Viikonloppuna Suomen miesten maajoukkue matkaa Ruotsiin viimeiseen EFT-turnaukseen ennen joulukuun alun MM-kisoja Sveitsissä. Päävalmentaja Petri Kettunen nimesi joukkueeseen 23 pelaajaa: kaksi maalivahtia ja 21 kenttäpelaajaa. Kisoihin saa nimetä 20 pelaajaa. Maalivahteja on pakko ottaa kaksi, joten kenttäpelaajista tulee putoamaaan ainakin kolme.
Lopullisen kisajoukkueen spekuloimiseksi on hyvä katsoa ensin nyt valitun joukkueen ketjuja ja pakkipareja. Kokoonpanot tulevat todennäköisesti vaihtelemaan EFT:ssä vanhaan malliin paljon. Valistunut arvaukseni kuitenkin on, että valmennusjohdolla on mielessään seuraavat ketjut ja pakkiparit:
Hannes Öhman/Tero Tiitu – Mika Kohonen – Lassi Vänttinen
(Oikeaan laitaan toinen päävaihtoehto on nuorempi Kohonen, mutta hän sopii paremmin ”SSV-ketjuun”, koska liikkuu kentällä laajemmalla säteellä.)
Markus Olkkonen – Harri Forsten – Mikko Kohonen
Lauri Kapanen – Jani Kukkola – Kari Koskelainen
(Pörräyskenttä, Kapanen vaikuttaa olevan nykyisen valmennusjohdon mielipelaajia.)
Henri Johansson – Oscar Hänninen – Tuukka Kiviranta/Mika Moilanen
(Jo viime kisoissa välillä koossa ollut ketju.)
Tatu Väänänen – Esa Jussila
(Joensuun pakkipari nähtiin jo Helsingin kisoissa.)
Juha Kivilehto – Tommi Aro
(Aro on ollut viime aikoina vakiokasvo Kivilehdon parina.)
Oliver Wardi – Mika Savolainen
(Savolainen kaipaa vierelleen liikkuvaa ja hyökkäävää rightin puolustajaa.)
Seitsemäs puolustaja: Mikael Lax
Verrattuna kotikisoihin, tässä ryhmässä on neljä merkittävää poissaoloa. Kapteeni Mikael Järvi puuttuu vasemmasta laidasta. Kuten Pääkallo.fi viime viikolla uutisoi, hän kärsii vaikeista vatsaoireista. Osallistuminen MM-kisoihin on epävarmaa.
Vielä epävarmempaa on Rickie Hyvärisen osanotto. Hyvärisen henkilökohtaisen elämän tilanne on estänyt leirityksen ja maajoukkuepelit. Huippukuntoinen Hyvärinen olisi merkittävä vahvistus Kohosen kentän oikeaan laitaan.
Alakerrasta Jouni Vehkaoja on lopettanut huippusalibandyn – ainakin tällä hetkellä. Viime kisoissa Vehkaoja oli tärkeä, molempien suuntien taitava raataja Kohosen kentän takana. Hän täydensi Savolaista erinomaisesti. Aro ja Wardi ovat hyviä pelaajia, mutta eivät vielä Vehkaojan tasoa. He ovat näissä ympyröissä lisäksi varsin kokemattomia.
Maalivahtipuolella Jani Naumanen on loukkaantuneena edelleen sivussa. Jarno Ihmeen piti ottaa hänen paikkansa. Ihme ei kuitenkaan onnistunut lokakuun Champions Cupissa SPV:n maalilla ja Happeen huippuvireinen Eero Kosonen on syrjäyttänyt Ihmeen ainakin toistaiseksi. Naumasen loukkaantumisen vuoksi Suomella ei ole toista kansainvälisesti kokenutta huippuvahtia. Henri Toivoniemen on syytä olla siis pelikunnossa.
Kun Järven vatsavaivoihin lisätään Tiitun hiljattainen polven tähystys, on pakko todeta, että Suomen vasemman laidan paketti on käymistilassa. Selvää hierakiaa ei ole. Tällä hetkellä jopa maajoukkueessa kokematon Olkkonen, viimeksi nuorena poikana 2004 kisoissa ollut Kapanen ja kesäleirityksen missannut Johansson kilpailevat Suomen toisen vasemman laidan paikasta!
