Keskustelua salibandyn näkyvyyden lisäämisestä on esiintynyt jo useamman vuoden ajan. Lajin pääsivusto Pääkallo.fi tuottaa jatkuvasti uutisia lajista, mutta muuten salibandyn näkyvyys on melko vähäistä, jopa internetissä. Mietin tätä asiaa turhankin usein suhteessa siihen kuinka vähän järkeviä ratkaisuja tähän ongelmaan olen pystynyt keksimään.
Ensinnäkin päädyn aina samaan johtopäätökseen: laji on vielä turhan nuori, seuraava sukupolvi on se, jonka aikana todellista satoa korjataan, jos nyt tehdään asioita oikein. Tällä tarkoitan lähinnä sitä, että tarvitaan ensin koko ikänsä nimenomaan salibandya harrastaneet ja heidän jälkikasvunsa, jotka sitten isä-/poika-/äiti-/tytär-komboina ostavat seuraväreihin käärityt makkarat ja istahtavat nauttimaan lajin hienouksista ulkona vellovasta loskasäästä huolimatta.
Tämä nyt ei tarkoita sitä, että markkinointiin tahi muuhun salibandyyn liittyvään ei tarvitsisi panostaa tässä vaiheessa. Se olisi harhakuvitelma. Kouluikäisiin satsaaminen tulisi olla liiton ykköstavoite. Jokainen lapsi, joka saadaan pelin pauloihin, on omiaan muistamaan ne ottelut ja lajikokemukset, joita laji tarjoaa. Tällä nassikalla on taasen potentiaalia levittää ilosanomaa seuraaville polville.
Oman seuran junioreitakaan ei tulisi unohtaa. Esimerkiksi liigaotteluiden väliaika-show’t ovat useilla paikkakunnilla väkisin väännettyjä. Mielestäni niissä tulisi kuitenkin panostaa omien junnujen esiinmarssiin. Nimenomaan esiinmarssiin – jokaisella seuralla on tähän yli 312 minuuttia aikaa per kausi. Siihen rakentaa jo ties minkälaisen sarjan tai spektaakkelin, jonka aikana juniorit ymmärtävät yhä syvemmin kuuluvansa johonkin yhteisöön.
Tiedän, että ongelmaksi muodostuu usein aika ja raha, mutta jos jotain yritetään tehdä, niin olisi parempi edes yrittää kunnolla.
Vanhempi polvi todellinen kuuma peruna
Lajin tiedetään olevan harrastajamääriltään suurinta luokkaa valtakunnallisesti, mutta tämä ei näy katsojaluvuissa. Miksi sitten näistä aikuisista ei saada edes prosentuaalisesti pientä määrää (10 %) houkuteltua katsomoihin?
Ensinnäkin tiedän, että taloudelliset reaaliteetit aiheuttavat monen seuran osalta suurimman ongelman seurojen markkinoinnissa, mutta se ei ole ehkä se ainoa syy, miksi laji ei näy, eikä kuulu. Osittain oudoksikin asian tekee se, että lajin ympärillä pyörii huomattava määrä fiksuja ihmisiä, joilla on aito ambitio nostaa lajin profiilia. Lisäksi mediassa vaikuttavista ihmisistäkin löytyy, jos ei paljon, niin ainakin melko huomattava määrä salibandyyn liitettäviä henkilöitä, joiden panosta ei pitäisi olla hyödyntämättä.
Tämä herättää kysymyksen: onko liitto/lajiväki kartoittanut kaikista mahdollisista medioista ja päättävistä elimistä ne salibandymyönteiset tahot, jotka voisivat omalla panoksellaan avittaa lajin kehittämisessä, esilletuonnissa, rahoittamisessa ja markkinoinnissa?
Koen olevani toisaalta väärä ihminen ottamaan kantaa tähän, koska olen yksi näistä markkinoijiin kuuluvista tahoista, mutta olen näiden salibandytiedottamisen parissa viettämieni vuosien aikana törmännyt tapauksiin, joissa jollakulla olisi ollut mahdollisuus käyttää suhteitaan esimerkiksi johonkin valtamediaan, mutta asiat ovat jääneet ”keskusteluasteelle”. Niistä vain on usein paistanut se pieni yrittämättömyys.
Mitä on tehtävissä?
Kuten jo mainitsin, niin en usko nopeaan ja räjähtävään kasvuun lajin suosiossa. Tiettyjä maaleja on kuitenkin hyvä pitää yllä, eikä katsojia/seuraajia tulisi ainakaan menettää. Se mikä mielestäni saattaisi aktivoida lajia seuraavia ja seuraamattomia, on viikoittaisen (ylipäätänsä säännöllisen) ”lajiohjelman” lanseeraus. En pidä toistaiseksi todennäköisenä, että kyseinen ohjelma tulisi televisiosta tai edes radiosta, mutta podcast-lähetysten tekeminen saattaisi onnistua. Otin asiasta jo hiukan selvää ja selvisi, että ainakin 50-prosenttisesti salibandymyönteinen, viisaiden herrojen keskustelublogi Avokatsomo on tällaista jossain muodossa kokeillutkin.
Kyseiset lähetykset perustelisin kolmella teesillä:
1. Persoonat
On paljonkin lajin seuraajia, jotka vaativat persoonia ”framille”. Jos haastateltaviksi saataisiin kiinnostavia nykypelaajia/entisiä pelaajia/seuravaikuttajia yms., niin niitä persooniakin varmasti löytyisi. Ei laji sentään niin persoonaton ole.
