SSV toisti viime vuoden toisen finaalin ryöstöretkensä Seinäjoelle tällä kertaa jo ensimmäisessä finaalissa. SPV menetti kotietunsa, jota se joutuu lähtemään hankkimaan takaisin sunnuntaina Vantaalta. SSV voiton takeena oli perinteinen vastahyökkäyspeli: tiivis puolustus ”mökki” 1-2-2:lla, Toni Lötjösen varmat torjunnat ja iskeminen suoraviivaisesti nopeista hyökkäyksistä ja ylivoimalla. ”Veljeskunta SSV” kaatoi Peliveljet ja on jälleen kerran etulyöntiasemassa.
Tommy Koposen suojattien lääke toiseen finaaliin on periaatteessa hyvin yksinkertainen: puolustus pitää tilkitä pitäväksi ja hyökkäyspeliä täytyy suoraviivaistaa ja monipuolistaa.
Pitkäperjantain kamppailussa Seinäjoki Areenalla Peliveljet päästivät aivan liian helppoa maaleja. Huonoja purkuja, keskialueen kammosyöttöjä, löysää kaksinkamppailupelaamista ja heikkoa peittopeliä – jopa johtavilta puolustajilta Tatu Väänäseltä, Jori Isomäeltä ja Jyrki Holopaiselta. SPV ei antanut maalivahdilleen Jarno Ihmeelle mahdollisuuttaa onnistua eikä hän myöskään onnistunut.
Koposen lääkkeet puolustuspelin suhteen ovat siis yksinkertaiset: perusasiat pitää saada kuntoon. Hänen kannattaisi harkita myös hieman maltillisempaa karvausta. Pallonhallinnan antaminen enemmän SSV:lle voisi tuotta Peliveljille vastahyökkäysmahdollisuuksia paremmin. Ensimmäisessä ottelussa hallinta oli SPV:llä. SSV iski lähinnä pistoina vastaan. Peli ei virtaillut. SPV ei saanut riittävästi kääntöpaikkoja. SSV esti virtailun keskittymällä puolustamiseen. Toisaalta Koposen kannattaa pitää mielessä koko sarjan näkökulma: jatkuvalla prässillä on mahdollisuus juosta mestareilta lopulta jalat alta.
Pitkässä hyökkäyspelissä Peliveljien pitää saada Veljeskunnan mökki nurin. Ensimmäisessä ottelussa SPV jäi aivan liikaa pyörimään SSV:n viisikon ulkopuolella keskialueella, laidoissa, kulmissa ja päädyssä. Tämä johtui siitä, että taktiikkana oli avata pääsääntöisesti ensin pitkällä syötöllä laitaan tai kulmaan ja pyrkiä vasta sieltä keskelle. Toisesssa finaalissa Koposen pitää saada miehensä haastamaan SSV:n viisikon väliin keskelle jo alhaalta keskialueelta. Tämä pakottaa mestareiden viisikon kaventamaan keskelle, jolloin laitoihin tulee enemmän tilaa. SSV:n viisikko joutuu myös liikkumaan enemmän ja useampiin suuntiin nopeasti, mikä vaikeuttaa paketin kasassa pitämistä. Välillä SPV pääsee tällä tavalla myös suoraan keskeltä maalipaikkaan tai ainakin suoraviivaisesti rintamahyökkäyksellä kohti maalia. Unohtaa ei pidä myöskään kaukolaukauksia ja pitkiä palloa suoraan Lötjösen nenän alle.
Viisikkojen taistelussa SPV:n Erik Härkösen viisikko ja SSV:n ykkönen jäivät miinukselle. Parhaiten selviytyi mestareiden kakkonen, joka ratkaisi ottelun. Todennäköisesti SSV:n ykkönen ei jää miinukselle toista ottelua peräkkäin. Härkösen viisikon lisäksi jokaisen peliveliviisikon on parannettava roimasti. Muuten Veljeskunta vie.