Porvoon Salibandyseuran naisten liigajoukkue on tehnyt pelaajasopimukset porvoolaislähtöisen Tiikereistä palaavan hyökkääjä Janica Ignatiuksen kanssa sekä Kooveesta siirtyvän Milla Vähälän kanssa. Joukkue kiinnitti niin ikään omia tulevaisuuden lupauksia sekä runkopelaajia.
Ignatius, 24, palaa kahden Tikkurilan Tiikereissä vietetyn vuoden jälkeen PSS:n paitaan. Aiemmin urallaan hän on merkkauttanut 82 naisten Salibandyliigan runkosarjaottelua Oilersin, PSS:n ja Tiikereiden riveissä ja kerännyt niissä 24+17=41 tehopistettä.
Vähälä, 19, kuuluu Salibandyliigan tulevaisuuden pelaajiin. Vähälä pelasi menneellä kaudella toista vuottaan Kooveessa naisten Salibandyliigaa ja kuului myös Kooveen nuorten SM-sarjan mestarijoukkueen avainpelaajiin. Hän on kahden edellisen kauden aikana pelannut naisten salibandyliigan runkosarjassa 38 ottelua tehden 6+2=8 tehopistettä.
– Janica on juuri sellainen pelaaja jota kaipasimme joukkueeseen mukaan. Hän omaa porvoolaisen taustan ja tuo tarvittavaa kokemusta, urheilijan esimerkkiä ja periksiantamattomuutta nuoreen joukkueeseen. Milla puolestaan on nuori tulevaisuuden pelaaja ja hänellä on vahva halu kehittyä ja ottaa vastuuta joukkueessa, kertoo valmentaja Mika Strömberg uusien pelaajien taustoista.
Lisäksi PSS on tehnyt jatkosopimuksia viime kauden pelaajiensa kanssa. Maalivahti Krista Niemisen sopimus on 1+1 kautta, kaikki muut sopimukset mallia 1+2 kautta.
PSS:n naisten ja tyttöjen nuorten SM-sarjajoukkueen harjoitusrinki (28.4.2012)
Maalivahdit:
Krista Nieminen 1988
Dina Sandberg 1992
Alisa Levälampi 1996 (jun)
Kenttäpelaajat:
Emma Itänen 1988
Janica Ignatius 1988 (Tiikerit)
Ninja Lindholm 1989
Mira Oksman 1990
Carolina Forsblom 1992
Henna Uljua 1993 (jun)
Senni Hietanen 1993 (jun)
Milla Vähälä 1993 (jun, Koovee)
Janette Kolehmainen 1993 (jun)
Minttu Koskenlaita 1994 (jun)
Johanna Gust 1994 (jun)
Hilma Haakana 1995 (jun)
Noora Ahonen 1995 (jun)
Roosa Laiho 1995 (jun, Erä)
Ronja Backman 1995 (jun, Erä)
Ella Holmberg 1996 (jun)
Linda Törnqvist 1996 (jun)
Kia Kunttu 1996 (jun)
Hanna Rainio 1996 (jun)
Olivia Kortelainen 1997 (jun)
Melissa Koskenlaita 1997 (jun)
Fanny Holmberg 1998 (jun)
Hetkonen, oliks tää naisten salibandyliiga vai tyttöjen jengi?
Kai säki mieluummin matolla pelaat?
Onhan nuori porukka PSS:llä. Tuolla porukalla, jos pystyy säilyttämään liigapaikan, niin hyvä. Toivotaan parasta …
Itse luulen että jos PSS säästyy loukkaantumisilta niin play-off paikka on lähempänä kuin karsinnat.Taidettiin tätä ”nuori jengi ei pärjää” keskustelua käydä ennen viime kautta KOOVEEstakin ja niin vaan pelasi playoffeissa.Porvoolla on vielä ammattitaitoinen valmennus etunaan.
Naisissa pleijaripaikkaan ei tarvita yhtään mitään. Taso on suorastaan surkea ja on suuri virhe pitää sarjaa edes noin suurena. Kentällä juoksee pikkutyttöjä, joiden paikka on b- ja a-tytöissä. Tämä on häpeä lajille, myötähäpeän paikka katsojalle ja herätyksen paikka supistaa sarja pikaisesti kahdeksalle joukkueelle. Iso sarja ei tuo uskottavuutta, vaan pelien taso. Tähänkään ei liitto osaa tehdä ratkaisua.
Joukkueet vaatikoot nyt asialle jotain tehtävän – pikaisesti. Pelaaja oppii pelaamaan vain pelejä – kovia pelejä.
Siitä on pakko olla samaa mieltä että naisten liigan pelien taso tullut alaspäin. Pelit olivat taidokkaampia ja parempitasoisia muutamia vuosia sitten.Tämä kompensoi myös maajoukkueen menestyksen kanssa (maailmanmestaruudet sun muut). Nykyään ikä sinällään ei ole mun mielestä se ”ydinongelma” vaan ongelma on se tapa jolla liian monessa seurassa harjoitellaan (tai lähinnä ei harjoitella).Jo pelkästään harjoitusmäärät ovat naurettavan pienet. Miksi tehdä enemmän kuin vähempikin riittää ”pärjäämiseen” ja kuten Jinnunen sanoi – play-off paikka tulee puoli-ilmaiseksi?Tämä huono harjoittelu näkyy pelien tasossa – poikkeuksen sääntöön tekevät liigan kärkijoukkueet. Sitä en tiedä minkä tasoisia valmentajia muissa joukkueissa on vai mistä homma kiikastaa.
Toisaalta mitä ikään tulee niin alkaa olemaan melko paksua että liigarinkiin nostetaan esim. 15-vuotiaita lapsukaisia.Eihän 15-v fyysisesti edes pysty pelaamaan kovaa kontaktipeliä joka pitäisi liigassa kuitenkin olla sallittua/jopa toivottua niin kauan kun ei selkään ajella?Halutaanko naisten liigasta kytkeä fyysisyys pois ja ottaa jatkossakin pataan oikeissa peleissä esim. maajoukkueen osalta Ruotsilta?
Sarjan supistaminen voisi olla tässä kohtaa järkevä ratkaisu pelin tason nostamiseksi mutta en itse ole ainakaan kuullut että tämmöinen olisi edes harkinnassa?
Iällä ei ole ratkaisevaa merkitystä, miettikää vaikka Kassu Saarista tai My Kippilää. Ratkaisevaa on pelaajien halu ja asenne harjoitteluun ja pelaamiseen, sekä tietysti valmennuksen taso. Naisten liigan taso on edelleen sen verran heikko (vain puolentusinaa porukkaa treenaa kilpaurheilun kriteerien mukaan), että hyvä valmentaja Mika Strömberg esikuntineen saattaa hyvinkin peluuttaa tyttöjoukkueensa ainakin varmasti kahdeksan ja ehkä jopa viiden parhaan joukkoon runkosarjassa.
Mitalisijoihin tarvittava kunto hankitaan kesällä. Joku voi väittää vastaan, mutta se joku ei sitten ole mukana mitalipeleissä.
No meistähän kukaan ei välttämättä tiedä joukkueiden harjoitusten tasoa, mutta kyllä sillä iällä on merkitystä. Tokihan yksi 15-vuotias mahtuu, mutta ei näitä lapsia voi olla puoli joukkueellista. Merkityksen ymmärtää jokainen.
Naisille ei makseta pelaamisesta mitään. Parhaimmillaa joutuu maksamaan liigassa pelaamisesta. Ei ihme ettei kaikilla riitä motivaatiota käyttää kaikkea aikaansa sabaan