Ilmeisesti tämän vuoksi valmennusjohto on joutunut ottamaan Öhmanin takaisin. Öhmanhan lopetti jo maajoukkuepelit, kun hän ei päässyt kotikisoihin. Öhman takoo jatkuvasti hyviä tehoja Kohosen vasemmassa laidassa Storvretassa, mutta jotain hänelle on todennäköisesti luvattu paluusta, vähintään kunnon näyttöpaikka. Ongelmalliseksi tilanteen tekee Öhmanin pelaajatyyppi. Hän on vanhan liiton vasemman laidan seisoja. Se ei sovi Suomen liikkuvaan lyhytsyöttöpeliin, jossa pitää pystyä liikkumaan paljon myös poikittain ja pelaamaan eri paikkoja. Todennäköisesti Öhman jää siis jälleen lopulta rannalle, jos Tiitu on huippukunnossa. Ylivoimaspesialistina Öhman saattaisi tosin mahtua mukaan.
Selkeä ykkösketjun oikea laita on myös hakusessa, kun Hyvärinen ei ole mukana. Vänttinen on hyvässä vireessä ja kunnossa. Aiemmin hänellä on kuitenkin ollut vaikeuksia murtautua näin suureen rooliin MM-kisoissa. Ratkaisevat maalit 2006 ja 2008 tulivat paljon pienemmästä roolista. Mikko Kohosella näyttöjä tällä saralla on. Mutta Vänttiseen verrattuna, hän sopii paremmin SSV-kenttään kuin isoveljensä vierelle, kuten jo totesin. Koskelainen on tietenkin myös yksi vaihtoehto, mutta pörrääjäketju vaikuttaa olevan valmennusjohdon suosikkeja. Sitä ei siis helpolla hajoteta. Kivirannasta ja Moilasesta ei tähän ruutuun ole.
Kivilehto tulee pareineen pelaamaan SSV-kentän takana. Kohosten alakerrassa voivat luutia sekä Joensuun pari että Wardi ja Savolainen. Kapasten taakse jää näistä sitten toinen, oletettavasti Joensuun pari. Nelosketjun pakit tulevat vaihtumaan. Lax on seitsemäs puolustaja, joka tuo rightin tulivoimaa kentälle tarvittaessa.
Ketkä tästä ryhmästä ovat pahiten liipasimella EFT:n jälkeen? Loukkaantumisia voi tietenkin aina tulla ja niitä ei voi ennakoida. Muuten puolustajista lähtee korkeintaan yksi. Tällä hetkellä vahvin kandidaatti tähän on Lax. Hyökkääjäpuolella kovin kilpailu käydään laidoissa. Kisojen keskushyökkääjät ovat tässä ilman suuria yllätyksiä, loukkaantumisia tai sairastumisia. Tilanne riippuu pitkälti Järven ja Hyvärisen kohtalosta. Jos he eivät ole mukana, voi hyvin olla, että tästä ryhmästä pois jää vain kaksi laitahyökkääjää. Jos Järvi ja/tai Hyvärinen on mukana, tippujia on enemmän. Myös esityksen EFT:ssä vaikuttavat luonnollisesti. Mikäli laitahyökkääjät vetävät suurin osa vihkoon, valmennus joutuu tekemään suurempaa muokkausta, vaikka Järvi ja Hyvärinen eivät olisi kisakoneessa Zurichiin.
Uskon kuitenkin, että eniten näyttöjä kaivataan Öhmanilta, Olkkoselta, Kivirannalta ja Moilaselta. Hyvin yksipuolisena pelaajana Moilanen on varmaankin lähimpänä tippumista jopa karvaajan roolista. Kivirannan näytöt siihen paikkaan ovat paljon kovemmat.
Aivan hirveästi huippunimiä ei tämän listan ulkopuolelle jäänyt. Eniten ovat varmasti puhuttaneet kaksi nimeä: SSV:n Juho Järvinen ja SPV:n Sami Koski. Miksi he eivät ole mukana?
Järvisen ongelma on kahtalainen. Toisaalta hänen pitäisi olla kahden ensimmäisen ketjun oikea laita. Toisaalta siihen hänen liikkeensä ei vain kovimmissa kansainvälisissä peleissä tunnu riittävän. Pitää ottaa huomioon, että MM-finaalissa tempo on todennäköisesti melkoinen – kuten SPV:n ja Storvretan Champions Cupin välierä antoi osviittaa.
