Miesten maajoukkueen päävalmentaja Petri Kettunen sekä apuvalmentajat Mika Ahonen ja Ray Backman valitsivat MM-kisajoukkueen, joka on pikasilmäyksellä rakenteeltaan erikoinen:
– kaksi maalivahtia
– kahdeksan tai yhdeksän laitahyökkääjää (neljä paria + mahdollisesti yksi)
– neljä sentteriä
– viisi tai kuusi puolustajaa
Aluksi täytyy todeta, että hyökkäyspäässä muutaman nimen perään on turha huudella. Tuukka Kiviranta ja Hannes Öhman eivät onnistuneet Ruotsin turnauksessa viime viikonloppuna. Toki vasemmalle, missä Öhman pelaa, valittu Henri Johansson ei ollut sen parempi. Hän kuitenkin sopii pelitapaan paremmin. Sami Koski nousi vasemmalle lopulta yllätysaseena.
Kisajoukkueen laitahyökkääjien ja puolustajien määrä riippuu Tero Tiitun lopullisesta pelipaikasta: onko hän vasen laita vai vasen puolustaja. Esa Jussila on tässä rakenteessa laskettu alakertaan, missä hän todennäköisesti pelaa.
Lisäksi senttereistä Mika Kohonen ja Oscar Hänninen pelaavat myös puolustajaa, Hänninen aloitti itse asiassa uransa laitahyökkääjänä. Kuvion tekee mielenkiintoiseksi myös Jussilan pelipaikka seurajoukkueessaan: keskushyökkääjä.
Lopulta ryhmässä on mukana vain kolme pelkkää puolustajaa: Juha Kivilehto, Mika Savolainen ja Tatu Väänänen. Oliver Wardi on pelannut nimittäin vasenta laitaakin.
Valinnat kielivät kroonisesta huippupuolustajapulasta Suomessa. Varsinkaan kansainvälisen tason puolustavia puolustajia, jotka voisivat panostaa kisoihin riittävästi, ei kertakaikkiaan ole. Jouni Vehkaoja ja Mika Kavekari ovat lopettaneet. Liigatason miehiä kyllä löytyy, mutta MM-kisojen loppupelit ovat tasoltaan jotakin aivan muuta.
Savolaisen tilanne on vähintäänkin mielenkiintoinen. Viime kausi ei häneltä riemuhuutoja aiheuttanut. Tämä kausi on käynnistynyt paremmin. Ruotsin turnauksessa Savolaisella oli kuitenkin suuria vaikeuksia pysyä naapurin nopeiden hyökkääjien perässä. Hänen sopivuutensa Suomen maailman nopeimpaan salibandyyn on myös kysymysmerkki. Mikael Lax olisi saattanut olla parempi valinta.
Pitäisikö tilanteesta siis huolestua? Onko peli jo maailmanmestaruuden osalta menetetty? Viimeisessä EFT-turnauksessahan Suomen puolustajilla oli suuria merkkausongelmia varsinkin liukkaita ruotsalaisnuorukaisia vastaan. Löytyykö ratkaisupeleihin mitat täyttävät kuusi puolustajaa?
Ranteita ei kannata viiltää auki ainakaan vielä. Neljän ketjun peluutusmahdollisuus saattaa olla raskaissa kisoissa ratkaisevaa. Lisäksi salibandy on kulkemassa kohti paikattoman pelin suuntaa. Suomella onkin onneksi aivan kärkipään yleispelaajia: Mika Kohonen, Esa Jussila, Tero Tiitu ja Oscar Hänninen. He pystyvät kyllä kaivamaan itsestään kaiken irti ratkaisuotteluissa.
Parasta kyllä tullaan todellakin vaatimaan. Suomen pelitapa on vaativa. On neljän miehen vauhtilähdöt. Puolustuspelissä alueellinen miesvartiointi on pitkälti 1 vs. 1 -pelaamista. Päävastustajat ovat menneet selvästi eteeenpäin kahdessa vuodessa. Ruotsin peli on paljon nopeampaa. Sveitsin suomalaisvalmennus on päivittänyt pelitavan. Tsekki on aiheuttanut fyysisyydellään ja tiiviillä viisikkopelillään Suomelle vaikeuksia kuluvalla kisaperiodilla.