Kauden 2012-2013 miesten Salibandyliigaa viheltävään erotuomariryhmään koulutettiin kaikkiaan 26 erotuomaria. Avauskoulutus pidettiin Eerikkilän urheiluopistolla elokuun lopussa teemalla ”tinkimättömyys ja nöyryys”. Viikonlopun koulutuspaketin ohjelmaan kuului mm. uusien ja muuttuneiden sääntötulkintojen läpikäynti, tiukentunut sääntökoe, fyysiset testit, sunnuntaiaamun tiukka kahden tunnin fyysinen harjoitus, kauden teemat ja linjaukset sekä pelaajavieras Lasse Riitesuon vierailu.
Nopeutunut pelinopeus ja pelaajien lisääntynyt urheilullisuus, fyysisiä ominaisuuksia unohtamatta, on asettanut isot haasteet myös liigaerotuomareille.
Miesten liigaa viheltävät erotuomarit ovat yhä ainoa ryhmä salibandymaailmassa, jotka testataan fyysisten ominaisuuksien sekä sääntöjen osalta kauden alussa sekä ennen kauden tärkeimpiä otteluita helmikuun play off -koulutuksessa. Syykin on selvä: ennen tärkeimpiä otteluita on syytä olla tikissä. Viime kauden kaikissa kolmessa koulutuksessa fyysisten ominaisuuksien, oikeaoppisen harjoittelun, kehonhallinnan sekä lajivoiman valmennuksesta vastasi Aki Sipilä, joka edelleen toimii liigaryhmän konsultoivana fysiikkavalmentajana.
Kuluvan kauden teemoina ovat koko kauden aikainen harjoittelu, liikeaktiivisuus, pelinlukeminen sekä oikeaoppinen sijoittuminen. Positiivinen pelinjohtajuus sekä rohkea ja reagoiva sekä läsnä oleva erotuomari ovat myös isossa roolissa kokonaiskuvassa. Linjauksista mainittakoon sääntörohkeus, jolla erotuomarit velvoitetaan käyttämään koko rangaistusskaalaa hyväkseen tarvittaessa.
Viime kaudella liian usein esiintyneisiin negatiivisiin tunteenpurkauksiin erotuomarit on ohjeistettu puuttumaan selkeästi herkemmin. Eri mieltä voi olla, mutta huonoa käytöstä ei tule sallia. Jokainen oman roolinsa lajissamme valitsee, mutta kusitolpaksi erotuomarit eivät enää alistu. Mailapelilinjaus jaksaa puhuttaa kaudesta toiseen, ja kyseinen asia on ohjeistettu taitopeliin kannustavaksi: rikkova joukkue ei voi hyötyä pelitavastaan. Ensi minuuteista lähtien tiukasti linjattu mailapelilinja palvelee tavoitetta viihdyttävään ja yleisöystävälliseen huippusalibandyyn.
Alkaneen kauden alussa liigaerotuomarit ovat toimineet ohjeistuksia noudattaen ja isoja rangaistuksia on tuomittu aiempaa enemmän – ja syystä. Joukkueen pelipaidanväristä riippuen tuomioita on toki kyseenalaistettu. Muistutettakoon kuitenkin, että erotuomarit tekevät päätöksensä vihellyksistä tai viheltämättä jättämisistään sekunnin murto-osissa, eivätkä videoista jälkikäteen, kuten jotkut polvitaklauksia ja ylifyysisiä peliin kuulumattomia kontakteja vähätelleet lajitietäjät. Henkilökohtaisesti en usko kenenkään haluavan jälkiviisastella, ensin vähätellyn polvitaklauksen jälkeen, joka johtaa pahimmassa tapauksessa esimerkiksi jonkun liigamme nuoren lupauksen uran loppumiseen.
Viime kauden lopuksi liigaryhmästä lopettivat kokeneet ja arvostetut erotuomarit isolla E:llä: Herrat Kylmämaa, Järventausta ja Myllykangas. Isoihin saappaisiin kasvaa ajallaan uusia, omilla teoillaan arvostuksensa ansaitsevia pelinpalvelijoita.