Kosken ongelma on pikemmin tilannenopeus ja sijoittuminen. Hän ei ole parhaimmillaan pienessä tilassa ja ajassa, mitä Suomen pelitapa edellyttää (sama ongelma vaivaa montaa SPV:n pelaajaa kuten CC osoitti). Sen vuoksi Koski liikkuu mielellään pelin ulkopuolella eli laidoissa eikä pelin keskiössä vastustajan viisikon väleissä. Lisäksi Koski on leftin vasen laita, jonne halutaan rightin pelaajia. Itse harkitsisin Koskea kuitenkin edelleen mukaan ylivoimaspesialistina ja ässänä hihassa ratkaisuhetkillä. Päävastustajien pelaajille hän on edelleen varsin tuntematon kortti.
Musta hevonen voisi olla SSV:n puolustaja ja allaround-pelaaja Niclas Meyer. Hänet valittiin kesäleiriryhmään. Otteet dynastian takalinjoilla ovat olleet pirteitä. Meyer on myös liikkuva moderni pelaajatyyppi. Jos joku puolustajista epäonnistuu pahasti, Meyer saatta tunkeutua kisakoneeseen. Sen sijaan Classicin Janne Lamminen taitaa olla ulkona.
Todelliset mustat hevoset löytyvät kuitenkin Happeesta. ”Hirvet” ovat olleet hurjassa vireessä. Kyseeseen tulisivat lähinnä ykkösketjun vasen laita Juuso Heikkinen, kakkosen oikea laita Jami Manninen ja puolustaja Otto Tikka, joka on ollut aina välillä mukana maajoukkueessa. Muut ovat vielä liian nuoria.
Ja aina on tietenkin TPS:n maaliruisku Miko Kailiala.
Hyvärinen on out, sitä on turha spekuloida enempää. Öhman ei sovellu lyhytsyöttöpeliin…onkohan rohvessori seurannut vretan pelejä. Hannes liikkuu myös yllättävänkin isolla säteellä. Meyerin pitäisi ohittaa Aro selkeästi tällä hetkellä. Tikat ja hirvet saa nyt myös unohtaa, nappula kotilainen tullee mukaan myöhemmin. Ykkösketju ottaisi liikaa omiin tuossa kokoonpanossa, ei toteudu. Tiitu mahtuu kylläkin mukaan, kerkeää hyvin. Johansson missasi kesän, mutta pelkurimainen Kettunen ottaa hänet silti. Oiva esimerkki nuorille ja pudottaa lajin arvoa laji-ihmistenkin sisällä. Nykkyä on kaikilla ikävä.
Hyvä analyysi mutta lopussa lause ”muut ovat liian nuoria” pisti silmään.
Jostain ihmeen syystä maajoukkue valintojen yhteydessä puhutaan aina vaan kokemuksesta? Jos ns. nuoret pelaajat ovat pelanneet liigaa useamman vuoden hyvällä menestyksellä ja ovat selvästi lahjakkaampia ja taitavampia kun kokeneet maajoukkuejyrät niin jotain näissä mj-valinnoissa mättää.
Nuori laji tarvitsee rohkeita rakaisuja kehittyäkseen eikä peruutuspeiliin tarvitse liikaa vilkuilla kuten muut ns. perinteiset palloilulajit.
Aro ei voi mahtua lopulliseen kisakoneeseen. Lisäksi Johansson on myös tiputettava kisakoneesta vaikka taidot kuinka riittäisi!
MJ ja seuratasolla törmätään aina tähän nuoriso keskusteluun.
Fakta on kuitenkin se että kun siellä MM-kisoissa on oikeasti kaksi ottelua missä pelataan voitosta. Välierä ja Finaali. Alkusarjan läpsyttelyt suomi voittaa b-maajoukkeellakin, jopa nuorten maajoukkueella.
Ratkaisupeleissä on kokemuksella mittaamattoman suuri vaikutus. Siinä kohdin on paljon merkitystä sillä että miesten maaotteluita on paljon alla ja mieluusti vielä kisoja myös.
Siellä on hyvässä kunnossa olevia urheilijoita listoilla ketkä ovat suurilta osin jo voittaneet kultaa. Nuorten aika tulee kun on tarpeeksi maaottelukokemusta ajan myötä. Jännämään sinne mm-kisojen ratkaisumatseihin jossa fyysisyys aivan toista luokkaa kun kotoisessa liigassa ei kannata lähteä.
