Vantaan Energia Areenalle saapuneille 1913 katsojalle tarjottiin Erän ja Classicin kohtaamisessa viihdettä kentän ulkopuolen tapahtumien lisäksi koko rahan edestä myös kentällä. Jännittävässä ottelussa kolmen maalin takaa noussut Tapanilan Erä vei lopulta pisteet Mikko Sipilän omituisella jatkoaikamaalilla 5-4 (0-2, 2-1, 2-1, 1-0).
Ottelun ratkaisu syntyi Pasi Laitilan laukauksesta seuranneen tilanteen jälkeen. Pallo pomppi reboundista sisään maalille juosseen Sipilän jalasta. Tuomareiden näkemyksen mukaan potkuliikettä ei kuitenkaan tapahtunut ja maali hyväksyttiin välittömästi. Classicin loistavasti pelannut maalivahti Pekka Nieminen ei itsekään pitänyt tilannetta hylättävänä potkumaalina.
– Pallo osui minua ensin kupoliin, näin kyllä pallon koko ajan. Jalasta se meni sisään, mutta ei siinä mitään erikoista ollut, Nieminen sanoi.
Erä vei avauserää, mutta Classic teki maalit. Maalin eteen unohdettu Lassi Vänttinen ja alivoimalla vahvan nousun tehnyt Ilkka Mäkipää veivät tamperelaiset 2-0-johtoon.
Toinen erä näytti menevän Classicin tahdissa, kun Jussi Piha osui ylivoimalla takatolpilta lätyn sisään 3-0. Erä kuitenkin nousi mukaan peliin erän lopulla pelipäällä olleen Jani Heleniuksen (1+2) vahvaa nousua seuranneella maalilla sekä Jussi Kosolan vaparimaalilla 2-3.
Hienoja maaleja tarjonneen illan yksi namupaloista nähtiin kolmannen alussa. Helenius tarjoili Mika Moilaselle, joka laittoi ylivoimalla takatolpilta ilmapallon sisään ja pelin tasoihin. Hetken päästä Sipilä vei Erän 4-3-johtoon, mikä kesti runsaista paikoista huolimatta varsinaisen peliajan loppuminuuteille asti.
Kauden ensimmäisen pelinsä pelannut Classic-vahti Nieminen torjui päätöserässä muun muassa kolme läpiajoa ja Erän Santtu Strandberg otti vapaista paikoista monta isoa torjuntaa. Polven sivusiteen repeämää alkukauden paranneelle Niemiselle kirjattiin ottelussa 25 torjuntaa ja Strandbergille 26.
– Pitää varmaan videolta katsoa muutama oma ja kaverinkin torjunta, Nieminen veisteli pelin jälkeen tuttu virne naamallaan.
Classicin vedettyä Niemisen penkille Asser Jääskeläinen laukoi Janne Lammisen poikittaissyötöstä pelin tasoihin pallon pomppiessa lopulta maaliviivalta sisään ja 4-4:ään ajassa 58.35. Jatkoajalla räkämaalitkin lasketaan, minkä näytti Sipilän reboundista pomputtama voittomaali.
– Tasoitusmaali vähän pomppi. Onneksi meille pomppi sitten jatkoajalla, hyvin pelannut Erä-veskari Strandberg tiivisti.
– Johtoasemapelaaminen, se ei ole helppoa. Edellisessä pelissä se oli vaikeaa ja sama säilyi nytkin, Classicin Rantala puolestaan näki.
– Tässä kohtaa sarjaa tämä oli hyvä häviö. Otetaan opiksi tästä.
Mikko Hyvärisen kuvapaketti ottelusta löytyy täältä. Ottelupöytäkirja tästä.
Keskiviikon toisessa ottelussa Oilers haki pisteet Kooveen vieraana lukemin 5-4. Oilersin voittomaalin viimeisteli ajassa 52.10 Casper Pfitznerin (1+1) syötöstä Perttu Pajukoski (1+1). Ottelupöytäkirjaan.
Katsomosta Classicin penkin takaa menoa seuranneena voi vaan todeta, että ei ole Rantalakaan saanut näitä nimimiehiä (Vänää, Savoa & Kumppaneita) kuriin. Jätkät pelaa kyllä vaihdot miten pitkiksi haluaa ja valmentajan vaihtoon huutoihin ei hirveesti reagoida.
Tuo äskeinen täysin totta. Aikalisällä pelaajat kumosivat valmentajan ohjeet ja joku sanoi että mä meen toinne vaikka valmentaja sanoi ihan jotain muuta. Kuritonta ja ylimielistä?
=menestymättömyys
no mites ne samat äijät on MJ:ssä saatu kuriin? Penkin päähän vaan ottamaan joukkuekuria!
Ei kait kukaan usko, että Savolainen ja Vänttinen istuisi penkin päässä liigaotteluissa.
Niin, kyllähän valmentajan ohjeiden kumoaminen tuotti tulosta tällä kertaa (tasoitusmaali). Ihan loppuun asti eivät eväät silti riittäneet.
Savo varsinkin teki pari aika jäätävää kämmiä alimpana, joten luulisi jossain vaiheessa Rantalaltakin palautetta saavan.
Eihän se palaute auta, jos se ei mene perille. Suurten tähtien ei tarvitse kuunnella valmentajaa.
”Ei kait kukaan usko, että Savolainen ja Vänttinen istuisi penkin päässä liigaotteluissa”
Ei pitäis olla tässä lajissa vielä niin suuria tähti-egoja, ettei penkitystä kestä. Pelaa tuossa nyt joukkuepeliä, kun kaverit sooloilee miten haluavat.
Varmaankin pleijareissa taas Classic kättelystä lauluun ja kauden jälkeen valmentaja vaihtoon, kun diivat on alkaneet murjottaa eikä valkkukaan jaksa enää touhua katsella.
Winnipeg: Jossain vaiheessa niitä ”tähtiä” kuitenki tulee ja nyt näyttäisi näiden kohdalla status (herrojen omasta mielestä?) täyttyneen.
Kyllä nämä veijarit pelata osaa mutta ovatko he jo siis joukkuetta suurempia?
En usko tähteyden syntyvän tai nousevan päähän lajissa, jossa pelin jälkeen on 5 junnua pyytämässä nimmaria ja mailaa.
Vierailija12:
Oletko kysynyt herroilta henkilökohtaisesti että ovatko he mielestään tähtiä vai mihin perustat väitteesi???
Eikös se ole aika paljon salibandyssä, jos 5 junnua tulee pyytämään nimmaria. Voihan siinä jo ”tähteys nousta päähän” joillakin 🙂
Vai että Vänä pitää itseensä jonkun mielestä tähtenä:D On se vähän itsepäinen noissa pelihommissa mut staraa ei saa tekemälläkään. Eräät tunkee naamansa joka paikkaan ja jotkut pelaa Esim. Vaikka rahan takia:)
tähtipelaaja pelaa joukkueelle kahteen suuntaan ja fiksusti muutenkin, siis fiksusti muutenkin.
En ole kysynyt eikä tarkoitus ollut edes väittää, että nämä herrat olisi pelkästään tähtiä.
Salibandy on nuori laji, mutta kyllä sarjassa on näitä ”salibandytähtiä” jo lähes joka joukkueessa. Mielestäni ok juttu ja lajille hieno asia.
Niin kuin kirjoitin, niin nämä herrat osaa pelata huipulla ja heitä on oikeasti hieno seurata. Samalla se luo tietysti myös pieniä paineita pelaajaa kohtaan, että aina pitäisi onnistua.
Eikös Kimmoke ole erisnimi?