2. Asiantuntemus
Olen huomannut, että muutaman kerran kun olen joitakin lajista vielä tietämättömiä tuonut katsomaan pelejä, niin heidän seuraamisensa on saattanut keskittyä epäolennaisuuksiin, itse pelin sijaan. Olisi hienoa, että lajin läpikotaisin tuntevat voisivat kertoa, mitä itse pelin sisällä tapahtuu. Tätä varten salibandystakin löytyy oikeita asiantuntijoita ja analyytikkoja.
3. Keskustelu
Kumma kyllä keskustelu eri aiheista on omiaan herättämään keskustelua. Salibandylla ei ole varsinaista keskustelufoorumia ja sen ylläpitäminen olisi resurssien puolesta lähes mahdotonta, mutta tämän avulla keskustelua voitaisiin luoda ehkä vielä aktiivisemmaksi ja tuoda lajia entistä lähemmäksi maksavaa yleisöä.
Tässä ajatuksiani aiheesta. Jos, tai siis kun olen rehellinen, niin en voi olla täysin varma kuinka paljon resursseja tämä koko savotta vaatisi. Sen verran tiedän, että jos mitään ei ehdoteta, tai kokeilla, niin mikään ei tule koskaan kehittymäänkään. Sanon tämän vielä kerran ja tämä ei ole pelkkä mielipide: tuote eli itse laji, on kunnossa.
Jotenkin itseniäkin ihmetyttää miksi väki ei löydä lehtereille. Itselläni kiekko on muutaman kauden aikana mennyt ihan paitsioon, kun löytyi salibandy. Pienillä askeleilla pitää malttaa edetä, mutta jokainen uusi katsoja on arvokas päänahka lajille. Mutta millä saadaan se eka kerta tässä hommassa korkattua. Olen viime vuosina oman joukkueen vanhempia kuskauttanut peleihin seuraamaan pelejä junnujen vanavedessä eli koko joukkue vanhempineen katsomoon ja seuraamaan liigapeliä, Niistä kerroista on jäänyt muutama vakikatsoja. Ja järjestäen vanhemmat on olleet yllättyneitä nopeudesta, kovuudesta ja pelin intensiteetistä.
Opiskelijakaupungeissa luulisi, että lajin levittäminen olisi helppoa. No, ei näytä olevan. Tietty jossain Treellä 4 seuraa tappalee samoista katsojista, seurauskollisuutta ei ole syntynyt kuten vaikkapa Ilveksen ja Tapparan alle, jossa se imetään jo äidinmaidossa tai jossain muussa dna-ketjussa. Mutta olisiko ideaa vaikka Tampereella viedä pari paikallispeliä samaan halliin peräkkäin. Yhden pelinm lipun hinnalla kaksipeliä tms. Kikkoja, joilla saataisiin laji kasvuun.
Menestys on tietty yksi hyvä vetonaula. Sitä vaan ei valitettavasti kaikille yhtä aikaa ole tarjolla. Mutta jo omat nimet kuten vaikkapa tällä kaudella Kailiala tai Kotilainen vetävät takuulla oman kannatajakuntansa mukaan. Kuunnelkaapa malliksi tähden fanittamisesta joskus sinuntuubistasi Storvretan pelin alussa avausketjun sisäänkuulutusta. Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, joukkueen kapteeni, maailman paras numero kaksikymmentäyhdeksän – 29 – Mikaaaaaa Kohonen. Mihu on maailman suurimmassa salibandyseurassa tähti, joka ei jätä ketään kylmäksi. Kaveri, jonka kuvat koristaa kotijoukkueen peliareenan aulaa. Jollain siellä on saatu jo nykysukupolvi lehtereille. Opintomatkan paikka? Meillä on taas poikien kanssa tähtäimessä Storvreta-cup ja tutustumisretki samalla Superliigan otteluun aistimaan tunnelmaa. Jos siellä ei mukana olevat vanhemmat syty lajille, niin kaikki muukin markkinointi on ihan turhaa.
Salibandy ajaa ehdottomasti lätkän ohi. Viihdyttävämpää, urheilullisempaa ja nopeampaa peliä on salibandy täynnä. Uskon, että vielä joku vuosi salibandy nousee jääkiekonkin ohi Suomen ylivoimaisesti suosituimmaksi lajiksi. Tämä vaati paljon työtä, esim. olosuhteiden parantaminen on merkittävä asia.
Joensuussa aikoinaan salibandyhuuman aikaan eläneenä voin kertoa omakohtaisesti miksi ei tule enää kentänlaidalla pelejä seurattua. Peli on mennyt huonompaan suuntaan ja muistuttaa jo todella paljon jääkiekkoa. Jos ei tykkää jääkiekosta niin ei tykkää kyllä nykysählystäkään.
Laji on todella fyysinen ja kontaktit ja jopa mailaanlyönnit sallitaan?! Ennen saattoi nähdä kun janne tähkä harhautteli pari kaveria kahville ja hetti ilmaveivillä maalin. Nyt kyseinen kaveri ajetteisiin alle kahdessa sekuntissa selälleen laidan yli ja peli saisi jatkua.
Noh varmasti on paljon ihmisiä jotka näkevät fyysisyyden hyvänä asiana, katsotaanhan jääkiekkoakin paljon. Mutta aikoinaan muistan että salibandyn piti edustaa taitolajia jossa kaikki rikkeet otettiin pois että taito pääsi esille. Nykyisin fyysisin ja parhaiten puolustava joukkue voittaa… Jee…
Josba – Oilers 2003:
http://www.youtube.com/watch?v=8ZLajI8Q740
Itsekin oli aikaisemmin kivenkova lätkäjätkä ja vuosikaudet pidin säbää pitkähiuksisten neitipoikien lajina, mutta pari vuotta sitten kävin perheen kuopuksen kanssa katsomassa muutaman pääsarjapelin ja salibandy iski tajuntaan kuin miljoona volttia. Nyt tulee istuttua pääsarjaotteluiden katsomossa keskimäärin joka viikko.
