SSV toisti viime vuoden toisen finaalin ryöstöretkensä Seinäjoelle tällä kertaa jo ensimmäisessä finaalissa. SPV menetti kotietunsa, jota se joutuu lähtemään hankkimaan takaisin sunnuntaina Vantaalta. SSV voiton takeena oli perinteinen vastahyökkäyspeli: tiivis puolustus ”mökki” 1-2-2:lla, Toni Lötjösen varmat torjunnat ja iskeminen suoraviivaisesti nopeista hyökkäyksistä ja ylivoimalla. ”Veljeskunta SSV” kaatoi Peliveljet ja on jälleen kerran etulyöntiasemassa.
Tommy Koposen suojattien lääke toiseen finaaliin on periaatteessa hyvin yksinkertainen: puolustus pitää tilkitä pitäväksi ja hyökkäyspeliä täytyy suoraviivaistaa ja monipuolistaa.
Pitkäperjantain kamppailussa Seinäjoki Areenalla Peliveljet päästivät aivan liian helppoa maaleja. Huonoja purkuja, keskialueen kammosyöttöjä, löysää kaksinkamppailupelaamista ja heikkoa peittopeliä – jopa johtavilta puolustajilta Tatu Väänäseltä, Jori Isomäeltä ja Jyrki Holopaiselta. SPV ei antanut maalivahdilleen Jarno Ihmeelle mahdollisuuttaa onnistua eikä hän myöskään onnistunut.
Koposen lääkkeet puolustuspelin suhteen ovat siis yksinkertaiset: perusasiat pitää saada kuntoon. Hänen kannattaisi harkita myös hieman maltillisempaa karvausta. Pallonhallinnan antaminen enemmän SSV:lle voisi tuotta Peliveljille vastahyökkäysmahdollisuuksia paremmin. Ensimmäisessä ottelussa hallinta oli SPV:llä. SSV iski lähinnä pistoina vastaan. Peli ei virtaillut. SPV ei saanut riittävästi kääntöpaikkoja. SSV esti virtailun keskittymällä puolustamiseen. Toisaalta Koposen kannattaa pitää mielessä koko sarjan näkökulma: jatkuvalla prässillä on mahdollisuus juosta mestareilta lopulta jalat alta.
Pitkässä hyökkäyspelissä Peliveljien pitää saada Veljeskunnan mökki nurin. Ensimmäisessä ottelussa SPV jäi aivan liikaa pyörimään SSV:n viisikon ulkopuolella keskialueella, laidoissa, kulmissa ja päädyssä. Tämä johtui siitä, että taktiikkana oli avata pääsääntöisesti ensin pitkällä syötöllä laitaan tai kulmaan ja pyrkiä vasta sieltä keskelle. Toisesssa finaalissa Koposen pitää saada miehensä haastamaan SSV:n viisikon väliin keskelle jo alhaalta keskialueelta. Tämä pakottaa mestareiden viisikon kaventamaan keskelle, jolloin laitoihin tulee enemmän tilaa. SSV:n viisikko joutuu myös liikkumaan enemmän ja useampiin suuntiin nopeasti, mikä vaikeuttaa paketin kasassa pitämistä. Välillä SPV pääsee tällä tavalla myös suoraan keskeltä maalipaikkaan tai ainakin suoraviivaisesti rintamahyökkäyksellä kohti maalia. Unohtaa ei pidä myöskään kaukolaukauksia ja pitkiä palloa suoraan Lötjösen nenän alle.
Viisikkojen taistelussa SPV:n Erik Härkösen viisikko ja SSV:n ykkönen jäivät miinukselle. Parhaiten selviytyi mestareiden kakkonen, joka ratkaisi ottelun. Todennäköisesti SSV:n ykkönen ei jää miinukselle toista ottelua peräkkäin. Härkösen viisikon lisäksi jokaisen peliveliviisikon on parannettava roimasti. Muuten Veljeskunta vie.
Mikä ihmeen Veljeskunta? Yritätkö tehdä SSV:stä jotenkin samanlaisen kristillisaattellisen porukan kuin Koposen Peliveljet, jonka nimikin viittaa uskontoon?
Dynastia murtuu! Tai sen on pitänyt murtua jo viisi vuotta. Ensimmäisen pelin jälkeen voi sanoa että edes rukous tai Ihme ei pelasta SPV:tä. Niin vahva SSV oli
Viime vuonna SPV:llä ei ainakaan SSV:tä vastaan toiminu maltillinen karvi kun annettiin kävellä puoleen kenttään aivan rauhassa. Tietysti ehkä joku välimuoto vois nyt sit olla paras.
Karvasiko SPV samoin runkosarjassa kuin nyt vai oliko opettelua?
Jotenkin en usko, että pitkässä sarjassa toimisi puhkijuoksuttaminen näin kokenutta ja kovaa jengiä vastaan kuin SSV on. Kuitenkin on päiviä pelien välissä, kyllä kai siinä ”ammattilainen” ainakin palautuu…
”Veljeskunta” viittaa siihen, että SSV:n ydinryhmä on erittäin tiivis yhteisö, joka sattuu koostumaan miehistä. Se on yksi pääsyistä dynastiaan.