Toivon miesten liigaotteluiden olevan aina haasteellisia tapahtumia erotuomareillemme. Uudet haasteelliset tapahtumat ja tilanteet kehittävät huomattavasti enemmän kuin arki-illan neppailu tyyliin seurakunnan kahvitilaisuus.
Kaksinkertainen maailmanmestari puolustaa mestaruuttaan jälleen reilun kuukauden kuluttua Sveitsissä. Maajoukkueemme menestys määrittelee hyvin pitkälle myös liigassa toimivien erotuomarien onnistumisen omassa tekemisessään. Uskallan väittää, että jo saavutetuista kahdesta maailmamestaruudesta pieni osuus kuuluu myös kentän oikeudenjakajille. Se kuinka iso, sen määritelköön vaikka nämä, noh, lajitietäjät.
Kirjoittaja on toiminut helmikuusta 2007 lähtien miesten liigaerotuomarien vastaavana. Kauden erotuomariksi hänet on valittu Suomessa 2002 ja 2005. Urallaan hän esiintyi mm. viisi kertaa liigafinaaleissa ja kolme MM-kisoissa. Ura päättyi maailman rankingin ykkösparina Tommi Riihimäen kanssa 2006 Globenissa MM-kisojen pronssiotteluun.
Nykyisinkö erotuomarien pätevyys mitataan testeissä ja kokeissa? Peleissä se nähdään kestääkö kantti viheltää vai onko tuomarilla pakottava tarve tasoittaa tuomioita.
Aina ajankohtainen aihe. Itseäni kiinnostaisi kovasti kuulla enemmän fyysisen pelin linjauksista. Mailaan lyönti on aina mailaan lyönti, mutta fyysisen pelin tulkinnat heittelevät paikoin erittäinkin paljon tuomareista riippuen. Salibandyssä ei ole ainakaan omassa tiedossani selkeää sääntöä siitä, koska taklaus on esim. liian kova. Jääkiekossa ylikova taklaus voidaan mielestäni rinnastaa termiin ryntäys, johon on ihan selvät säännöt. Oliko se nyt kolme vauhtipotkua ennen kontaktia, tulkitaan ryntäykseksi. Salibandyssä ei moista linjaa ole, vaan välillä samasta taklauksesta toinen tuomari kehottaa nousemaan ylös, toisen viheltäessä jäähyn vaarallisesta pelistä.
Salibandykin on omalla tavallaan kamppailulaji ja siinä fyysisillä ominaisuuksilla on aina merkityksensä. Koska peliä ei pelata painoluokissa, ei tuomareiden tulkintaan pitäisi myöskään vaikuttaa taklaajan/taklattavan fyysiset ominaisuudet. Voisiko arvon Juha E. Sirkka avata näitä fyysisten kontaktien tulkintoja?
Tuomareilla pitää olla kova kunto, sillä väsyneenä tulee väsyneitä vihellyksiäkin. Ei pelaajatkaan väsyneenä tee oikeita ratkaisuita. Osa tekee, siksi ovatkin tähtiä. Samaa vaaditaan tuomareiltakin. Pelaajia voi lepuuttaa jos tulee väsy, mutta tuomareita ei. Ja säännöt pitää osata tottakai. Se miten niitä sovelletaan pelitilanteissa on eri juttu, mutta pelit ei saa ratketa esim. vääränmittaiseen jäähyyn jostakin kerran kaudessa tapahtuvasta tapauksesta, vaikka mailan mittauksesta tai vastaavista jutuista.
Hyvä kirjoitus Juhalta. Myös minua kiinnostaa Lepin esiintuomat fyysisen pelin linjaukset… olisiko toisen kirjoituksen paikka?
Sirkalta tosiaan hyvä kirjoitus, jos liigassa hyvä kuntoisia sekä muutenkin parhaat viheltää.
Niin se on tosiasia että kokeita läpäisseet laitetaan sitten Divariin viheltämään. Siellä on tällä kaudella nähty erittäin surkuhupaisia vihellyksiä. Mielestäni tämä kausi on huomattavasti huonommin mennyt tuomareiden osalta kuin edellisenä vuonna.