Lajin markkinointi ja myynti suurille massoille on vielä toistaiseksi lähestulkoon olematonta. On myös erittäin valitettavaa, että lajin suuresta harrastajamäärästä huolimatta katsomot ammottavat tyhjyyttä pääsarjapeleissä. Tuote itsessään on kunnossa, laji on erittäin nopeatempoinen ja otteluissa tehdään maaleja kuin jääkiekossawanhaan hywään aikaan. Jotta katsojat voisivat viihtyä katsomossa, kentällä pitää olla vauhtia ja vaarallisia tilanteita, sekä niitä maaleja. Olisi mielenkiintoista tutkia, miksi lajin harrastajat käyvät niin harvoin katsomossa. Siinä olisi vaikka gradun aihe.
Salibandystä puuttuu vielä Harkimon tyyppinen markkinointihenkinen säbämesenaatti, joka nostaisi lajin tunnettavuutta, eikä pelkästään touhuilisi oman joukkueen urheilullisen menestyksen eteen, vrt Kurre, jolle kylläkin nostan hattua SSV:n urheilullisesta menestyksestä, mutta silti katsomot ovat tyhjiä, vaikka pääkaupunkiseudulla olisi suurin katsojapotentiaali.
Lajin tulevaisuuden kannalta olisi tärkeää, että katsomoon saataisiin lisää ihmisiä – ja PALJON lisää. Tunnettu tosiasia on, että siellä missä suuret ihmismassat ovat, sinne myös yritykset kohdentavat markkinointiviestintää, joka olisi seuroille taloudellisesti hyödynnettävissä.
Yleisömarkkinoinin alkupanostus -> kasvaneet katsojaluvut -> yritysten markkinointiviestintä otteluissa -> RAHAA seuroille -> pelaajapanostusten nosto -> urheilullinen menestys
Tällä hetkellä vain harvat seurat tekevät välttävää ottelutapahtumien markkinointia edes omalle jäsenistölleen, puhumattakaan ulkoisesta markkinoinnista, enkä tässä tänä päivänä tarkoita markkinoinnilla perinteistä ilmoitusta Hesariin, vaan käyttäen nykyaikaisia edullisia ja tehokkaita sähköisiä viestintämenetelmiä sekä verkosto- ja sissimarkkinointia. Ylen pienelläkin panostuksellakin voi saada paljon aikaan, jos on asiastaan innostuneita tekijöitä. Miesten kahden peräkkäisen MM-kullan sekä junnujen MM-menestyksen jälkeen olisi ollut tuhannen taalan paikka alkaa panostamaan lajin laajamittaiseen markkinointiin. Niin, mutta se ensimmäinen todellinen säbämesenaatti vielä puuttuu…
Toivottavasti tulevissa MM-kisoissa on yhtä hyvä menestys kuin parissa edellisissä ja sitä myös käytettäisiin hyödyksi lajin esittelyssä suurille massoille
Kyllä se on liiton vika eikä seurojen ettei katsomoissa ole ihmisiä. Joukkueet pelaavat ja ovat hoitaneet ”tuotteen kuntoon” ja liiton tehtävä olisi saada mainostettua pelejä niin että katsoja löytäisivät matsit. Joukkueet maksavat liitolle yli 10 tuhatta euroa kaudesta eikä edes mtv3 mainoksia ole!
tps:llä on toimiva kokonaisuus tällä hetkellä. siihen kuuluu m.m. se, että halli on juuri sen kokoinen, että tuntuu kuin väkeä olisi paljon, vaikka ei olisi tupaten täynnäkään. välierällä nostetaan esiin juuri joelin mainitsemat junnut, jotka vetävät esim. rankkareita. pelin aikana he ovat osaa yleisöä. tähän myös erittäin tärkeä osa; junnujen kanssa on toinen aikuinen (tero t.) joka positiivisellä läsnäolollaan tukee sen, että junnutkin viihtyvät ja aikuiset huomaavat että voi olla innokas ja kannustaa omaa joukkuettaan ilman että toinen joukkue tai tuomari täytyy aina jossain vaiheessa heittää jotain negatiivista juttua. kokemusta on esim ssv:n ja loviisan yleisöltä, jossa mun (tietysti rajallinen) kokemus on osoittanut että ’fiilis’ on erilainen, kun jotkut yleisössä tulevat verbaalisesti melko aggressiviseksi. tps:n pelillinen menestys on todennäköisesti myös lisännyt yleisöä.
uskon myös että tämän vuoden videokoosteet otteluista on positiivinen merkitys sillä lailla että on helpompi houkutella kaveri tulemaan mukaan katsomaan peliä, kun voi esimerkiksi heittää youtube-linkin ja sanoa että tällaista on, tuutko mukaan ens kerralla? (esim tps-nokia-ottelusta huomaa kyllä videostakin että hallissa oli hyvä meininki).
Hyvä keskustelunavaus.
Listaan muutamia asioita, joita on katsomoissa istuessa mielessä ollut:
1) Hallit. Osa halleista, mm. Nokian KRP:n kotihalli, ovat mielestäni yksinkertaisesti kelvottomia minkään lajin pääsarjapeleihin. Hallin surkea ulkoasu ja onneton soveltuvuus pelin seuraamiseen ovat suuria puutteita. Huom: Hallin ei tarvitse olla iso – mutta layoutin puolesta pitäisi edellyttää seuroilta tiettyjä perusasioita, mm. ottelujen televisioitavuutta.