Haluan vastata vielä nimimerkille ohhoh.
Juuri tämän tyyppisiä jyrkkiä kokemuksen korostajia on ollut tällä pääkallosivuilla runsaasti.
Kysyn vaan että mistä se maajoukkuekokemus tulee jos ei uskalleta edes testata nuoria, antaa siis vastuuta ja minkä ajan jälkeen nuorten aika tulee, tarkoitatko siis silloin kun eivät ole nuoria?
Aika moni lahjakkuus ehtii lopettaa tämän huippurheilun kokonaan kun ei ole näkyvissä mitään tavoiteltavaa liigan lisäksi.
Ruotsin maajoukkueen valmennus on jo viime kaudesta lähtien valinnut nuoria ja samoja kavereita kun meidän nuoret ovat kohdanneet nuorten MM-kisoissa.
Kumman valinnat ovat olleet oikeita, tulokset ratkaisevat.
Onhan tuossa laatupelaajia omalle paikalleen Mika Kohonen, Harri Forsten ja Tuukka Kiviranta. Lopuista vaikea sanoa. Johanssonista voi sanoa sen, että jos ei mahdu 1.-2 ketjuun, ei pitäisi mahtua koko joukkueeseen, samaa voi kyllä sanoa parista vasemman laidan hyökkääjästä. Muilta osin melko kulahtaneelta tuo vasenlaita kokonaisuudessaan näyttää ja sama pätee pitkälti oikeaan laitaan.
Mutta kahdella huippusentterillä ja yhdellä raatajalla on toki hopea otettavissa tämän tason kisoissa.
Vänttisen voisi vaihtaa Koskeen ja joukkue ei heikentyisi. Mikko Kohosenkin voisi swäpätä Kosken kanssa, tosin silloin joukkueen dynamiikka muuttuisi. Moilasella ei pitäisi olla tilaa joukkueessa missään skenaariossa. Kosken, Vänttisen ja Mikko Kohosen kanssa pätee pitkälti sama kuin Johanssoniin, jos niitä ei kaavailla 1 tai 2.kenttään, ei niitä tarvita joukkueessa ollenkaan pelillisistä syistä, jos ei YV:tä lasketa. Tosin penkillä istuminen ja pelkän YV:n vetäminen ei ole välttämättä toimiva ratkaisu pelaajille, jotka pitävät itseään kykenevinä ykköskenttään. 3.ketjun-4.ketjun rooleissa Tuukka Kivirannat vie näitä kavereita 100-0.
Koskella ei taas ole saumaa oikeaan laitaan, koska siellä
pidetään paikkoja auki Järvellä ja Tiitulle vaikka miesten terveystilanne ei ole hyvä (Järvi) tai ole ollut hyvä (Tiitu). Järvi ja Tiitu voisi olla pelillisesti käytettävissä 3.-4-kentissäkin, mutta saattavat olla liian ”isoja” pelaajia sinne. Kuriositeettinä voi sanoa, että kaudella 2012-13 Tiitu ja Järvi tekivät runkosarjassa yhteensä 34 maalia, kun Johansson teki yksinään 62 maalia, joten vanhat meriitit painavat aika paljon, kun lisäksi ottaa huomioon terveystilanteen.
Olisi tämän nykyisen joukkueen voinut rakentaa sitenkin, että kahteen ekaan kenttään olisi varmuus saatu kokeneella osastolla ja loppu joukkuetta olisi uudistettu. Voi olla, että epävarmuus Tiitun ja Hyvärisen tilanteesta ja ehkä Järvenkin on ajanut ratkaisuun, jossa on varmisteltu, että näille on paikka olemassa kaikissa skenaarioissa ykkös tai kakkoskentässä, mutta B-ratkaisussakin löytyy kokeneet pelaajat kahteen ensimmäiseen kenttään.
Laidat menivät tossa vähän sekaisin 🙂 Tulkitkaa ne parhaaksi arvioimallanne tavalla.