Juha E. on päällikkö!!
… hyvä kirjoitus mutta tästä Teron viestistä en ymmärtänyt hölkäsen pöläystä osittain kielellisen kankeuden vuoksi. Divariin laitetaan viheltämään kokeita läpäisseet, hä???
Kirjoitusta en kritisoi ja laji kaipaakin kaikkia tekijöitä mutta tuomareiden tason mittaamiseksi nuo nykyiset keinot ovat vanhahtavat, tosin onhan siellä muitakin joten availkaapa niitäkin,kun ehditte. Uskoisin muutaman ”valmentajan” avaavan mielellään ajatuksiaan ”vieraskynän”-vieraana.
Sitä ihmettelen voimakkaasti kuinka tämä ”hyvä veli”-kerho voi vaikuttaa näin vahvasti edelleen lajissa, jos edelleen parhaat viheltävät korkeimmilla sarjatasoilla. Ja pyh, olemalla aktiivihenkilö ”lajitietäjä”, saat palkinnon ja viheltelet lähes mitä itse haluat. Tämä kun saataisiin poiskitketyksi ja vaihtuvuutta muutoinkin kuin ”lopettamisilla”, niin tällöin voitaisiin puhua aidosta kilpailutilanteesta.
Samaa mieltä. Ei pelkällä fysiikalla mitään tehdä. Eli pitää kehittää muitakin tapoja mitata ja jatkuvasti arvioida. Tsekataan jäähymääriä, pelaajien käytösrangaistuksia ja valmentajien palautteita. Palautteita toki nykyään otetaan hyvin vastaan sähköisesti.
Mielestäni tuomareiden ei tarvitsisi parantaa fysikkaa,
Liigassa tuomareilla aina ollut riittävällä tasolla,
samoin sääntökirjan tuomarit on osannut aina riittävän hyvin.
Minun mielestä keskittyminen tulisi olla pelinlukemisesssa, sekä yhtenäistää tulkintoja ja kuinka itse peliä voisi palvella paremmin.
Tuomari tulkinnat vaikuttaa olennaisesti mihin suuntaan lajia viedään.
Sirkka tekee todella hyväää työtä ja on aidosti kiinnostunut kehittämään erotuomaritoimintaa, kiitos Juhalle.
Oletko Kaipio koskaan valmentanut liigassa?
Pari kommenttia siirretty tuolta uutisen puolelta tänne blogikirjoituksen perään, missä kaikki muutkin aiheeseen liittyvät kommentit ovat.
Kyllä monella nykyisellä tuomarilla on vaan todella vaikeaa pysyä silmineen liigan vaihdissa mukana. Varsinkin silloin kun kärkipään jengit kohtaavat. Esimerkkeinä voisin mainita Heikkilän ja Suvannon!
Totuus on se että parhaat tuomarit saadaan niistä jotka ovat itse pelanneet salibandya mahdollisimman korkealla tasolla.
Hyvät esimerkit..lisäisin listaa..Lewis,Silvo ja Lähteenmäki..ja minua todella kyrsii nuo viheltämättä jättämiset
Totuus tässäkin on se, että kaikki kyllä näkevät rikkeet.
Mutta vain erotuomareiksi hakeutuvilla on kanttia ja uskallusta puhaltaa siihen pilliin.
No tuskin se on pelosta kiinni jättää viheltämättä, vai tuleeko joku Vänttinen vetämään turpaan tai vie tuomarin työpaikan? Ei sitä ihan helppo varmasti oo joka tilannetta oikein nähdä kun vähän pitää ehkä muutakin huomioida kuin se mailapari, joka on pallosta taistelemassa. Eli kyllä se varmasti on ”silmistäkin” kiinni.