2) Faniryhmät. Jokaisen seuran tulisi pyrkiä synnyttämään jotain Loviisa Torin tai TPS:n nykymenon kaltaista toimintaa. Äänekäs, innostunut mutta silti asiallinen faniryhmä on oleellinen komponentti ottelutunnelman luomisessa ja fanikulttuurin edelläkävijä. Tavallinenkin tuppisuu innostuu helpommin, kun joku muu on nolannut itsensä fanittamisen nimissä. Ottelusta jää myös parempi muisto, kun tunnelmaa on, ja uudestaan tullaan todennäköisemmin.
En tiedä, voiko näitä faniryhmiä mitenkään väkisin synnyttää, mutta yhtäkaikki noiden dynamiikkaa voisi tutkia ja tehdä kaikkensa, jotta niitä syntyisi.
3) Ottelutapahtumat. Pienet asiat kuntoon! Vaikutelma sujuvasta ja osaavasti järjestetystä tapahtumasta syntyy pienistä, yksittäisenä merkityksettömänkin tuntuisista jutuista: -Toimitsijoiden pitää osata hommansa, pelikellojen toimia ottelun alussa jne.
-Kuuluttajan myös, ja tunnelman luomisen kyky ei olisi pahitteeksi.
-Kun sisääntulobiisi alkaa soida, kotijoukkue alkaa tulla heti sisään, eikä vasta biisin puolivälissä katsojien ihmetellessä että missä ne nyt on… Musiikki soi pelitauoilla aina, tauon loppuessa feidataan nopeasti pois, ei töksäytetä stoppiin.
-Halli siistin näköiseksi, aitiot eristetään selkeillä (mainos)aidoilla katsomosta, toimitsijapöydälle valkoinen pöytäliina joka ulottuu maahan asti, peittää turhat johdot sun muuta ja toimitsijan haarojensa raapimisen… pikkujuttuja jälleen.
-Otteluesitteissä mainittava tietyt asiat koti- ja vierasjoukkueista, ehkä jopa pieni parin kappaleen liigakatsaus (vaikka liiton tuottama, tulostettuna valmiiseen pohjaan).
-Nettisivuille, peliraporteille ja maalikoosteille tietyt vaatimukset; helpottaa lajin seuraamista huomattavasti. Tällä hetkellä parasta materiaalia tuottanee Divarin Blue Fox. Samaa tulisi vaatia oletuksena liigaseuroilta.
Tässä nyt listattuna jotain. Osa jutuista kuulostaa sinänsä naurettaviltakin, mutta mielestäni vaatimuksissa pitää mennä niin tarkalle tasolle, että varaa sooloiluun tai laiskuuteen ei enää jää, ja liigapahtumat kehittyvät tietynlaisiksi.
Osa vaatimuksista toki voi olla liian vaivalloista heti toteutettavaksi, mutta vähintäänkin tulisi tehdä selvityksiä, mitä kustannuksia asiat seuroilta vaativat ja laatia pitkän tähtäimen suunnitelma tahtotilaan pääsemiseksi. Liiton rooli on keskeinen, sillä se asettanee viime kädessä vaatimukset, joita liigatapahtuman ja -seuran on täytettävä. Toki sen tulee tehdä kaikkensa asioiden tukemiseksi, ja otettava hoitoonsa asiat, jotka vaatimat ylemmän tason toimintaa.
Kaikki lähtee junioreista, omista junioreista.
Iseäni hieman harmittaa tämä jääkiekko salibandy vertailu. Sitä kun ei kannattaisi tehdä, lähinnä salibandyn kannattaisi ottaa vinkkejä ja neuvoja jääkiekosta miten laji oikeasti saataisiin nousemaan. Mutta itse vertailua ei kannata tehdä. Jääkiekko on maailmalla niin monen kertaisesti arvostetumpi, pidetympi ja katsotumpi laji. Kun jääkiekon mm-kisat ovat käynnissä niin lähes kaikki seuraa kyseistä tapahtumaa. Salibandyssä tähän ei valitettavasti millään päästä. Säbä rules hienoahan tuo olisi varmasti jos näin tapahtuisi mutta en usko siihen ennen kuin se muutos tapahtuu myös maailmalla. Kun lajista tulee arvostetumpi ja seuratumpi maailmalla vasta silloin voidaan puhua edes jonkin sortin ”haastamisesta”. Mielestäni ei kannattaisi yrittää kuuta taivaalta vaan pitää realiteetit kädessä ja sen kautta miettiä miten lajiin oikeasti saataisiin enemmän katsojia. Se on hyvä että asia herättää keskustelua mutta kyllä se tärkein asia on liitto. Sen tehtävä on näihin asoihin tuoda muutoksia.
Juperupu, nimenomaan tämä on ihmeellinen asia. Jääkiekosta poistettiin koukkaamisest ja estämiset että saataisiin taitoa enemmän esille. Salibandyssä mennään vastakkaiseen suuntaan kun peli on koko ajan fyysisempää ja tosiaan tuo mailahäirintäkin alkaa olemaan välillä aika rajua. Olen joskus aiemmin viitannut siihen että menet sitten katsomaan NHL-peliä tai vitosdivari peliä niin aina näet hienoja yksilö suorituksia. Valitettavasti oma näkemykseni on että mitä korkeampi taso salibandyssä niin sitä vähemmän pelin sisällä tulee ns. hienoja vientejä. Niihin ei vain ole aikaa.
