Onko Suomen suvessa olemassa hienompaa urheiluviihdettä kuin pesäpallo-ottelun seuraaminen aurinkoisessa säässä?
Todennäköisesti ei. Viime torstaina oli merkki päällä Hyvinkäällä, kun kävimme muun muassa taitavana salibandykuvaajana tunnetun Mikko Hyvärisen kanssa Pihkalassa haistelemassa tunnelmia Hyvinkään Tahkon ja Alajärven Ankkurien Superpesis-ottelussa. Pihkalan puupenkeille taivaalta porottava aurinko, halpa erätaukomakkara (2 kpl 2,50 €), kotiutuslyöntikisaan venynyt ottelu ja toiselle jaksolle kaljakatsomosta yltynyt huutelu takasivat varsin mukavan arki-illan.
”Elä perrrrkele”, nauratti huuto kakkospuolen karsinasta, kun vierasjoukkueen pelaaja yritti läpilyöntiä kakkospuolelta. Todellisuudessa hyvin kaukana oluttuopeista.
Viime salibandykauden voi sanoa päättyneen Ilta-Sanomien ja Veikkaajan sivuilla isolla olleeseen SPV-valmentaja Tommy Koposen mestaruussuihkuun. Kesällä salibandypelien ollessa tauolla on mukavaa ottaa rauhassa tuntumaa muihin lajeihin ilman sen suurempaa stressiä (mm. futista viime kesältä).
Hyvinkäällä Tahkolle juoksumäärästä pelattu tulosveto 9-6 suli avausjaksolla oikeastaan Alajärven Jere Saukon kopparien välistä upottamaan läpilyöntiin. Alajärven juoksuin 7-2 voittaman avausjakson jälkeen Hyvinkään viemä vahva toinen jakso vastaavin luvuin venytti ottelun aina kotiutuslyöntikisaan asti ja varttia vajaa kolmetuntiseksi. Vaihtelevatempoisessa ottelussa pesistä silti koko rahalla, vaikka alarivillä vaunuissa huutanut vauva tuntui osoittavan mieltään liian pitkästä ottelusta.
Pihkalaankin oli tullut oma VIP-katsomonsa. Minun mielikuvissani katkarapuvoileipä ja pesäpallo eivät jotenkin vain sovi yhteen. Tulevassa Sotkamon Itä-Länsi-tapahtumassa moni vieras on varmasti eri mieltä. Pesäpallo on myös harvoja lajeja Suomessa, missä kuuluttaja pitää kokemattomatkin katsojat perillä tilanteista selostamalla ottelutapahtumia ja Hyvinkään illan tapaan juoksee jopa mikrofonin kanssa kentälle pyytämään päätuomarin kommentit epäselvästä tilanteesta.
Vuosien varrella useita pesäpallopitäjiä kiertäneenä minua ihmetytti taas, miten hyvin pesäpalloseurat saavat vuodesta toiseen kiinnitettyä talkooväkeä ottelutapahtumiin. On makkaroiden kääntäjää, paitakauppiasta, jäätelömyyjää ynnä muuta. Jäätelökioskilla rahankäsittelyä opetellut kymmenvuotias poika oli niin etevä myyntimies, että olin tauolla lähellä ostaa kaksi tuuttia.
Tullaan pesäpallon pitkiin perinteisiin. Talkooväki on ottelutapahtumissa todella iso apu. Tässä esimerkiksi salibandyllä on pesäpallosta paljon kiinniotettavaa. Salibandyssa on havahduttu talkooväen tärkeyteen viimeistään Salibandyliigaan tulleen mattopakon myötä. Poikkeuksiakin tietysti on. Pelimatot liikkuvat joillain paikkakunnilla paikoilleen myös pelaajien avulla, mutta peliin keskittyminen saattaisi olla toista luokkaa aivan erilaisen alkulämmön avulla.
Toinen tärkeä asia talkooväen haalimiseksi lienee pienempien paikkakuntien tiiviimmät yhteisöt. Salibandyliigan runkosarjan keskiarvo oli viime vuonna 520 katsojaa. Väitän, että keskiarvo olisi huomattavasti korkeampi, mikäli Salibandyliigaa pelattaisiin Superpesiksen tapaan enemmän pienemmillä paikkakunnilla, paikkakunnan kiistattomana ykköslajina. Tahkon ottelua häntäpään Alajärveä vastaan oli seuraamassa joukkueen tämän kauden yleisökeskiarvon verran, 1824 katsojaa.
Hyvinkään ja Helsingin välin ajaa reilussa puolessa tunnissa. Se ei ole matka eikä mikään, mutta silti pohdimme paluumatkalla, miten vaikeaa on saada esimerkiksi helsinkiläisiä mukaan pesäpallopeleihin. Maaseudulla matka tuntuu lyhenevän. Vai miten muuten on selitettävissä, että huomaa mökkeillessä ajavansa saman ajan lähipaikkakunnalle pesispeliin paljon helpommin?
Mikko Hyvärisen kuvasetti 5.7. ottelusta Hyvinkää – Alajärvi 2-1 (2-7, 7-2, 0-0, 1-0)
Mikko Hyvärisen kuvasetti 10.7. ottelusta Kouvola – Vimpeli 1-2 (3-4, 7-3, 0-1)
Pesäpalloon liittyen myös Happee tarjoilee Facebook-sivullaan komean fanikuvan Salkkareiden talkkari-Ismona tunnetusta näyttelijä Esko Koverosta sekä pesäpalloasuisesta Happeen Jaska Kuneliuksesta täällä.