SPV:n Mikko Kohonen avasi alkuviikosta Pääkallo.fi:n kesähaastattelusarjan. Tällä kertaa kymmeneen kysymykseen vastaa Wiler-Ersigenin ja Suomen maajoukkueen Esa Jussila.

1. Esa Jussila, Wiler koki tällä kaudella pettymyksen Champions cupissa ja Sveitsin cupissa. Sveitsin NLA-liigan voitto puolestaan irtosi komeasti. Minkälainen maku kaudesta jäi?
– Positiivinen maku jäi päällimmäisenä mieleen, vaikka tosiaan cupit menivät nurin. Joukkueessa tapahtui todella paljon muutoksia aikaisempiin kausiin nähden, joten menestys Champions Cupissa olisi ollut pienoinen yllätys. Ei yksinkertaisesti ennätetty ajaa uusia asioita sisään ennen turneeta, ja suoritus jäi vähän vaisuksi. Tosin jos oltaisiin laitettu välierän jatkoajalla pallo vastustajan verkkoon eikä omaan, niin fiilikset turnauksen suhteen olisivat hieman toisenlaiset. Sveitsin cupin finaalissa oltiin sitten luvattoman heikkoja ja suorituksesta näkyi se, että Wiler on hävinnyt cupin finaalin vuosien varrella todella monesti. Rentous puuttui suorituksesta, ja Malansin kapteeni nosti ansaitusti pystiä. Cupin finaalin jälkeen tapahtui meillä selkeä ryhtiliike. Liigan välierät ja finaalit olivat meiltä todella hyviä.

2. Minkälaisen arvosanan annat itsellesi omasta kaudesta ja millä perusteella?
– Jos kouluarvosanoilla mennään, niin 8,5 lienee sellainen sopiva. Alkukaudesta oli hieman vaikeuksia käynnistyä, kun vierellä oli neljä täysin uutta tuttavuutta, mutta lopussa peli rullasi ajoittain jo todella hyvin. Jäi kuitenkin sellainen maku, että ensi kaudella on vara parantaa vielä roimasti.

3. Sveitsissä pelasi tällä kaudella ennätysmäärä suomalaisia. Pääkallo.fi:n tietojen mukaan paikallisten mielipiteen mukaan määrä oli suuri, mutta laatua vähän. Oletko samaa mieltä?
– Suomalaisia oli paljon ja mielestäni laatuakin löytyi suhteellisen laajalta säteeltä. Pitää muistaa, että paikallisille salibandyn seuraajille millään muulla kuin tehopisteillä ei ole väliä – ja se näkyy arvionneissa. Paikallinen media teilasi Fredrik Djurlingin esiintymiset Könizin paidassa ja ihmetteli kun ei synny tehopisteitä. Luulisi, että olisivat huomanneet, että kaiken voittanut Ruotsin maajoukkuesentteri luuti puolustajana… Kun ulkomaalainen hommataan seuraan, on se investointina todella suuri ja odotukset tietysti ovat todella korkealla. Ulkomaalaisena on ensimmäisenä silmätikkuna, jos joukkue ei pärjää ja joukkueen voittaessa usein valokeilassa.

4. Nosta esiin pari, kolme erityisen hyvän kauden Sveitsissä pelannutta suomalaista?
– Kari Koskelainen, Chur Unihockey. ”Kojootin” kanssa ollaan väännetty useampi kerta pudotuspeleissä vastakkain sekä Suomessa että Sveitsissä. Hänet on todella vaikea pimentää. Viime kaudella piti yksin (Jani Helenius suhteellisen paljon loukkaantuneena) Churin laivaa pinnalla ja oli oma vaarallinen itsensä. Luovia ratkaisuita, jotka valitettavan usein jäivät omiltakin välillä tajuamatta. Jos Chur hankkisi kunnon sentterin ”Kojootin” vierelle, niin jälki tulisi olemaan hirveää.

– Lauri Kapanen, GC Zürich. Kapis kuuluu siihen ryhmään, joka ei saanut paikallisilta ansaitsemaansa kiitosta. ”Heinäsirkkojen” ylivoimaisesti paras pelaaja viime kaudella, muttei siitä huolimatta kelvannut toiselle kaudelle, kun kuulemma tehopisteitä ei tullut tarpeeksi. Jos ”Käpälä” olisi pelannut samalla kyttäysmentaliteetilla kuin muutama muu oman joukkueensa laituri, niin olisi tullut enemmän tehoja, mutta samalla olisi oma verkko heilahdellut reilusti useammin. Yritettiin saada ensi kaudeksi Kapanen meille, mutta ei valitettavasti onnistunut.

