Salibandykausi 2011-2012 sai Seinäjoella arvoisensa päätöksen. Tunnelma ratkaisevassa viidennessä finaalissa Seinäjoki Areenalla oli uskomaton. Tasainen vääntö kahden huippuunsa viritetyn joukkueen kesken. Ja se uskomaton räjähdys hallissa, kun Sami Koski siirsi maalin edestä SPV:n 3-2-johtoon. Samanlainen räjähdys Hulmin 4-2-maalissa.

Ne loppuminuutit, jotka lähes 3000-päinen yleisö osoitti suosiotaan seisten. Ne iloiset ilmeet sekä katsojien ja SPV-organisaation jäsenten kostuneet silmänurkat. Eturiviin Tommy Koposta halaamaan rynninyt Minna-vaimo ja se voimakas rutistus, jolle mailoja pyydelleet junioritkin ymmärsivät antaa tilaa. Hetki, johon vaimokaan ei löytänyt juuri muita sanoja kuvaamaan kuin ”uskomaton”.

Koposeen henkilöityy koko SPV. Yksi seuran perustajajäsenistä, koko seuran kasvun nähnyt kovakuntoinen ex-pelaaja, nykyinen taktikkona kehittynyt valmentaja ja urheilutoimenjohtaja. Koposta jouduttiin odottelemaan jopa pytynnostoon, kun hän kiersi kentän reunoja kiittäen läpsyin mahdollisimman montaa ihmistä, myöhemmin kuvaillen ”koko Seinäjokea”. Hienolla eleellä kapteeni Ville Kuuselan kanssa ensimmäisenä pyttyä nostivat yhdessä myös Koponen ja pitkän pelaajauran tehnyt Jori Isomäki.

SSV osoitti olevansa hyvä häviäjä, vaikka viisi edellistä mestaruutta vienyt joukkue ei siihen ole tottunutkaan. Marginaalit olivat pienet. Hopeamitalistit kerääntyivät loppuvihellyksen jälkeen rinkiin, minkä jälkeen myönsivät haastatteluissa seinäjokisten ansaitsevan mestaruutensa. Vakavailmeisten helsinkiläisten joukossa Tero Tiitu hymyili. Hän näytti jopa myhäilevän, että tällaisen tapahtuman jälkeen mestaruus meni juuri Seinäjoelle.

Peliveljet nousi Salibandyliigaan keväällä 2004, jolloin itse painin pelatun liigakauden jälkeen nivusvaivojen kanssa. Josballa ja Classicilla oli silloin nousujohteista tekemistä, enkä olisi tuolloin uskonut, että juuri SPV veisi ensimmäisenä mestaruuden maakuntiin sitten kevään 1994. Tuolloin Jyväskylässä vaikuttanut Mikko Kohonen painotti nyt finaalin jälkeen moneen otteeseen, että mestaruus tuli Seinäjoelle jatkuvasti kehittyen todella kovalla työllä.

Tuukka Kiviranta vain vahvisti pudotuspelipelaajan mainettaan ja pörssikunkku paljasti pelin jälkeen luultua enemmän vaivanneen polvivammansa. Sami Koski osoitti vahvuutensa juuri ratkaisuhetkellä (1+3). Valmentaja Koponen kuvaili SPV:n olevan aloittelijoita juhlimisessa, mikä näkyi käytännössä iloisessa häröilyssä pelin jälkeen. Kaikki eivät ehtineet edes Koposen ensimmäiseen suihkukasteeseen.

Onneksi menomatkalla kuvaaja Mikko Hyvärisen kanssa sovitut suunnitelmat pitivät ja Mikko sai ikuistettua Ilta-Sanomiinkin menneen hienon kuvan hetkestä. Ja itse pääsin tilanteen jälkeen purkamaan finaalisarjaa ja tunnelmia Koposen kanssa rauhassa pukukopissa kahden kesken.

Junnuille esimerkillisesti SPV:n kopissa ei alkoholia ja nuuskaa näkynyt. Kiviranta muotoili joukkueen alkoholinkäytöstä, että vapaa-ajalla jokainen päättää tekemisistään – ja kohta vaihdetaan vapaalle. Koponenkin kertoi, ettei aio rangaista pelaajia, jotka rikkovat seuran täyttä alkoholikieltoa. He ovat juhlansa ansainneet.

Koponen herkistyi myös jakamaan kiitoksia kotijoukoille, jotka ”Mister SPV:n” pelivelitäyteistä elämää tukevat. Harras uskovainen kertoi myös käyneensä ajatustenvaihtoa yläkertaan perjantaina, kun sarja oli jo ollut katkolla SPV:lle. Helsingin jäähallilla mestaruutta oli odottelemassa poikkeuksellisen suuri määrä mediaa ja pressiläpyskätkin loppuivat kesken. Koponen sanoi, että yläkerrassa tiedetään, milloin mestaruuden aika on. Nyt se oli.

Pääkallossa panostettiin kunnolla kauden huipennukseen mm. tasaisin väliajoin alkulämmittelystä alkaen päivittyvän kuvapaketin sekä erätilanneseurantojen kera. Toivottavasti panostuksen huomasivat muutkin. Lisäinfoa löytyi eri tileiltä Twitteristä ja toista kertaa koko kaudella tagi #salibandy oli hetkellisesti jopa Suomen suosituin. Jälkikäteen ajateltuna tuntuu hienolta, miten iso paketti saatiin Pääkalloon painettua, vaikka osa toimituksen jäsenten kirjoituspanoksista menee myös muiden medioiden käyttöön. Viime viikolla Pääkallossa vieraili komeasti yli 30 000 eri kävijää.

Nyt on aika ottaa hieman rauhallisemmin ja suunnata hiljalleen katseet kohti tulevaa. Tirsamaan seuraavana bloggauksena loppuviikosta on jo jonkin verran kyselty Huhumaa.

Kiitokset kaikille salibandyihmisille kaudesta 2011-2012!

@Tirsamaa