Jostain syystä moni ei vielä viikko sitten uskonut tai halunnut uskoa SSVn mahdollisuuksiin tässä sarjassa, mutta nyt on varmaan jo pakko. Jotenkin SPV tuntuu pärjäävän aina paremmin kun pelissä on tunteet pinnassa ja peli ei sen takia aivan niin kontrolloitua. Ssv vaan osaa jotenkin lamaannuttaa turhat tunteilut ja heittää vähistäkin paikoista kylmästi pallot maaliin. Välillä tuntuu että vastustajan ei anneta syttyä koko peliin, vaan ne pidetään tosiaankin siellä pelialueen laidoilla pyörimässä. Joku henki pohjanmaalla on peliin kaivettava ja yritettävä saada sitä tarttumaan vähän vastustajaankin, ettei finaaleista tulisi ihan näin selvät, kuin ensimmäinen peli.
Eka pelin perusteella näyttää vahvasti siltä SPV on tämän vuoden 1.
Vaikka ssv näytti todella paljon terävämmältä ja spvstä onnistui lähinnä vain sami koski niin eroa tuli vain 2 maalia. Ssvn nappisuorituksen ja spvn täydellisen epäonnistumisen ero on siis 2 maalia. Harmi kun torin ja happeen kaatamiseen riitti neppailu kun ssv joutui pelaamaan tosissaan jo kooveeta vastaan ja oli siksi valmiimpi.
””Veljeskunta” viittaa siihen, että SSV:n ydinryhmä on erittäin tiivis yhteisö, joka sattuu koostumaan miehistä. Se on yksi pääsyistä dynastiaan.”
Tarkennatko vähän? Tiivis yhteisö on syy dynastiaan? Vai se että ovat miehiä?
Kummin vaan, toi nyt oli hulluinta mitä vähään aikaan oon kuullu.
Eikös se SPV ole tiivis yhteisö, jos siellä on jopa yhteiset säännöt, miten eletään sitä kristillistä elämää? Ei kait SSV ole sen tiiviimpi yhteisö kuin mikään muukaan urheilujengi? Siellä on vaan keskittymä kavereita, jotka tietää miten pelata tätä peliä paremmin kuin kukaan muu.
Sun analyysis pääpointti näyttää olevan siis se, että SPV:n pitäis pelata siten miten SSV pelaa. Mites SSV:n sitten kannattais pelata?
Ei SSV tarvi edes pelata, voittaa silti.
SSV:ssä on sisäpiiri ja ulkopiiri. SSV:hen on todella vaikea päästä sisään, koska on kaksi eri kuppikuntaa, kun taas SPV:ssä mikään yksilö ei kasva joukkuetta isommaksi. Tästä hyvä esimerkki Kivirannan laittaminen vilttiin, vaikka kyseessä on koko joukkueen ruumiillistuma. Veikkaan, että seuraavassa pelissä Tuutsi on oppinut läksynsä. Hyllyttäisikö Amu esim. Järveä tai Tiitua?
Eiköhän ”Johan oli selitys” voisi ensin kaivaa faktoja esiin, eikä mennä tuohon väsyneeseen hokemaan kristillisistä säännöistä. Se, että joukkueen yhteishengen lähtökohta ei ole viinanhuuruiset saunaillat, ei tee joukkueesta kristillistä.
SSV:n ydinryhmä on todella tiivis ja ennen kaikkea se johtaa joukkuetta oikealla tavalla. SPV:n joukkue on varmasti myöskin yhtenäinen. Silti sieltä ei löydy samaa kokemusta ja osaamista kannujen voittamisesta kuin SSV:n veljeskunnalta.
SPV:n pitää pelata paremmin kuin SSV. Seikat jotka nostin esille ovat sellaisia perusasioita, jotka täytyy saada kuntoon finaaleissa. Siitä ei ole mitään epäselvyyttä. Pelin virtailun kohta on enemmän pohdintaa vaihtoehdoista.
Koskas se just oli, kun Tiitukin oli villassa. Saattaa kyllä olla aika iso kynnys siihen, joskus viime kaudella vaiko tän kauden alussa? Kun siitä oli mediassakin. Ja Järveltä lähti kapteeninnauha ku turhaan sikaili… Kyllä Amu osaa 😉
poikkeaa vähä aiheesta, mut ärsyttää tälläne et spv:tä pidetään jotenki kristillisenä seurana. Mun käsityksen mukaan tääl ei todellakaa ”jeesustella” yhtää sen enempää kuin muuallakaan. Eikä se että pidetää alkoholittomii saunailtoi liity oikeestaan mitenkää kristinuskoon vaa siihe et tääl ei seuran puolesta pilata pelaajia viinalla. Ajattelin vähän avartaa teidän käsitystä tän asian suhteen.
Toisenkin pelin perusteella näyttää vahvasti siltä SPV on tämän vuoden 1.
Speve on muinoin perustettu seurakuntanuorien toimesta, mutta nykyään spv ei ole mikään kristillinen seura, siellä pelaa ihan ateisteja kuin uskovaisiakin ja kaikkea siltä väliltä.
…ja tietääkseni ateisteilla ja uskovaisilla on salibandyssa samat säännöt. Eli mitä ****n väliä sillä on? Keskitytäänkö vaikka salibandyyn välillä?