Mestareiden pääkäskijä Mika Ahosella apureineen ja pelaajineen on tähän galaktiseen kamppailuun valmistautuessa ollut varsinainen pähkinä purtavanaan. Miten palata murskatappiosta välittömästi voittojen tielle. Nyt ei aikaa ole, paluun on tapahduttava välittömästi tai muuten kesäloma kutsuu hävitty hopea kaulassa. Ei tule Kurren legendaarisia juhlia, tulee taskulämmin päätössauna. Alkaa valmistautuminen uuteen kauteen.
Ahosen pähkinän kuoren tekee kovaksi se tosiseikka, että palikat ovat hänellä varsin vähissä. Vaihtoehtoja ei ole liikaa. Materiaali on näihin peleihin auttamattoman kapea. Kun kolmoskenttä astelee laatikkoon, se on lähinnä vaara omalle joukkueelle. Kakkoskentän tasoon vaikuttaa puolustaja Timo Toivosen tilanne. Jos hän ei pysty pelaamaan, Tero Tiitu joudutaan pistämään puolustajaksi, mikä heikentää kakkosen hyökkäyspeliä.
Lisäksi puolustajana Tiitu on ollut varsin kuutamolla kahdessa viime ottelussa. Ahosen ainut vaihtoehto onkin lyödä kaikki ykköskentän varaan ja koota sellainen kakkonen, joka ei häviä omaa peliään. Kolmosviisikon rooli tulee olemaan hajanaisten lepuutusvaihtojen pelaaminen illalla Helsingin jäähallissa.
Materiaalin kapeus kaventaa taktisia vaihtoehtoja. Jos joudutaan pelaamaan paljon kahdella viisikolla, ottelun tempo ei saa nousta korkeaksi eikä peli saa virtailla päästä päähän. SSV:n on pakko kontrolloida tempoa ja virtausta sillä tavalla, että vauhti pysyy kohtuullisena eikä mennä jatkuvasti päästä päähän.
Tämä tarkoittaa ensinnäkin pallokontrollivaihtoja. Mestarien on pystyttävä pelaamaan jaksoja, joissa se pitää pallon omilla hyvällä pallottomien liikkeellä ja hyökkäyspelin puolustusvalmiudella. Apujen täytyy olla koko ajan lähellä. Se tulee kuitenkin olemaan helpommin sanottu kuin tehty. Kun SPV on saanut pellit auki, se tulee vyörymään hyökkäyspelissä hurrikaanin lailla viisikon sisään ja kohti mestareiden maalia, jota uskon Toni Lötjösen jälleen vartioivan.
Nämä suorat hyökkäykset tuottavat Peliveljille luontevasti (tilanne)prässiä hyökkäysliikkeen jatkumona ja pistävät dynastian puolustajat todelliseen puntariin. Kovan paineen alla on vaikea pelata pallonhallintapeliä. Peli täytyy saada ensin toiseen päähän tavalla tai toisella, minkä jälkeen hyökkäystä voi pyörittää SPV:n alueella. Toistaiseksi SSV on joutunut turvautumaan prässin avauksessa lähinnä pitkiin kaaripalloihin. Sen varastosta kuitenkin löytyy prässin avaamiset myös lyhytsyöttöpelillä. Se ase pitäisi nyt kaivaa esille hyllyltä pölyttymästä.
Karvauspelillisesti temmon ja virtailun kontrollointi tarkoittaa todennäköisesti puolen kentän karvausta ohjaavalla 2-1-2:lla (W) tai 1-2-2:lla (mökki). Jos SSV lähtisi useasti työntämään keskialueelta 2-2-1-alueprässiin, tempo nousisi ja peli alkaisi virtailla (tilanneprässi hyökkäysten jälkeen on hieman eri asia).
Ahosen taskussa saattaa olla kuitenkin yllättävä ässä tässä suhteessa: koko kentän miesvartiointi. Vastoin joskus esitettyä luuloa, koko kentän mies ei nosta ottelun vauhtia. Se päinvastoin laskee tempoa. SSV osaa koko kentän miehen. Olisiko se siis Ahosen ratkaisu hankalaan pelilliseen pähkinään? En kuitenkaan lopulta usko niin tapahtuvan ainakaan jatkuvana karvausvalintana. Koko kentän miesvartiointi on 1v1-puolustamisena kuluttavaa. Se ei siis sovi hyvin yhteen kahden kentän peluutuksen kanssa. Katsomossa kannattaa kuitenkin olla hereillä, koska saatamme nähdä koko kentän miestä ajoittain.
Mikäli mestarit onnistuvat temmon ja virtailun hallinnassa, saattaa SPV olla yllättävissä vaikeuksissa. Silloin peliä pelataan dynastin ehdoilla, ei haastajan. Ja Peliveljet näyttivät ottelusarjan alussa, että tämä tilanne voi hyvinkin kipsata joukkueen pelin varsin täydellisesti.
Mestareiden näkökulmasta henkisellä puolellakin kaikki on Veljeskunta SSV:n ytimen, johtavien kokeneiden pelaajien varassa. Mikael Järvi, Harri Forsten, Saku Lehti, Timo Toivonen, Tero Tiitu. Heidän täytyy jälleen kerran venyä äärimmilleen ja johtaa veljensä takaisin voittojen tielle.
Pelivelikäskijä Tommy Koposelle lähtökohta peliin on puolestaan selvempi. Henkinen puoli ratkaisee. Ratkaisevaa on toisaalta edellisen ottelun murskavoiton nollaus ja toisaalta siitä itseluottamusboostin ottaminen. Se ei ole helppo, kuten on usein pudotuspelien murskavoittojen jälkeen nähty muissakin lajeissa. Samalla keskittyminen pitää säilyä oleellisessa: pelaamisessa. Ajatus ei saa liikaa karkailla siihen tosia-asiaan, että tänä iltana peliveljet voivat olla Suomen mestareita. Ennen kaikkea tämä tosiasia ei saa vetää ranteita umpijäähän.