Onko manselaiset tuomarit pissineet peehoon muroihin, kun aina jaksaa näitä kritisoida? Silvohan on mainio esimerkki sellaisesta tuomarista joka osaa todella lukea peliä, ymmärtää pelin hengen ja tuomaroi kentällä pelaajalähtöisesti. Saattaapi joskus hieman piruilla takaisin, jos pelaaja alkaa kitistä turhista mutta niin sitä pitääkin. Silvon linja on juuri sellainen, millä sitä yleisöa saadaan katsomot täyteen eli peliin vaikuttavat rikkeet pois mutta silti mennään vauhdikkaasti ilman turhia katkoja. Pedantisti sääntökirjan mukaan peliä jatkuvasti katkovat tuomarit sitten erikseen, silloin alkaa uni tulla katsomossa. Toki Loviisassa sireeni pitää hereillä.
ps. En ole Anssi
Nähdäkseni nykyinen liikkuvampi tapa heikentää tuomareiden tarkkaivaisuutta.
Yhtenäistä linjausta kaipaisin mailaanlyöntien, kontaktien ja rangaistuslaukausten linjaamiseen.
Parempi sääntötuntemus ei tuo yhteistä linjaa liigapeleihin.
Taitopelaamista ei suosi mahdollisimman tarkkaan viheltäminen, vaan tarkasti viheltämällä tuomarit suosivat huonoa pallon suojaajaa tai käsittelijää. Kontaktitilanteissa suositaan helposti heikommassa peliasennossa olevaa pelaajaa. Linjauksia tehtäessä tulisi huomioida kuinka voisi ennemmin suosia vahvempaa ja nopeampaa pelaajaa. Tuomarin tehtävä ei myöskään ole rauhoittaa peliä. Pelin rauhoittaminen tulisi olla vain ja ainoastaan osa joukkuiden käyttämää taktiikkaa. Tunteet täytyy saada tuoda esille.
Höpö höpö. Tässä pätee täysin sama kuin pelaajissa. Jos ei ole käsiä, niin ei ole käsiä. Jos ei ole pelisilmää, niin sitä ei vaan ole. Erotuomareita ei voi pelaajien tapaan roolittaa tiettyyn tehtävään ja siksipä kaikki saavat jatkaa pelistä toiseen. Ei vaan ole tekijöitä tarpeeksi.
Tämä jokakautinen höpötys samoista asioista ei johda minnekkään. Pääsääntöisesti erotuomareiden ja pelaajien osaaminen on samassa suhteessa. Molemmissa on huippunsa ja molemmissa floppinsa. Ja näin tulee aina olemaan.
Suurin ongelma on rekryssä. Mistä uusia? Kun määrää olisi tarpeeksi, syntyisi sieltä myös laatua.
Liikkuvampi tapa heikentää varmaan myös pelaajien toimintaa kentällä? Itse asiassa Kaipion jälkimmäinen viesti vaatisi oman kommentin, joten jätetään se väliin…
Ei tuomarointi hirveästi eroa pelaamisesta. Kuntopohja pitää olla molemmissa riittävä, lisäksi muut taidot täytyy olla hallussa. Pelinluku, liikkuminen, säännöt (niin ne pitää tuntea ennen tulkintaa tai linjaamista), ihmisten johtaminen, taktiikan ymmärtäminen, kuulan kestäminen ja paljon muuta; tarvittavia ominaisuuksia on paljon. Yksikään tuomari ei ole paras noissa kaikissa, kuten ei löydy yhtä pelaajaakaan, joka voittaisi kaikki muut jokaisella pelin osa-alueella.
Joka ottelussa tuomarille tapahtuu virheitä, mutta niin niitä tapahtuu pelaajillekin. Tuomarin virheet rinnastuvat helposti maalivahtien virheisiin; virhe näkyy hyvin usein tulostaululla, tavalla tai toisella. Ehkä ne ovat siksi niin noteerattuja.
Salibandyn tuomaritoiminta on kentällä aina parityöskentelyä. Toinen tuomari saattaa tehdä aivan käsittämättömän ratkaisun, mutta yhdessä kannetaan vastuu pelin aikana. Pukukopissa saattaa sitten verbaaliakrobatia saada valllan.
Kaikille tuomaripareille tulee hyviä ja huonoja otteluita. Parhailla ero hyvän ja huonon päivän välillä vain on hyvin paljon pienempi kuin muilla.