Yksi kysymys on sitten se, että pyritäänkö kolmos- ja neloskenttiin rakentamaan sellaiset kentälliset,jotka soveltuvat niihin rooleihin parhaiten. Vai onko kolmos- ja neloskentässä pelaajat ikäänkuin vararakennuspalikoita ykkös- ja kakkoskentille. Tässä joukkueessa näyttää olevan käytössä jälkimmäinen malli. Toki salibandyn MM-kisoihin voi mennä jälkimmäisellä strategialla, koska oikeasti kovia pelejä on vähän ja niissä voi tarvittaessa kuormittaa ykkös- ja kakkoskenttää, jolloin kolmos- ja neloskentän roolit mitalleita ratkaistaessa ovat marginaaliset. Paljon marginaalisemmat kuin esimerkiksi jääkiekossa.
Isompi huolenaihe lienee kuka korvaa Mika Kohosen ja Harri Forstenin, jos he loukkaantuisivat kesken turnauksen. Tämä vaikuttanee jonkin verran myös laitahyökkääjiä valittaessa.
Juho järvinen ollis
i se kolmen metrin nicklas jihde. Mutta tuskin niilä ansioilla vain pääsee joukkueeseen. Nuoria pitäisi peluuttaa edellisissä turnauksissa, mutta ei tietenkään määräänsä enempää, koska joukkueen sisäinen tasapaino on hyvä pitää kasassa. Ja vaikka kuinka kaivataan niit’ tuttuja ketjukoostumuksia, niin jos samalle paikalle saisi yht’hyv’n ja paremmankin pelaajan kuin esim seurajoukkueessa, on ketju hajotettava.
Maalivahti tilanne Toivoniemen takan on tasainen, Kosonen, Ihme, jopa Nupi villin’ korttina. Jos Toivoniemi pysyy kunnossa, ei ykk;sveskan valinnassa liene vaikeuksia.
Mites toi Toivoniemen tän hetken vire? No, ehkä syttyy isoihin peleihin. Eikä toisaalta niin kauheen paljon parempiakaan vaihtoehtoja taida olla kun ottaa huomioon vähän kokemusta sun muuta… (Myönnän: en ole SSV:n pelejä tai maalikoosteita kylläkään nähnyt joten korjatkaa jos Toivoniemi ei tilanteelle mitään voi 😉 )
Öhman – Kohonen – Kohonen
Väänänen – Jussila
Tiitu – Forsten – Olkkonen
Kivilehto – Meyer
Johansson – Hänninen – Vänttinen
Wardi – Savolainen
Kapanen – Kukkola – Koskelainen
Ykköseen nuorempi Kohonen tuomassa liikettä, kakkoseen Tiitu-Forsten akseli (Olkkonen voi pelata oikealla), kolmosessa tulivoimaa molemmilla laidoilla ja hyviä pallollisia kavereita ja neljänteen ketjuun voi vielä esim. Kiviranta päästä pelatessaan hyvän EFTn raastamaan. Suomen paras pakki Väänänen ykkösketjuun pareineen. Kivilehto & Meyer täydentää viikinkiviisikon. Kolmannessa Vänttinen-Savolainen ja Hänninen-Wardi täydentyy Suomen parhaalla maalintekijällä, joka voisi tarvittaessa laittaa myös Kohosten syöttöjä sisään ykkösessä jos Öhman jää pois. Toivoniemi pystypuiden väliin ja Ihme/Kosonen kakkoseksi.
Ja jos Kivilehto sivussa EFTn lisäksi myös kisoista niin Wardi saa ylennyksen kakkoseen Meyerin kaveriksi ja Asser Jääskeläinen onnistuessaan Vaxjössä Savolaisen pariksi. Ihan sama kuka on 7. pakki.
Tekonaurun kolmoskenttä tulee kyllä imemään tuossa kokoonpanossa turhan paljon maaleja omiin. Annetaan kuitenkin anteeksi aamuyöntunteina tapahtunut fläppitaulun käyttö.
