Ensi kauden suunnitelmat on nyt sitten lyöty lukkoon allekirjoittaneen osalta. Kuten Pääkallokin ehti jo kertoa, niin jatkan täällä Uppsalassa pelejä ainakin vielä vuoden.

Valinta oli tällä kertaa vaikea. En ole koskaan ollut hirveän salainen omista mietteistäni ja olen ollut rehellinen joka suuntaan. Vaihtoehtoja oli tasan kaksi: Storvreta ja SPV. Juttelin SPV:n kanssa, mutta kokonaisuuden ja perheen kannalta paras ratkaisu oli, että jäämme vielä vuodeksi tänne. Kyselyjä tuli toki muualtakin, mutta henkilökohtaisesti kiinnostavia vaihtoehtoja olivat vain nämä. Tapani on ollut, että en ala edes neuvotella, jos en ole oikeasti kiinnostunut. Turha sitä on vedättää ketään ja alkaa vaikka puhua rahasta. Silloin mennään perse edellä puuhun. En tiedä olenko huono neuvottelija vai mitä, mutta se olisi molempien ajanhukkaa.

Pelaan siis vielä ainakin ensi kauden. Maajoukkueen palvelukseen lupauduin jo viime vuonna seuraaviin kisoihin asti eli tämän vuoden joulukuulle. Vielä on turha pohtia ensi kautta pitemmälle. Parempi katsoa tilannetta rauhassa vuosi kerrallaan kuin lupailla liikaa. Alkavat kilometrit kropastakin käydä vähiin. Muutto Suomeen toki helpottuisi, jos se tapahtuisi vielä peliuran aikana. Jossain vaiheessa joka tapauksessa tarkoituksena on muuttaa perheen kanssa Suomeen, mutta se ei tapahdu ihan yksinkertaisesti. On iso prosessi myydä kämppä, hankkia uusi ja järjestää uudet työpaikat. Ei tässä vielä sentään ole niin paljon päässyt säästämään, että voisi vain pelata golfia peliuran jälkeen.

—

Se sopimusasioista. Puhutaan vähän pelistä. Meidän hommat Storvretan kanssa on melko hyvällä mallilla. Puolivälierissä valitsimme vastustajaksi Linköpingin, joka on fyysinen joukkue. He pelaavat isolla sydämellä ja koko ajan sääntöjen rajamailla. Pääsimme ensimmäisenä valitsemaan, koska voitimme runkosarjan. Kuudenneksi sijoittunut Linköping oli hyvä valinta jo matkojenkin (etäisyys pari sataa kilometriä) takia. Ja Warberg kuitenkin sijoittui kahdeksanneksi, joten he eivät olleet ensimmäisenä mielessä. Vaikka Warbergin kausi olikin vaikea, niin heiltä löytää voittamisen kulttuuria.

Linköpingiä vastaan pelasimme ihan hyvin – oikeastaan riittävän hyvin. Paransimme koko ajan. Kaadoimme heidät voitoin 3-0, joten kai se jostain kertoo. Viimeisessä pelissä pelasimme jo yhden erän huipputasolla. Tärkeät palaset alkavat loksahdella kohdalleen. Esimerkiksi veskari on taas löytänyt itseään ja kolmosketjukin on pelannut omat pelinsä plussalle.

Tiistaina täällä pelataan jo välieriä. Suomen tapaan ei hirveästi pidetä sarjojen välissä taukoja. Puolivälierät saatiin päätökseen vasta sunnuntaina. Pelaajan näkökulmasta on kiva kun saa pelata – varsinkin jos joukkue on ehjänä. Vuosi tätä varten on kuitenkin treenattu. Meidän terveystilanne on tässä vaiheessa kautta poikkeuksellisen hyvä. Pitää koputtaa puuta.

Täällä saa vastustajan valita välierävaiheessakin. Saimme valita kahdesta heikoimmin runkosarjassa sijoittuneesta välieräjoukkueesta, Dalenista ja Falunista. Valinta osui Faluniin, joka oli meidän valmennukselta hyvä ratkaisu. Oma tekeminen tietenkin ratkaisee, mutta runkosarjassa ansaitaan valitsemisoikeus, joten sitä kannattaa kunnioittaa ja vaalia. Pixbolle esimerkiksi meinasi käydä puolivälierissä kylmät, kun he valitsivat Warbergin. Pixbo pääsi välieriin vasta ”gamesevenin” jatkoajalla. Meidän valinta osui Faluniin varmasti paristakin syystä. Dalen tuntuu olevan tällä hetkellä kaksikosta selkeästi paremmassa vireessä. Dalen oli Caperiotäbyä aika paljon edellä puolivälierissä. Dalenin joukkue on myös Falunia hieman ”valmiimpi”. Falun on nuori ryhmä, joka on rakennusvaiheessa. He pääsivät vasta viime kaudella ensimmäisen kerran puolivälieristä jatkoon. Toki siellä on jo nyt pari kovaa ukkoa. Rasmus Enström ja Alexander Galante Carlström veivät runkosarjan pistepörssissä kaksoivoiton. Falunissa on paljon samaa kuin Linköpingissä. Pelityyli oli fyysinen ja välillä läikkyy yli. Falunin erikoisuus se, että varmaan puolet joukkueesta on rightin kanttiäijiä.

—

Loppuun vielä muutama sana Superliigan suomalaisista. Helsingborgin pojat lähtivät valitettavasti sunnuntaina kesälomille. Katsoin Helsingborgin ja Falunin viidennen ja ratkaisevan pelin. Kivilehto pelasi varmaan 50 minuuttia ottelussa, hyvä jos huikkaa kävi ottamassa vaihtoaitiossa. Myös Kukkola nosti koko ajan tasoaan. Hän pääsi suht nopeasti sarjaan sisään. Loppukaudesta hän teki jo isoja tehoja ja pelasi isossa roolissa. Ja Henu on tietenkin aina Henu. Koko kolmikko pelasi hienon kauden. Ilman heitä Helsingborg ei välttämättä olisi pleijareita nähnytkään, vaikka joukkueessa on ruotsalaisiakin maajoukkuepelaajia.

Myös Rickie Hyvärisen kausi päättyi puolivälieriin. Caperiotäbyn lähetti lomille Dalen. Olen jonkun verran ollut Rickien kanssa yhteydessä ja tiedän, että hän on tehnyt pitkää päivää siviiliduunien puolella. Se varmaankin näkyi, ainakin runkosarjassa. Hänellä oli myös kauden aikana jotain loukkaantumisia. Keväällä hän kuitenkin nosti tasoaan ja taisi olla Täbyn paras pistemies pleijareissa.