Itse ainakin koitin ihan itseni kohdalla tapahtuneesta muutoksesta puhua. Lätkäpelissä en vaan enää syty samalla tavalla kuin aiemmin. Toki hienot suoritukset, lajissa kuin lajissa, ovat upeita hetkiä pelin sisällä, mutta mulle salibandy peli on nykyään se paikka, jossa kokee jotain samaa kuin aikoinaan lätkäpeleissä. Enemmän varmaan tuo oma vertaus tuli siitä, millaisen vastaanoton mun valinta saa vaikka työpaikan kahvipöydässä lätkäfanien joukossa. Siellä saa säbä kyytiä ihmisiltä, jotka eivät ole ikinä edes harkinneet käyvänsä säbämatsissa. Ja ne, jotka sinne on saatu, ovat olleet tosi yllättyneitä näkemästään. En ainakaan halua luoda kuva, että lätkässä ei olisi mitään. Kyllä se saa sellaiset massat liikkeelle, että vaikea on nähdä salinabylle samanlaista kasvupotentiaalia. Perusajatus olikin siinä, että salibandyn pariin voisi löytyä väkeä, joka ei ole löytänyt vielä lajia, syystä tai ties monennesta
Tuo on ihan totta. Salibandy tulee varmasti saamaan paljon lisää katsojia jo pelkästään sillä että on vielä tuskastuttavan paljon ihmisiä ketä ei ole koskaan käynyt katsomassa peliä tai sitten ovat käyneet sen kerran taikka kaksi jolloin peli on ollut heikkoa ja sillä perusteella ollaan tehty päätöksiä.
Se olisi jo paljon kun jokaisen seuran juniorit kävisivät pelejä katsomassa. Kyllä isompien junioriseurojen pikku poikia kuuluisi olla katsomossa ainakin se 50henkeä per peli ja kun jokaiselta tulisi edes se yksi vanhempi mukaan niin päästäisiin jo 100henkeen per peli pelkästään sillä. Mutta nyt näyttää valittavan pieneltä määrältä ne junioritkin, siinä olisi yksi kehittämis kohta. En sitten tiedä eikö edustusjoukkueet tarjoa junioreille esim ilmaista sisäänpääsyä vai mistä se johtuu??
Ensinnäkin, kiitos Siltanen ajatuksia herättävästä ja suorapuheisesta kirjoituksesta! Katsoisin mielelläni lyhyttä tv-viikkokatsausta salibandystä tyyliin NHL-Weekly (tuli joskus 90-luvun alussa vielä MTV3:lta). Säbämestari menee paremman puutteessa. Muutama muukin pointti tuli mieleen.
Katsojakeskiarvot Suomen ja Ruotsin salibandyliigassa
2011-2012, Ruotsi: 1014 hlöä, Suomi: 520 hlöä
Katsojakeskiarvot Suomen palloilu:
http://www.kihu.fi/faktapankki/faktaalueet/tulostus.php?id=124&otsikko=Tapahtumat
Jotain Ruotsissa tehdään paremmin (asuuhan siellä tietysti nelisen miljoonaa enemmän ihmisiä, mutta suhteessa aika iso ero katsojamäärissä).
Liekö näistä katsojien taustoista jotain tutkimuksia, että käykö samat ihmiset paljon eri lajien otteluissa, onko omaa pelaajataustaa tai mikä muu vie katsomaan pelejä??? Koripallo ja pesäpallo ovat salibandyn edellä katsojissa, vaikka harrastajamäärät ovat tällä hekellä paljon pienemmät. Harrastajamäärät lienevät isompia näillä perinteisillä lajeilla, jos lasketaan harrastajat kautta aikojen -> sitä kautta lajitietämyksen omaavaa katsojapohjaa on mahdollisesti enemmän.
Harrastajamäärät lajeittain:
http://www.kihu.fi/faktapankki/lisenssit/
Sitten vielä villi idea, jolla tuotaisiin lajia enemmän ihmisten ilmoille tunkkaisisten jumppasalien perukoilta. Kehitetään sään kestävä, mailaystävällinen ja monikäyttöinen alusta ulkokentille (asfaltti on out!) ja rakennetaan esim. kaupunkien ylläpitämien tennis-/urheilukenttien/puistojen oheen säbäkaukalot/harjoittelumahdollisuudet.
Mitä tuohon Ruotsin katsojalukuihin tulee niin se pätee kaikissa lajeissa. Jääpalloakin katsellaan tuhatpäisin yleisöin. kyseessä lienee kulttuuriero. Ruotsalaiset ovat sosiaalisempia, tykkäävät käydä ihmisten ilmoilla.
Toinen asia joka voisi yleisöä tuoda lehtereille on oluen myynti, kuten lätkässä ja fudiksessa. Tulis aiankin tuon alan penkkiurheilijat kylille ja kassavirtaa myös. Ehkäpä joku voisi viedä bisnestuttavansa pelille kun samalla vois ryypiskellä. No en ehkä allekirjoita tuota 100%-sti.
Paria ajatusta vaan ilmoille heittäen.
Niin unohdin yhden oleellisen asian. Niin kauan kuin salibandyssa joukkueen tähtipelaaja ja vielä maajoukkuepelaaja käy huutelemassa tuomareille ja vastustajille katsomosta niin tämä lajin on hankala nousta. Tälläistä tuskin tapahtuu missään muussa lajissa. Kertoo jonkin sortin ylimielisyydestä mistä sitten nämä tulevat ”koko elämänsä” salibandya pelanneet junnut ottavat mallia. Huh huh sentään… Tosin totta kai toivon että tämä yksi henkilö on joku ihmeellinen poikkeus vain koko lajissa…
Kuka on tämä ”joukkueen tähtipelaaja”. Älä heittele juttuja ilman nimiä. Nyt epäilyksen alle jäi 20 maajoukkuepelaajaa. Siis kuka ja missä?
