Mika ja Mikko Kohosen yhteisblogin ensimmäisessä tekstissä perehdytään Salibandyliigan ja Superliigan eroihin veljesten välisen dialogin muodossa. Bloggauksen lopussa haetaan vähän niskalenkkiä käynnissä olevaan Champions Cupiin.

Mikko: Kesä mentiin kovaa maajoukkueen ja SPV:n kanssa. Vapaat viikonloput olivat harvassa. Tuntuu, että meno on aina vaan kovempaa, joten kovienkin on pantava aina vaan enemmän menoksi. Suomen kamaralla tuntuu siltä, että vuosi vuodelta treenimäärät ovat kasvaneet. Määrien kasvaessa ainakin itse olen huomannut, että pitää pitää entistä enemmän huolta lepäämisestä ja ruokavaliosta. Miten treenaaminen siellä Ruotsissa on kehittynyt?

Mika: Totta kai laji on kehittynyt. Samalla treenaaminenkin on kehittynyt. Kokonaiskuvaa Ruotsin maalta on vaikea saada, koska tunnen hyvin ainoastaan kaksi seuraa. Sellainen kuva on kuitenkin jäänyt, että toiminta kaikkialla tähtää ammattimaisuuteen. Määrät ovat kasvaneet. Tällä hetkellä liikutaankin äärirajoilla harjoittelumäärissä, jos asiaa peilaa ammattimaisuusasteeseen. On kova yhtälö treenata jopa kahdesti päivässä ja käydä samalla töissä.

Mikko: Salibandy siis ammattimaistuu vuosi vuodelta ja joukkue joukkueelta. Seurojen taloudenhoito ja markkinointi ottaa askeleita koko ajan oikeaan suuntaan. Nämä tukevat lajin ja pelaajien ammattimaisempia oloja ja edellytyksiä kehittyä. Suomessa on jo monta seuraa, joista näkyy ulospäin, että töitä tehdään ylpeänä seuran puolesta. Vanhaa hyvää suomalaista talkoohenkeä ei saa unohtaa, mutta pelkällä talkoohengellä kehitys pysähtyy tiettyyn pisteeseen. On hienoa, että jotkut seurat ja tekijät uskovat tuotteeseemme. Lajiin satsataan ja ollaan valmiita kantamaan vastuuta riskeistä huolimatta. Olen kuullut, että Suomessa urheilijanpalkkaa nostavien salibandynpelaajan määrä kasvaa kokoajan. Onko velipoika totta, että Ruotsissa on puoliammattilaisia joka joukkue pullollaan?

Mika: Varmaankin samanlainen tilanne on Ruotsissa kuin Suomessa. Löytyy rahakkaita seuroja ja haasteellisissa tilanteissa olevia seuroja. Ammattimaisuuden kehittyminen on alkanut Ruotsissa aikaisemmin kuin Suomessa, joten kokonaiskuvaa katsoen Ruotsissa seurojen ja pelaajien ammattimaisuuden taso on hieman edellä.

Mikko: Palkoista kun puhutaan, niin on pakko kysyä tätä asiaa kaikkien näiden todistajien läsnä ollessa. En tiedä joukkuetoverisi palkkaa, enkä haluakaan tietää, mutta pelkkä siirtokorvaus oli jo melko arvokas, joten kysyn suoraan: onko hän ollut rahansa arvoinen pelaaja joukkueellenne?

Mika: Asia ei kuulu minulle, olen vain pelikaveri. Seuran hallitus tekee pelaajasopimukset. Pelaaja on aina rahansa arvoinen. Ruotsissa siirtokorvaukset ovat isompia kuin Suomessa, koska myös siirtyessä muualle pelaaja tuottaa joukkueelleen. Rasmus on yksi maailman parhaista pelaajista ja nuori, joten hänestä on suurta hyötyä ja iloa seurallemme. Joten selkeä vastaus on, että hän on joka kruunun arvoinen.

Mikko: Salibandyn alkuajoista asti asti on aina puhuttu, että Superliiga on se maailman kovin sarja. Siellä on se kaikkein kovin pelaajamateriaali. Minusta tuntuu silti omituiselta, koska tilastot puhuvat viime vuosilta muuta. Suomi on voittanut maailmanmestaruuden kahdesti peräkkäin ja suomalainen joukkue voitti myös ensimmäisen koskaan pelatun Champions cupin. Olenko väärässä, jos olen sitä mieltä, että Salibandyliiga on koko maailman kovin liiga?

Mika: Toivon, että Salibandyliiga olisi maailman kovin liiga, mutta asian taitaa olla toisin. Superliiga on kovin sarja, koska pelaajamateriaalin laajuus on valtavan paljon suurempi. Sarja on kokonaisvaltaisesti tasaisempi kuin Suomessa. SSV voitti edellisen Champions Cupin ja Suomen maajoukkue on tehnyt valtavan hienoa työtä huippusalibandyn eteen. Tulokset kertoo siitä, että huipulla on tasaista, ja Suomi on vienyt viime vuosina tittelit kovan työn ja hyvien onnistumisen ansiosta. Ruotsi on hallinnut sitä ennen kaikkea mahdollista, joten suomalainen salibandy ei saa jäädä paikoilleen, vaan töitä pitää jatkaa.

Mikko: Selvä homma. Tsemppiä veliseni Champions Cupiin. Olisi mukava pelata sinua vastaan tosipeleissä ensimmäistä kertaa elämässä. Nähdään finaalissa!

Mika: Kovasti tsemppiä pikkuveikka ja koko SPV. Toivottavasti tiemme kohtaavat Uumajassa. Jos tiet kohtaavat, niin hali tulee ennen peliä ja pelin jälkeen, mutta jos osumme samoille raitelle, niin et välttämättä pelaa koko peliä. Kannattaa laittaa päälle kaikki polvi- ja muut suojat, jotka kaapista löytyy.

Mikko: Taitaa vähän isoveljeä jännittää tai olet tullut vanhaksi, kun uhoat. Niinhän et yleensä tee. Muista, että ennen laivat oli puuta, nykyään rautaa. Ei muuta kuin hiiohoi, kun törmätään.

Mika: Finaalissa nähdään.