Voisitko ET hieman avata näkökulmaasi. Miksi kolmoselle kolisisi sen enempää kuin muillekkaan? Mielestäni varsin hyvä kokonaisuus hyökkäys- ja puolustussuuntaan. Salibandyliigassa pelaavat kaikki plussilla, heistä Johanssonilla huonoin +/- (sijoitus 46 koko liigassa). Ja KrP on sentään kymmenentenä 60 päästetyllä maalilla. Vänttinen, jota tälläkin sivustolla on usein haukuttu laiskaksi puolustussuuntaan, on tässä tilastossa viidentenä. Toki tilastot eivät kerro ikinä kaikkea ja molemmilla laitureilla on aika paljon miinuksiakin, mutta he pystyvät paikkaamaan puutteet puolustuksessa laittamalla palloa reppuun. Hännisen plussia ja miinuksia ei näy ruotsin liigan sivuilla, mutta kun joukkue on sarjassa toisena ja miestä hehkutetaan täällä illasta toiseen niin veikkaan ettei ainakaan pakkasen puolella olla sielläkään. Kokonaisuudessaan siis hyökkäysosasto on nähdäkseni kohtuullisen valmis tukemaan pakkeja myös puolustussuuntaan. Ja kuten jo mainitsin, niin osaavathan nämä kaverit heiluttaa myös vastustajan verkkoa. Lisäksi ykkös- ja kakkoskentälliset ovat ne tärkeimmät kokonaisuudet, joissa ei saa olla yhtään heikkoa lenkkiä kun sinikeltaiset astelevat vastaan.
Ihan samaa mieltä, että jos Hannesta väitetään vanhan liiton vasemman liiton seisojaksi, niin on taidettu katsoa herran peliä jostain Storvretan maalikoosteesta. Aika monesti ne maalit SIBK:ssa tulee poikittaissyötöistä paikaltaan, mutta kyllä Öhman tekee väintään saman vraan duunia kuin Henke siinä toisessa laidassa. Tohon kun saisi Rickien toiseen laitaan…
Muita vanhan liiton seisojia ei ole kuin aiheen kirjoittaja. Analysoinnit tuodaan esille mm. kolmena nuolena = rintamahyökkäys..Esimerkkinä vaikkapa juuri Hannes Öhman. Mies paukuttaa vuodesta toiseen hirmulukemia naapurimaan liigassa ja nimenomaan jatkuvasti kovia pakkeja vastaan. Ylivoimalla myös erinomainen. Eriomaisessa kunnossa ja tekee todellakin töitä kohtuullisen laajalla säteellä. Ei välttämättä maailman paras kahden suunnan pelaaja, mutta ei todellakaan kovin heikkokaan..
Montako syöttöä Hannes sai omille eilisessä pelissä? Laskiko kukaan…
Mun mielestä pelaa ittensä ulos näillä otteilla.
Maalivahtien kärkikin on suomessa loppujen lopuksi aika kapea. Olematon valmennushistoria lajipiireissä siinä näkyy edelleen.
Naumasen romuuntuminen jätti isoja kysymysmerkkejä. Hänkin on ollut jo pois sen verran pitkään ja kuntoutumisesta kantautuneiden uutisten perusteella ei paluuta välttämättä ole tulossa koskaan. Puhumattakaan, että kykenisi takaisin MJ-tasolle?
Kosonen taitaa olla se isoin tulevaisuuden toivo. Hänelläkin vain on kovin vähän kokemusta huippukovista peleistä. Jarno Ihme taas… ei ole Toivoniemen veroinen. Liian pieni ja liian ailahtelevainen, antaa vaikutelman että epäonnistumiset pääsevät ihon alle. Siis toki loistava maalivahti hänkin, mutta tuo viimeinen askel ollakseen Suomen MJ:ta finaalissa kantava lukko, on mielestäni edelleen ottamatta.
Muista liigaveskareista noihin pohdintoihin voinee enää nostaa Pekka Niemisen. Taso riittää edelleen jos mies vain on kondiksessa. Kokemusta löytyy ja Nupin päänupin pitäisi olla omiaan koviin peleihin.
Toivoniemi taas… ei ole loistanut tämän kauden tilastoissa, ja hieman on näyttänytkin, jotta joko mies on väsähtämässä. Mutta toisaalta SSV:n puolustuskin on pykälää heikompi kuin ennen. Mitä olen pelejä nähnyt, ei osumia ole hirveästi voinut hänen piikkiinsä laittaa. Toivoniemelle on muutenkin ollut tyypillistä, että haparoinneista huolimatta ratkaisuhetkellä koppi tarttuu. Toivotaan, että sama meininki kantaa vielä yhdet kisat.
Edellisellä ihan asiallista pohdintaa, vaikka itse odotan järviöstä tulevaisuuden torjujaa maajoukkueeseen.