Edelleen, kun maailmalla tapahtuu jotain kehitystä siihen suuntaan että laji kasvaisi voi jotain tapahtua. Mutta esim MM-kisat eivät sitä kiinnostusta nosta millään tavalla. Ainoastaan finaali ruotsi vs suomi on kiinnostava ja hyvä ottelu. Kyllä nuo muut on niin totaalista kuraa että ei tuollaisia pelejä viitsi katsoa. 33-2 MAAILMANMESTARUUSKISOISSA…. Miettikääpä sitä.. Eikä tämä ole edes ainut ottelu. Sitten kun siihen otetaan esim Suomi-Saksa ottelu missä Saksa jaksoi puolet ottelusta juosta mukana niin yhdessä vaiheessa tuli 6minuutin jakso jossa kumpikaan joukkue EI KERTAAKAAN laukonut, siinä nukahtaa jo virkeinkin juniori, hieromista vain omassa alakolmiossa. Ei muuta kun lisää reeniä, juoksukuntoa, fysiikka, sallitaan kontaktit ja mailahäirinnät. Niin vähän päästä ei edes itse cesar murtaudu kenenkään maalille…
”säbärille” oletkos sinä täysin idiootti?!?! ”Maajoukkuepelaaja” ei tarkoita sitä että kyseinen kaveri pelaisi tällä hetkellä suomen kisajoukkueessa. ”epäilyksen alle jäi 20 maajoukkuepelaajaa.”, ei hyvänen aika sentään!! Eikö henkilöt ketkä ovat edustaneet joskus suomenmaajoukkuetta ole maajoukkuepelaajia?!?!
Joo, tosi hyviä ideioita. Vielä veskareille koko maalin peittävät varusteet ja paitsiot ja ja… miksei hävitetä kaikki lajin erityispiirteet, jotta vaikeutetaan maalintekoa? Päästään siihen, että parempi puskee sumppuun 60 minuuttia ja voittaa 3-0, vaikka tasoero on aivan samaa luokkaa. Vähän niinkuin lätkässä.
Säbä on taitopeli ja pidetään se sellaisena.
JZ ”säbä on taitopeli ja pidetään se sellaisena.” Tämä olisi juuri se ainoa oikea tie salibandyn ”kehittämiselle”. Viedään lajia eteenpäin sellaisena kun se on tullut, TAITOLAJINA!!!
Kerro nyt kuitenkin sen maajoukkuepelaajan nimi ja tapahtuman aika ja paikka. Muuten kaikki luulevat, että olet vaan itse keksinyt koko jutun. Tarinaa tulee, mutta missä on faktat? Jos juttu on jostain 90-luvulta, niin sillä ei ole minkään valtakunnan merkitystä 2010-luvulla.
Itse en ole niin teini että asioita alkaisin päästäni keksimään. Mitä merkitystä sillä on ketä se on ollut tai missä tapahtunut? Se uskoo ken uskoo.. Ketään en kyllä alla julkisesti mestaamaan, kyllä se niin on.
Esim. Arposen kolmunissa hän kirjoitti ”kaikki liigapelaajat eivät täytä urheilija ominaisuuksia tai ”mittoja”.. Onko häneltä lähdetty kyselemään että ketä hemmetti sä oikein tarkotat, ketä mielestäsi on läski?!? Eipä ole kyselty kun sillä ei ole merkitystä. Niinkuin ei tällä tapahtumalla mitä minä olen kokenut. Olen sen itse vierestä katsomosta kokenut ja jos se jotain sinua helpottaa niin ihan kahden vuoden takaa kyseinen tapahtuma on. Sillä ketä se oli, ei mielestäni ole merkitystä koska niin on tapahtunut. Se ei vaikuta tapahtuneeseen millään tavalla..
Ei ole totta ettei MM-kisoissa olis muita hyviä pelejä kuin Suomi-Ruotsi. Se on sitten eri asia jos ei ole jaksamista ja kiinnostusta katsoa peliä.
Kyllä viime kisojen finaalikin oli aika Suomen hallintaa, mutta tiukin matsi oli välierä Sveitsi-Ruotsi 2-3, jossa lopussa Sveitsillä mm. rankkari ja ylivoima. Ei ollut kovin kaukana ettei olis ollu Sveitsi finaalissa. Ei tsekinkään välieräpaikka ollut turhan selkeä…
Eikä 10-1 oo mikään älytön murskalukema jos lätkäänkin vertaa, vaikka viime kisoissa jotkut Kazakstanit laittoikin Suomea vähän tiukemmalle.
Jos puhutaan 10-1 ottlusta ei harvoin pelin laatu on hirveän kaksista. Vai onko sillä toisella joukkueella vain paskatuuri. Ja mielestäi laji kuin laji niin 10-1 on murska voitto. Jos se ei ole niin mikä sitten on?? 20-0 vai?? HAH! Totta se että tsekki ja sveitsi on jollain muotoa tullut karkeloihin mukaan mutta kaikki muut maat on aivan turhaa kuraa, ja pelien kiinnostavuus on sen takia vähäistä että tulos on täysin selvä jo ennen alku vihellystä. Siis nyt puhutaan NELJÄSTÄ joukkueesta MAAILMANMESTARUUSKISOISSA.
Ja taas tuo ainainen vertailu jääkiekkoon. Noh kun kerran sille linjalle lähdettin, totta että myös lätkän mm-kisoissa on joukkuita mitkä ottavat murska lukempia pataan. Mutta on siellä sentään 7 joukkuetta (Suomi, Ruotsi, Venäjä, Kanada, USA, Tsekki ja Slovakia) ketä voi sen mestaruuden voittaa. Lisäksi on nähty erittäin hienoja suorituksia ns. heikommilta mailta kuin Tanska ja Saksa. Eli edelleenkä ei voida puhua samassa lauseessa näistä tapahtumista.
anna vähän aikaa hei. meeppä 20-30 vuotta taaksepäin ja kato lätkäkisojen tuloksia
Noh, katoitko säbäri peliä? Eka erä Suomelle 1-0 ja se oli siinä vielä aika tasaista. Ei noi lätkänkään joka peli kauheen tiukkoja eikä varmasti ainakaan laadukasta ollu: http://www.iihf.com/competition/272/standings.html
Jos vertaat näitä lajeja tälleen jonkun yhden murskalukeman perusteella niin katso edes vähän laajemmin niitä faktoja. Ei tuolla tietenkään ihan 20-0 lukemia ole, mutta kyllä ne säbässäkin ajan myötä tasoittuu…
Et näytä säbäri myöskään tuntevasi edes omaa lajia, kun MM:iä alustavassa treeniturnauksessa molemmat Tsekki ja Sveitsi pelas tasan Suomea vastaan. Saattaa hyvinkin olla Sveitsi jo haastamassa tänä vuonnakin, kuten oli jo Helsingin kisoissa (kuten jo sanoin, 2-3 välierässä!).
