Jori Isomäki oli voittamassa SPV:lle sen ensimmäistä Suomen mestaruutta tänä keväänä. Kokenut puolustaja ilmoitti hiljattain uran jatkuvan ainakin ensi kauden alussa taas Divarin Blue Foxissa. Isomäen, 38, otteet finaaleissa saivat Ville ”Igis” Ikosen hehkuttamaan puolustajaa oheisessa kirjoituksessa. Isomäki oli hänen mielestään tärkeämpi pelaaja SPV:n mestaruuden takana kuin moni ymmärtääkään:

”Salibandyliigan neljäs finaali 17.04.2011 Hartwall Areenalla. Ajassa 54:02 Juho Järvinen iskee ylivoimalla SSV:n kuudennen maalin. Samassa ajassa Tommy Koponen ottaa aikalisän. Koposen apuna seinäjokisten valmennuksessa toimiva Jori Isomäki jakaa myös ohjeita piiskaten Peliveljet viimeiseen puristukseen, mutta mikään ei auta. Kaikki ihmiset hallissa tietävät, että tänäkin vuonna mestaruus jää Helsinkiin.

Petri Halonen iskee vielä seitsemännen maalin tyhjiin. Yleisö nyökyttelee. Näin sen pitikin mennä. Totean ääneen, että ”SPV:n alakerrassa olisi käyttöä Isomäelle. Varmasti on pätevä valmentajakin, mutta ennemmän hänestä olisi ollut hyötyä peliasu päällä”.

Vieressä istuva vanhempi herrasmies katsoo minua kysyvästi ja naurahtaa: ”Mitä apua hänestä olisi muka ollut? Sehän on jo niin vanhakin.” Mies poistuu tyytyväisenä myhäillen hallin käytäville.

Salibandyliigan viides finaali 15.04.2012 Seinäjoki Areenalla. Seinäjoen Peliveljet on hetki sitten voittanut seurahistorian ensimmäisen mestaruuteensa. Tunnelma hallissa on infernaalinen. Koko Areena pauhaa ja osoittaa suosiota seisaaltaan. Valmentaja Tommy Koposen riemua on vaikea kuvailla sanoin. Pelaajat tuulettavat estoitta. Yleisö riemuitsee. Näin sen pitikin mennä.

SPV:n kapteeni Ville Kuusela tekee hienon eleen ja kutsuu kaksi pitkän päivätyön tehnyttä sankaria mukaan nostamaan mestaruuspokaalia. Toinen on päävalmentaja Tommy Koponen ja toinen on puolustaja Jori Isomäki. Kolmikko nostaa pytyn kohti katonrajaa ja räjäyttää hallin desibelimittarit. Tätä hetkeä on Seinäjoella odotettu kuin kuuta nousevaa.

Oliko Isomäen paluu liigakaukaloihin juuri se ratkaiseva tekijä, mikä kallisti vaakakupin tänä keväänä Peliveljien puolelle? Joukkuehan pysyi muuten melko samana. En tiedä oliko se ratkaiseva tekijä, mutta iso merkitys sillä oli.

Vielä viime kaudella Tatu Väänänen oli oikeastaan joukkueen ainoa puolustaja, joka kykeni tai malttoi rytmittää peliä alakerrasta käsin riittävän laadukkaasti, finaalistandardien mukaisesti.

Tatu jatkoi samoja otteitaan myös tänä vuonna, itseasiassa vielä korkeammalla tasolla. Mutta omiin silmiini ratkaiseva ero edelliseen kauteen oli se, että nyt myös kakkos- ja kolmosentät onnistuivat tarvittaessa vastaamaan SSV:n pallokontrolliin ja onnistuivat puolustamaan myös pallollisena. Vanhan totuuden mukaan vastustajan on melko vaikea tehdä maalia, niin kauan kuin itse pidät palloa.

Tässä on se kohta mihin Isomäki toi oman ison panoksensa. Et näe häneltä huimia tempokuljetuksia pallon kanssa. Näyttäviä kärkikyniä on myös turha odottaa. Mutta pelin rytmittämisessä hän näytti edelleen olevansa painonsa arvoinen kultaa.

Isomäki on niin kokenut ja peliviisas pelaaja, että pitkässä juoksussa selkärangasta tulee vain ja ainoastaan oikeita ratkaisuja. Milloin lähdetään nopealla eteenpäin, milloin otetaan viisikko kasaan oman pään syöttörallilla, milloin on aika rauhoittaa tilanne ja antaa joukkueelle aikaa vaihtaa pallollisena ja niin edelleen.

Jori Isomäki on pelaaja, joka tasan tarkkaan tietää mitä osaa, eikä fiksuna edes yritä mitään sellaista mitä ei hallitse. Ja tämän tiesi myös Koponen. Aina kun laitat tälläisen pelaajan kaukaloon, voit olla pomminvarma, että saat juuri sen mitä olet tilannut. Ainostaan ensimmäisessä finaalissa Isomäeltä nähtiin muutama virhe huolimattoman peiton tai hätäisen avauksen muodossa.

Sen jälkeen peli asettui finaalien vaatimalle tasolle. Isomäen suoritusvarmuudesta kertonee jotain myös se, että miehen harhasyötöt koko finaalisarjassa olivat laskettavissa yhden käden sormin. Tiukoissakin tilanteissa joukkuetoverit pystyivät käyttämään Isomäkeä pesukoneena. Heitä sinne likainen tai ryppyinen pallo ja saat sen aina puhtaana ja kiiltävänä takaisin.

Puolustuspelaaminen sujui myös vanhaan luotettavaan ja uhrautuvaan malliin. Vaikka kyseessä ei ole jaloilla mikään varsinainen pikakiituri, niin jostain hän ehti aina peittämään laukauksia ja syöttölinjoja, katkomaan syöttöjä tai peilaamaan vastustajan pallollista pelaajaa pois sektorilta. Kokeneena ja viisana pelaajana Isomäki osaa lukea tilanteet niin hyvin etukäteen, että kiire harvemmin yllättää. Tälläiset pelaajat osaavat oikoa kaukalossa.

Henkisellä puolella voin vain kuvitella, millainen tuki kokenut puolustaja on läpi kevään ollut joukkuetovereilleen. Seuraamalla tämän tason pelaajan päivittäistä tekemistä nuoret, ja myös vähän kokeenemmat, pelaajat saavat ammennettua sellaista pääomaa mitä muualta on vaikea saada. Kuin huomaamatta pakkipari kasvaa muutaman sentin pituutta ja yläkerrassa hyökkääjät uskaltavat pelata rohkeasti vahvuuksillaan, kun voivat luottaa, että alakerrassa on tarvittaessa tuki ja turva varmistamassa.

Isomäki on loistava esimerkki pelaajasta, joka tekee joukkuetovereista vierellään parempia. Tilastoja seuraamalla ei pysty mittaamaan tälläisten pelaajien arvoa joukkueelle. Kärjistetysti voidaan sanoa, että arvon joukkueelle ja pelille huomaa vasta sitten, kun pelaaja on poissa.

Avainkysymys onkin, miten voimakkaasti Isomäen puuttuminen näkyy ensi kaudella?”

– Ville Ikonen

Igi-Cornerin aiemmat jutut
Kuka on Ville ”Igis” Ikonen? (Tirsamaa.fi 28.9.2010)