Eikä muuten pidä paikkaansa, että kaikki jatkaisivat pelistä toiseen. Pääsääntöisesti nämä ratkaisut kuitenkin pysyvät erotuomariperheen piirissä. Toisaalta montako kertaa joukkueenvalmentaja on mainostamassa päivän lehdessä, että pelaaja X huilaa seuraavan pelin, kun syötti kolme vastustajan maalia?
En ole Anssi..lle….Kuule kyllä on pissinny(ei muroihin vaan aamupuuroon).Kaikki Loviisan ottelut nähneenä tällä kaudella olen pannut merkille sen että,kun Edellä mainituista tuomareista kaksikkona liukuu matolle niin tästä ei hyvää seuraa..tivoli on valmis (tunne ennen ottelua)ja näin on käynyt…Juuri nuo viheltämättä jättämiset on tuohon suurin syy..Kehun kyllä myös,Etelä-karjalan kaksikko Pekkinen&Heikkinen vetää vaan hyvällä tasolla ja pääsääntöisesti pääkaupungin kaksikot myös
Minusta tuo Matin pointti liikkuvuuden ja tarkkaavaisuuden suhteesta on erittäin mielenkiintoinen. Heti tuli pari flashbackiä tilanteista, joissa dumari painaa takaperinjuoksulla tai sivuaskeleilla karkuun keskialueen riistosta syntynyttä vastahyökkäystä. Voitettuaan kisan pääsee tämä gasellin lailla kirmannut pellavapää kyllä viheltämään tuomionsa paraatipaikalta, mutta onko se parempi tuomio kuin tankki-tuomarin piippaus keskiviivan hujakoilta? Toinen on tehty vierestä, täydestä juoksusta sykkeen ja adrealiinin ollessa koholla. Toinen mielipide on annettu kauempaa ja varmasti huonommasta kuvakulmasta, mutta kokonaisuus nähtynä, jalat maassa ja silmät tilanteessa.
Kondis ja liikkuminen saa ja pitää olla huippudumbeilla kunnossa. Voiko kuitenkin fyysisten ominaisuuksien korostaminen vaikuttaa negatiivisesti itse tuomioihin, jos tuomarien täytyy todistaa ottelusta toiseen olevansa tikissä ja pysyvänsä pelaajien perässä?
Joo, parhaat tuomarithan istuu kaukalon reunan toisella puolella nätisti penkeillä.
Vakavasti ottaen, varmasti liikkuminen vaikuttaa päätöksen tekoon, mutta se on vaihtoehtokustannus sille, jos halutaan toiminnan näyttävän vakuuttavalta. Vaan kumpi on uskottavamman näköistä antaa rangaistus 5 metrin päästä vai 25 metristä?
Toinen lähelle olemisen etu on toiminnan ohjaaminen muuten kuin pillin kanssa. Äänen käyttö ennen tilannetta muuttuu mahdottomaksi 25 metrin päästä, jos hallissa on vähänkin ääntä. Kulmatilanteissa taas tuomarin lähellä olo jättää antamatta sen ratkaisevan kyynärpään tai tekemättä jonkin muun kivan toimenteen.
Kolmas syy liikkumiseen on parhaan mahdollisimman näkökulman löytäminen tilanteeseen. Jeren esimerkissä osa asioista, jotka tapahtuvat pelaajien etupuolella jäävät keskiviivalta kuikuilevan tuomarilta näkemättä, ihan siitä syystä, että pelaajien vartalot estävät näkyvyyden. Fiksu pelaaja rikkoo sellaisessa kohdassa, josta tuomari ei voi rikettä havannoida.
Ei fyysisiä ominaisuuksia toisaalta kannata ylikorostaa. Se nimittäin aivan varmasti näkyy suorituksessa ja on vain kuitenkin yksi osa-alue. Liikkumisen tulee olla tarkoituksen mukaista, mutta nykysalibandyssa se tarkoittaa sitä, että tuomarin täytyy olla kunnossa, ettei viimeisellä kympillä tule tehtyä ratkaisuja, joita ei itsekkään ymmärrä.