Sen lisäks Norja oli tasapisteissä Tsekin kanssa alkulohkossa ja Tsekki voitti Viron vasta rankkareissa viime kisoissa… Eli kyllä hienoja suorituksia tulee altavastaajilta tässä meidän lajissammekin.
Typerää ylipäätään verrata lätkän ja saban tuloksia. Eri lajit. Joku Kanada-Slovenia 13-1 lätkässä vastaa tuollaista Ruotsi-Unkari 30-0 -tulosta ylivoimaisuudessa. Sabassa helpompi tehdä maaleja.
Kyllä minä manaatti sitkeästi katsoin koska kuitenkin lajista tykkään erittäin paljon. Joo hienoa että saksa pystyi jopa puolet ottelusta tuloksellisesti olemaan mukana. Kuinkas monta todellista maalipaikkaa Saksalla oli tuohon 30min pelin aikana? Tai edes kuinka monta ”vaarallista” laukaisua edes kauempaa?? Tarkoitus ei ole mollata minullekkin rakasta lajia, vaan katsoa asioita realistisesti. Ja siihen että otin vain tuon yhden niin luulin että lajia seuraavat tietävät tämän olevan tosia asia. En jaksa edes edellisten vuosien murskaisija ruveta kijoittamaan. Näissä kisoissa jo nyt: 16-1, 10-1, 10-2, 13-2, 14-3, 33-2, 16-2, 21-1, 11-1, 13-4. Siinä jo 10ottelua missä ei paljon viihdearvoa ole kummankaan puolelta. Ja kisoissa siis yhteensä pelattu 15 ottelua. Eli siis viisi tiukkaa ottelua. Niin kannattaisiko nyt lopettaa puheet että näissä kisoissa ei pidetä murskajaisia. Tai siis on totta kai hieno nähdä upeita maaleja mutta kyllä silti olisi katselun kannalta mukavamapaa että kaverikin pääsisi edes joskus pallon kanssa toiselle kenttäpuoliskolle.
Enkä yhtään ymmärrä miksi aina tarvitsee vetää se jääkiekko joka asiaan. Eikö sitä nyt jo ymmärretä että kun salibandya ja jääkiekko ei kannata vertailla millään muoto. Lajit ovat täysin erillaiset ja kultturi ja siis KAIKKI on aivan eri luokkaa kun meidän lajissamme.
No mennäänpäs 20-30vuotta lätkässä taaksepäin. Kattokaas ite vaikka 1982 vuoden kisoja. Totta Neuvostoliitto oli muinoin ylivoimainen, heidän AMMATTIMAISUUTENSA TAKIA. Miksi salibandyssa ei sitten voida mennä vaikka siihen että 8maata pelaisi A Maailmanmestaruudesta ja sitten seuraavat rankingissa ns. B kisoissa ja niin pois päin. Näin jäisi näitä murskapelejä pois. Varmasti olisi mukavata.
Koitetaanpa välillä verrata koripalloon. Kuinka monta voittajaehdokasta oli menneessä olympiaturnauksessa? Ehkä yksi ja puoli. Laskiko se turnauksen uskottavuutta? Ei ainakaan minun silmissäni.
Tosiasia vain on, että Yhdysvallat on koriksessa ylivoimainen. Silti seuraan Suomen edesottamuksia lajissa ja iloitsen EM-paikasta. Katsoin myös olympiaturnauksen otteluita laajasti, eikä se vähentänyt mielenkiintoani yksittäistä ottelua kohtaan, vaikka kummallakaan osapuolella ei ollut mitään mahdollisuuksia olympiavoittoon.
Samoin nyt pelattavissa kisoissa pitää ottaa huomioon myös pienten maiden keskinäisten otteluiden merkittävyys. Jos he pelaisivat B-kisoissa, olisi uskottavuus kyseisten maiden mediassa varmasti pienempi. Maiden välisiä tasoeroja pitää saada pienemmiksi ja uskon vahvasti että nykyinen MM-systeemi luo siihen paremmat puitteet kuin kahdeksan joukkueen kisat.
Aivan totta vain YKSI voittajaehdokas. Mutta en millään mittakaavalla ymmärrä millä voidaan verrata koripallon olympia kisoja salibandyn mm-kisoihin. Eiköhän kiinnostavuus puoli ole itsestään selvyys. En ymmärrä yhtään näitä ihme vertauksia. Ehkä 20vuoden päästä ymmärrän vaikka salibandyssä olisi edelleen kaksi voittajaehdokasta mutta olisi se miljoona yleisö. Ja koripallo, missä tapahtuu silti hei koko ajan molemmissa päädyissä. Yhdysvaltojenkin oma kori kuitenkin pöllysi ihan kiitettävsti, ei pelit sentään päättyneet 110-30.
