Hakkarainen

Yhtä finaalia kokeiltava

01.06.
2012
49 Kommenttia
0

Eilen torstaina, viimeinen päivä toukokuuta vuonna 2012, Helsingissä pidettiin merkittävä urheilutapahtuma. SLU-talolla palkittiin salibandyn kauden parhaat. Vai pidettiinkö?

Niinpä. Ei sitä ainakaan urheilumediaa lukemalla juurikaan huomannut. Se ei ole ihme, koska paikalla oli vain muutama toimittaja liiton Markku Huoposen lisäksi.

Esitän seuraavaksi, kuinka salibandyn kauden kotimainen päätös takuulla huomataan.

Ruotsissa on jo joitakin vuosia ratkottu naisten ja miesten mestaruudet yhdessä ottelussa. Ne on pelattu samana päivänä samassa paikassa. Finaalien ympärille on rakennettu tapahtuma. Yleisömäärät eivät ole olleet ongelma.

Suomessa on jo jonkin aikaa puhuttu vastaavasta yhden finaalin systeemistä. Mielestäni sitä olisi kokeiltava kolmen kauden ajan. Huhujen mukaan jotain tällaista onkin suunnitteilla. Koska ensi kausi tulee liian nopeasti, kokeilu tulisi tehdä keväällä 2014-2016.

Korostan, että kyseessä olisi kokeilu. Kun olisi kokeiltu, sen jälkeen oltaisiin viisaampia ja voitaisiin aina tarvittaessa palata vanhaan eli nykyiseen ottelusarjaloppuotteluun. Nykyinen järjestelmä kyllä tunnetaan. Kaikkea ei kuitenkaan kannata kokeilla – kysykää vaikka Samuli Edelmanilta. Miksi siis yhtä loppuottelua kannattaisi kokeilla? Sehän on selvästi epäurheilullisempi ratkaisu kuin nykyinen paras viidestä -järjestelmä.

Olen samaa mieltä. Paremmuus ratkaistaan luotettavammin, kun pitää voittaa kolme kertaa. Yhdessä ottelussa sattumalla on suurempi merkitys (toisaalta myös yllätykset ovat osa urheilua). Perusteeni yhden finaalin kokeilulle ovat kuitenkin pikemmin markkinoinnilliset kuin urheilulliset. Sillä tavalla kotimainen salibandykausi saataisiin päätökseen tavalla, joka herättäisi takuulla huomiota – ainakin SLU-talon väsynyttä näytelmää enemmän.

Ensinnäkin, yksi finaali lisää dramatiikan todennäköisyyttä. Dramatiikka kiinnostaa kaikkia: lajiväkeä, faneja, mediaa. Toiseksi, jo välieriin voitaisiin saada enemmän kiinnostavuutta. Yhden finaalin järjestelmä tarkoittaisi käytännössä nimittäin sitä, että ainakin välierät täytyisi pelata paras seitsemästä järjestelmällä. Muuten finaalijoukkueille ei tulisi niiden ansaitsemaa pelimäärää. Mutta muutaman vuoden päästä “legendaariset game sevenit” voisivat olla hyvin mahdollisia välierissä.

Kauden päätöstä ei pitäisi toteuttaa normaaliin Salibandyliigan puolivillaiseen tyyliin: varataan SLU-talon sali ja J-P Lehtonen soittaa Jani Alkion juontamaan. Se pitäisi toteuttaa isosti. Siitä pitäisi saada Tapahtuma – jossain määrin jopa lajipiirien ulkopuolella. Tapahtumapaikkana olisi Helsingin tai Espoon Areena, joka täytettäisiin salibandyväellä kuten MM-finaalissa. Tunnelma olisi taattu.

Näissä fasiliteeteissä myös oheisohjelma olisi helppo järjestää. Esimerkiksi mailavalmistajat kasaisivat standinsä varmasti mielummin Hjalliksen (ja Kummolan) hallin käytävälle kuin hämyisen hallin kahvioon.

Jotta tämä onnistuisi, liigan ja liiton ulkopuolisten henkilöiden apua kannattaisi hyödyntää. Saataisiin uutta näkökulmaa ja draivia tapahtuman toteuttamiseen. Harkita voisi jopa kiistanalaisia hahmoja kuten Tom Sandell ja Hexi Arteva. Tommy Koposella ja Pasi Peltolalla on kokemusta ihmisten saamisesta katsomoihin. Antti Ruokonen on kova mies keräämään rahaa. Toki liiton ja liigan kokemus MM-kisojen järjestämisestä kannattaisi ottaa käyttöön. Järjestelyryhmä toimisi tietenkin tietyissä taloudellisissa puitteissa.

Hyvin oleellista olisi, että päätöksestä saataisiin koko lajikentän kauden päätöstapahtuma. Suurin osa kentästä pitäisi saada sitoutumaan siihen: tämä on yhteinen asia, joka on kaikkien hyväksi, pelasi finaalissa sitten Oilers, Josba, Pori tai OLS. Tähän pelkkä käskyttäminen ja naisten ja miesten finaalien pelaaminen eivät riitä. Lajikentän sitouttamisen lisäksi tarvitaan myös porkkanaa. Yksi porkkana olisi gaala, jossa kauden parhaat palkittaisiin ja jonne jokainen halukas laji-ihminen voisi osallistua. Gaalan jälkeen olisi kauden parhaat bileet jossakin ravitsemusliikkeessä.

Lisäporkkanana tapahtumaan voisi myös yhdistää tyttöjen ja poikien finaalit ainakin A:ssa. Ne pelattaisiin edellisenä iltana. Tällä tavalla tapahtumapaikkakunnalle saataisiin houkuteltua lisää väkeä. Koska naisten ja miesten finaalit tulisi pelata isolla areenalla, voisivat junioreiden loppuottelut olla saman paikkakunnan hieman pienemmällä näyttämöllä.

Valitettavasti kaikki tapahtumat eivät mahdu samalle päivälle, kun myös gaalalle pitää varata aikaa. Finaalitapahtuma voidaan kuitenkin toteuttaa myös pelkkänä naisten ja miesten finaalina sekä gaalana ja bileinä, jos niin halutaan.

Tapahtumaan myytäisiin erilaisia, kohtuuhintaisia lippupaketteja. Tavoitteena olisi nollatulos. Seurat saisivat osan myymiensä lippujen tuloista. Mukana olisi myös kokonaispaketteja, jotka sisältävät lippujen lisäksi majoituksen – vaikka koko joukkueelle saunoineen päivineen.

Mediaa ei pidä unohtaa. Sen on paljon helpompi tehdä tarinansa mestaruusjuhlista ja kannun dramaattisesta häviämisestä, kun jo paljon aikaisemmin on selvää, että mestaruus ratkaistaan esimerkiksi 14.4.2014 – pääkaupunkiseudulla. Sekä naisten että miesten finaalit saataisiin televisioitua isohkolla tuotannolla, koska rahaa ei tarvitsisi laittaa Seinäjoelle matkustamiseen.

Salibandyssäkin salibandy on tietenkin tärkeintä eikä media, mutta salibandyllä ei ole mitään varaa ylenkatsoa median tarpeita. Lisäksi tulisi varmistaa, että tapahtumapäivänä Suomessa ei urheilla mitään muuta merkittävää. Kyseessä olisi salibandyn päivä.

Päivämäärään 14.4.2014 on alle kaksi vuotta. Järjestelyt olisi syytä aloittaa mahdollisimman pian.

Piditkö jutusta? Anna kallo!  
Pääkallo.fi
Pääkallo.fi
Jutun kirjoittajana Pääkallo itse.