Ruotsissa paljon keskustelua herättänyt maajoukkuepuolustaja Rasmus Sundstedtin, 23, siirto Ruotsin mestarijoukkue Storvretaan on varmistunut. Maailman parhaisiin pelaajiin lukeutuvasta ruotsalaisesta tulee aiemmasta sopimuksestaan irti ostetun siirtosumman myötä suurella varmuudella maailman kallein salibandypelaaja.
Sundstedtilla oli jäljellä sopimusta Caperiotäbyn kanssa vielä kaksi vuotta. Kun kolme edellistä Ruotsin mestaruutta voittanut Storvreta kiinnostui Sundstedtista, ilmoitti tukholmalaisseura tähtipelaajansa hintalapuksi salibandyyn ennenkuulumattomat 500 000 kruunua eli yli 57 000 euroa.
Viikkojen neuvottelujen jälkeen siirto on nyt varma. Tuore sopimus on nelivuotinen, joten on mielenkiintoista nähdä, pysyykö Sundstedt lojaalina uudelle seuralleen koko tuon ajan. Sundstedtin sopimuksen julkaissut Storvreta ei julkistanut nettisivuillaan tarkkaa siirtosummaa, mutta esimerkiksi ruotsalaislehti Uppsala Nya Tidning arvioi Caperiotäbyn saaneen jopa pyytämänsä kovan siirtokorvauksen kokonaan.
– Tämän siirron loppuunviemiseksi olemme saaneet ison avun erilliseltä sponsorilta. Ilman sitä emme olisi tähän pystyneet, Storvretan Mats Ericsson sanoo lehdelle.
Siirto on lajille askel ammattimaisempaan suuntaan, sillä salibandypelaajista aiemmin maksetut siirtokorvaukset kalpenevat tuoreen siirron rinnalla kirkkaasti. Aiemmin suurimpana sopimuksen purkamisesta maksettuna summana on pidetty Storvretan Fredrik Holtzista maksamaa noin 100 000 kruunun eli reilun 11 000 euron siirtosummaa.
Suomessa tarkkoja sopimuspurkumaksuja ei juuri tule julkisuuteen, mutta tiettävästi suurimmissa siirtosummissa on jääty tämän summan alle. Suomessa on ollut aiempina vuosina myös tapauksia, joissa pelaajasta pyydettyä korvausta on laskettu huomattavasti tai päästetty sopimuksestaan irti pienemmällä summalla alemmille sarjatasoille.
Taitava ja kovalaukauksinen Sundstedt kuuluu Ruotsin ja maailman parhaisiin pelaajiin. Loistavan pelikäsityksensä ansiosta hän pystyy dominoimaan pelitapahtumia sekä hyökkääjänä että puolustajana. Edellisissä Helsingissä pelatuissa MM-kisoissa joulukuussa 2010 Sundstedt valittiin huikean turnauksen jälkeen tähdistökenttään vasemmaksi puolustajaksi.
Sundstedtin harteilla lepää isot paineet myös vuoden lopulla pelattavissa MM-kisoissa, joissa Ruotsi yrittää palata kultakantaan Suomen kahden maailmanmestaruuden jälkeen.
Pääkallo.fi kirjoitti aiheesta edellisen kerran kesäkuun alussa.
”Siirto on lajille askel ammattimaisempaan suuntaan, sillä salibandypelaajista aiemmin maksetut siirtokorvaukset kalpenevat tuoreen siirron rinnalla kirkkaasti. Aiemmin suurimpana sopimuksen purkamisesta maksettuna summana on pidetty Storvretan Fredrik Holtzista maksamaa noin 100 000 kruunun eli reilun 11 000 euron siirtosummaa.”
Tämäntyyppistä kehitystä näkisin mieluusti Suomessakin, jotta korkein sarjataso olisi ammattimaisempi: pelaajat saisivat palkkaa (ammattilaisuus), parhaiden pelaajien siirtokorvaukset olisivat merkittäviä ja ottelutapahtumissa olisi nykyistä enemmän vetovoimaa sekä mediaseuranta laajempaa.
Kaikesta ruvetaan aivan heti maksamaan, kunhan väki käy katsomassa pelejä. Miten huikea siirtokorvaus vie lajia ammattimaisemmaksi?
Warbergit ja Storvretat ovat hienossa tilanteessa kun taustalta löytyy hyväsydämisiä lahjoittajia. Jo vuosia on wargergille lahjoitettu miljoona kruunua vuosittain avokätisen miljonäärin toimesta..vuosia!
Suomessa ei koskaan päästä näin haikailtuihin ammattilaisuus kuvioihin. Ei itseasiassa tarvitsekkaan. Salibandy on aivan arvokas laji myös amatöörilajina. Laji kiinnostaa pientä innokasta ryhmää katsojia, ja se on jo arvokasta. Jätetään ammattilaisuustavoitteet isommille yleisölajeille, tehdään omaa työtä omilla puitteilla.
Outo kommentti.. Urheilu on myös hienoa, eikä ”pelkkä pelailu”. Vaikka eihän se nyt ihan pelkkää höntsää ole tälläkään hetkellä.
Kunnollinen urheilullisuus vaatii sitä ammattimaisuutta ja kehittää lajia. Varaa on kehittyä vielä monta pykälää, sillä nyt Suomessakin niitä edes lähes ammattimaisella tasolla olevia kovia jengejä on se joku viitisen.
Jokaisen kannattaisi tehdä itselleen testi miten helppoa on kerätä vaikkapa kymppitonni kohtuu epämääräistä vastiketta vastaan. Jos tämä onnistuu ja pystyt toistamaan tämän kymppitonnin keräämiseen kymmeneen kertaa ja vieläpä joka vuosi, niin sitten henkilöllä voisi ehkä olla edellytykset edes keskutella siitä voiko salibandy Suomessa koskaan olla ammattilaislaji.