Arvioin ennen neljättä finaalia, että SSV:n voi pelastaa vain joukkueen ytimen, kokeneen kaartin venyminen jälleen kerran tiukimmassa paikassa. Ja niinhän siinä kävi. Timo Toivonen palasi laatikkoon kentän johtavaksi puolustajaksi SPV:n Tatu Väänäsen ohella. Saku Lehti teki ensin omiin, mutta kuittasi maalaamalla toisessa erässä. Mikael Järvi ja Harri Forsten eivät loistaneet. He kuitenkin johtivat joukkoja luotettavasti. Santtu Manner iski tärkeän 4-4-tasoituksen. Ennen kaikkea Tero Tiitu oli kuin uudestisyntynyt edellisiin finaaleihin verrattuna, mitä Tiitun olemus suorastaan huokui ottelun jälkeen. Nyt salibandy oli taas hienoa. ”Mies” ratkaisikin ottelun tykkilaukauksellaan.
Tiitu ei olisi koskaan saanut edes mahdollisuutta ratkaista ottelua, mikäli SSV ei olisi onnistunut nostamaan viisikkopelinsä tasoa huimasti surullisesta Seinäjoen pelistä. Perjantai-illan yksi ratkaisuseikka olikin mestareiden onnistuminen pitämään peli niin tasaisena, että yksi maali saattoi ratkaista.
Tasaisena pitäminen onnistui oletetulla tavalla. Kokonaiskuvassa SSV sai kontrolloitua ottelun tempoa ja pelin virtailua kohtuullisen hyvin. Dynastia ei joutunut Peliveljien vauhtimyllyyn kuin ajoittain.
Keinot tähän olivat tutut. Kahdella ensimmäisellä kentällä karvaus oli porrastettu 2-1-2 (W), jossa otetaan alueellisesti miestä 70-75%:n tasolta. Kolmannen ketjun (SSV pelasi kolmella ketjulla ja kahdella puolustajaparilla) hyökkääjien ryhmitys oli 1-2-2:n kurkiaura. Tällä kertaa karvaus toimi, koska mestarit olivat vahvoja kaksinkamppailuissa, mitä erityisesti miesvartiointityyppinen puolustaminen edellyttää. Peittopeli oli myös hyvin uhrautuvaa ja Toni Lötjönen hoiti maalissa loput.
Hyökkäyspelissä mestarit reagoivat tilanteeseen. Jos oli paikka iskeä suoraviivaisesti SPV:n maalille, se tehtiin terävästi ja vaarallisesti. Peliveljien maalilla oli hässäkkää. Mikäli oli parempi vain kontrolloida palloa, sitten pidettiin palloa hyvällä liikkeellä ja puolustusvalmiudella. Aina tämä ei onnistunut, virheitä tuli, varsinkin kun SPV prässäsi, mutta kokonaisuudessa kuitenkin riittävästi pelin pitämiseksi tasaisena. Sanalla sanoen SSV roikkui Peliveljien kyydissä mukana ja puristi lopussa ohi.
SPV:llä oli kyllä hyvä mahdollisuus karistaa SSV kannoiltaan ja juhlia mestaruutta Helsingin jäähallissa siitäkin huolimatta, että joukkue ei saanut vauhtimyllyään riittävästi päälle. Toisessa erässä Peliveljillä oli hyviä hallintajaksoja, jolloin mestarit olivat vaikeuksissa. Henri Myllymäki pääsi aivan erän lopuksi yksin Lötjöstä vastaan, kun Kimmo Kinnunen kompuroi oudosti. Hän ei kuitenkaan onnistunut viemään seinäjokisia 3-5-johtoon.
Kolmannen erän aluksi tämä momentum katkesi. Syynä ei ollut vain mestareiden terävä tulo pukopista. Vaikutti vahvasti siltä, että pääpeliveli Tommy Koponen valitsi 3/4-kentän 1-2-2-karvauksen ratkaisuerän alkuun. Se antoi SSV:lle siimaa ja mahdollisuuden kontrolloida. Tämä oli virhe. Sen Koponen korjasikin, kun helsinkiläiset olivat siirtyneet 5-4-johtoon. SPV siirtyi koko kentän alueelliseen 2-2-1-miesvartiointiin, otti otteen ja pääsi tasoihin Väänäsen upealla syötöllä Sami Koskelle, joka ohjasi pallon ilmasta tyhjiin. Sitten tuli kuitenkin pupu pöksyyn. Peliveljet eivät uskaltaneet jatkaa momentumiaan vaan karvaus tippui taas alemmas. SPV ei uskaltanut voittaa ja lopulta Tiitu käytti tilaisuuden hyväksi vieden ratkaisun sunnuntaiksi Pohjanmaan lakeuksille. Jos Peliveljet todella haluavat silloin nostella kannua, uskallusta ottaa voitto täytyy löytyä.
—
Hakkaraisen aikaisemmat finaalianaalysit:
1. finaali: SPV:n pitää saada SSV:n mökki nurin
2. finaali: Kiven ilmaveivimaali vapautti SSV:n
3. finaali: Pelivelien lihamylly jauhoi mestareista jauhelihaa
4. finaalin ennakko: Palauttaako ydin SSV:n voittojen tielle?
ssv pelasi 2 puolustaja parilla .se pitää paikkansa.
Puolustaja pareista Halonen +3 Kinnunen +2 samanverran minuutteja molemmiilla pareilla.Ei se että tekee maalin ja päästää kolme tee hyvää.pelaajaa vaikka selässä lukis Messi
SPV:n prässillä ei ole kyllä mitään tekemistä alueellisen 2-2-1:n kanssa, missä puolustetaan omaa kaistaa, kuten SSV ym. (esim. Erä) karvaavat. SPV:hän pyrkii antamaan pallolliseen paineen kahdella pelaajalla molempiin kulmiin.
Analyytikolla osui oikeaan se että SSV:n pelaajat olivat hereillä tään ottelun.
Mutta eikö tosiaan tarttunut silmään SSV tekeminen nimenomaan SPV:n paineen purussa. Se oli kaiken A ja O.
Jos tänään SSV:n pelaajat ottavat omassa päässä laidassa siinä 25 kohdin 4-5 askelta lisää ennen kuin pudottavat ja jatkavat keskelle paikan tullen niin ei juhli SPV tänäkään vuonna…
On totta, että SSV onnistui purkamaan SPV:n prässiä muutenkin kuin pitkällä kaarella, jopa lyhytsyöttöpelillä ja sillä oli oma panoksensa mukana roikkumiseen. Tämä on hyvä huomio.
Toisaalta asiaan tulee viidennessä pelissä vaikuttamaan myös SPV:n suorien hyökkäysten onnistuminen. Jos SPV pyyhkii niillä jatkuvasti, tilanneprässi syntyy samalla liikkeellä niin hyvin, että SSV:n on onnistuttava avauksessaan todella hyvin.
SPV:n prässi oli kolmannessa erässä 2-2-1 alueellisena miesvartiointina. Käytännössä tämä tarkoittaa miehen merkkaamista, mutta silti oman pelipaikan pitämistä (vlh, c, olh, vp, op). Miestä siis vaihdetaan. Toteutunut muodostelma oli lähimpänä 2-2-1:tä. Voitaisiin kyllä ehkä puhua 2-1-2:stakin, jossa toinen pakki nostaa ja toinen ottaa pohjan. Systeemi eroaa joka tapauksessa 2-2-1-prässistä aluepuolustuksena.
Mielenkiinnolla odotetaan viimeistä analyyshiä!