– Rychenbergin suomalaiset. Mikael Lax-Jukka Kinnunen-Mikko Hautaniemi -kolmikko oli lähes kaikki kaikessa omalle jengilleen. Välieräpaikka oli todella lähellä, kun lähtivät 7. puolivälierässä jatkoajalla lauluun. ”Lohi” dominoi alakerrassa, Jukka oli todellinen box-to-box-pelaaja ja siihen vielä targetina luutinut ”Hauta”, niin resepti oli kauniin yksinkertainen.

– Erityismaininnan ansaitsee Jouni Vehkaoja, joka liittyi vuoden vaihteessa Alligator Malansin riveihin ja toi nippuun tajuttoman määrän ryhtiä.

5. Entä kuka on sarjan paras sveitsiläispelaaja?
– Tätä ei tarvitse hirveän pitkään miettiä. Meidän kapteeni Matthias Hofbauer on selkeästi paras sveitsiläinen. Ei näytä niin älyttömän nopealta, mutta todellisuus on toinen. Itse pääsen pelaamaan kapua vastaan kolmesti viikossa treeneissä ja kohtaamiset ovat ajoittain aika kovia… Jos pitää valita oman seuran ulkopuolelta, niin Markus Gerber Tigers Langnausta lienee seuraavana. Hyökkäävä puolustaja, joka pelaa todella kovaa. Omaa huikean laukauksen.

6. Vanhan stereotypian mukaan Sveitsin liigassa juostaan hitosti ja osittain turhaan, taktisesti ollaan Suomea ja Ruotsia jäljessä ja sarjan kärjen taso on kapea. Pitävätkö väitteet edelleen paikkansa?
– Ehdottomasti. Pelaajien taktinen ja tekninen taitotaso on ihan eri luokkaa kuin Suomessa. Täällä pelaajat ovat tottuneet siihen, että kaikki asiat on pureskeltu taktiikkataululla läpi ja koutsi on piirtänyt 10 eri avauskuviota, joten oma aloitteellisuus jää vähemmälle. Jopa Wilerissä asiat olivat aikaisemmin näin, mutta nykyisin jokaisen ketjun johtavalla pelaajalla on todella suuri vastuu oman ketjun tekemisestä. Kärki Sveitsin liigassa on terävä, mutta todella kapea. Tässä ollaan kuitenkin menty selkeästi eteenpäin muutamien vuosien aikana, mutta sarjan heikoimmat jengit ovat luvattoman huonoja.

7. Jatkat uraasi Sveitsissä ja Wilerissä. Oliko päätös itsestäänselvä ja tuliko paljon kyselyitä muualta?
– Eihän nämä asiat koskaan itsestäänselvyyksiä ole. Aina on mahdollista, että seura ei halua jatkaa sopimusta tai oma tilanne vaatii siirtoa. Wiler oli ensimmäinen vaihtoehto, ja seura teki hyvissä ajoin selväksi, että haluaa pitää minut. Ruotsista tuli joitain kyselyitä.

8. Olet nyt pelannut Salibandyliigan lisäksi jo useamman vuoden Sveitsissä. Vieläkö kiinnostaisi vetää vuosi tai pari Ruotsin Superliigassa?
– Tällä hetkellä ei kiinnosta, mutta eihän sitä tiedä vieläkö sitä vanhoilla päivillä innostuisi.

9. Päättyykö urasi ulkomailla vai palaatko vielä kotimaahan pelaamaan? Jos näin käy, niin onko joukkue tuttu ja turvallinen Josba?
– Näillä näkymin vuoden päästä päättyy tämä seikkailu ja palaan Joensuuhun. Tässä iässä pitää kuitenkin olla realistinen ja jokainen kausi, minkä pystyy ilman suurempia ongelmia pelaamaan, on plussaa. Jos kroppa kestää, niin peliura voi jatkua vielä monta vuotta. Noin vuosi sitten Petteri Nykyn kanssa juttelin ja kuulemma 10 kautta menee vielä helposti. Itsellä kun tuo pelaaminen ei perustu räjähtävään nopeuteen, niin oma hidastuminen (entisestään) ei loppujen lopuksi hirveästi pelaamistani muuta.

10. Esa Jussillan kausi 2012-2013 on harvinaisen kiireinen. On Champions cup, Sveitsin cup, Sveitsin liiga ja joulukuun MM-kisat. Näkyykö tämä jo nyt valmistautumisessa?
– Valmistautuminen tulevaan kauteen ei poikkea treenaamisen osalta millään muulla muotoa kuin maajoukkuen kesäleirityksillä. Tietenkin joka kesä pyritään tuomaan muutamia uusia juttuja treenaamiseen, että saadaan ominaisuuksia parannettua, mutta nämä muutokset on hienosäätöä.