Totta olis varmasti pienempi media homma, mutta nostaisiko se silti kyseisten maiden pelin tasoa?! Pelaajat pelaisivt tiukempia pelejä myös maajoukkueessa ja saisivat jopa maajoukkueena joskus edes onnistumisen tunteita. Eiköhän maan kannattajienkin olisi mukavampi olla katsomassa tiukkoja pelejä ja jopa voitto pelejä kun se että käyt pelaamassa 3peliä ja maaliero on 8-60. Ei siinä hirveän mukavata ole kellään. Kuten Ruotsin pelaajatkin ovat julkisesti kommentoineet. ”pitääkö tehdä vielä maaleja?” ”pitääkö kaverillekkin antaa mahdollisuus tehdä edes muutama maali?” Tuskin ihan tälläistä sentään saisi olla. Ja ihmettelen jos jollain katsojalla on kyseisessä pelissä hirveän kivaa ollut. Kyllä itse katson lähes kaiken urheilun mitä vain voi katsoa. Fanita muutamaa joukkuetta eri lajeissa erittäin intohimoisesti ja aktiivisesti mutta silti nautin siitä että peli on tiukkaa ja antoisaa. Näin minä ajattelen asiasta. Toivottavasti tämä sitten muuttuu 10-20vuoden sisällä, totisesti toivon että uudet maat pystyvät nousemaan salibandy kartalle. Ja se mihin alkuperäinen teksti viittaa niin se on mielestäni se kaikkeista tärkein asia, kansainvälisen tason kiinnostavuus tarvitsee nousta jotta saadaan lajimme kiinnostavuutta nousemaan.
Ja vielä, kaikki vertailu jalkapalloon, jääkiekkoon, koripalloon ja lentopalloon kuuluisi mielestäni unohtaa. Se ei johda mihinkään. Fakta kun on se että lajimme on niin ”tuore” ja pieni näihin verrattuna, siksi se on mielestäni täysin turhaa. Tai olympialaisten vertaaminen, ne ovat tapahtumia isolla T:llä. Ja niillä on satojen miljoonien yleisö.
nuoren lajin ongelmia. kyllä se siitä vielä tasaantuu. pitää näiden heittopussienkin päästä kokeilemaan kansainvälistä tasoa joskus. ovatpahan ansainneet paikkansa jo karsintojen kautta. nyt vasta alkaa olla ensimmäinen kokonaan salibandysukupolvi tulossa maajoukkue ikään Suomessa (96) ja muissakin maissa. Ruotsissa taitaa olla jo seuraavissa kisoissa. Nyt jo on näissä miesten kisoissa paljon 90 luvulla syntyneitä, paitsi näissä huippu joukkueissa. Ruotsinkin joukkuessa taitaa olla 70% -88 syntyneitä tai nuorempia. -95 ja -94 syntyneitä löytyy yllättävän paljon. ja jos joukkueessa pelaajien ikäero alkaa olla 15v,ainakin se näkyy tuloksissa, ja se että maalivahti peli on näissä ”kehitysmaissa” vähintään 5 vuotta jäljessä. annetaan muidenkin pelata salibandya. on tämä kuitenkin sen verta nuori laji vaikka jääkiekkoon nähden. jollain tavalla kun saataisiin valmennus tietoutta maailmalle, varsinkin maalivahti, se veisi lajia eteenpäin.
Aivan varmasti tasaantuu! Ja kuten sanoin toivottavasit tämä keskustelu on vain vitsi 10-15vuoden päästä. 😉 Siihen on pakko uskoa..
Kyllähän nämä kisat ovat osoittaneet sählyn harrastelijamaisen tason ikävällä tavalla: kisajärjestelyt ontuu koko ajan. Milloin häviää äänentoisto, katkeaa sähköt, sammuu bussit maantielle… Lajin suurimmat arvokisat sentään. Osallistuvista maista puolet mukana jollain ”koulunjoukkueilla”, ja tulokset lähinnä hävettäviä. Eiköhän meilä ole matkaa sinne olympialaisiin vielä useita vuosikymmeniä.
Tässä on listattu keskustelun varrella jo joitain tekijöitä, mitkä synnyttävät salibandyyn katsojia vetävän imun. Ongelma ei ole pelkästään salibandyn, vaan samoista katsojista taistelevat lähes kaikki lajit. Listaan alle oman mielipiteeni:
1. Juniorit. Niin se vain on, että joka ainoan pikku jampan ja mirkun sydämessä pitäisi olla se palo, että jonain päivänä haluan itsekin pelata edustusjoukkueessa. Juniorien taustalla häärii vanhempia, isovanhempia, veljiä, siskoja, enoja, setiä yms. Eli PALJON potentiaalia. Junnut katsomoon fanittamaan ”idoleitaan” ja raha tulee perässä.
2. Liiton ja seurojen yhteistyö. Markkinointi isossa mittakaavassa on tärkeää, mutta kallista. Floorball circus on hyvä alku. Lisää näkyvyyttä ja ennen kaikkea jatkuvaa näkyvyyttä.
3. Työskentely seuratasolla. Organisaatiosta pitää puristaa mehua irti. Uudelle pitää olla avoin eikä pelätä uusia ideoita. Kaikki ideat eivät aina osoittaudu hyviksi, mutta so what? Tapahtumia pitää kehittää. Koko ajan pitää olla pientä koukkua hommassa sen lisäksi, että puitteet ja perusasiat ovat kunnossa. Hyviä esimerkkejä Happee ja TPS.
4. Salibandyväen asenne. Niin kauan kun itse puhutaan sählystä ja puuhelmistä, on turha odottaa muuta lajia tuntemattomiltakaan. Salibandy on hieno peli ja siitä pitää olla oikealla tavalla ylpeä. Aika alkaa olemaan kypsä sille, että esiin nousee muutamia salibandyn ”kasvoja”, säbän aurinkokuninkaita.
5. Media. Iso laji vaatisi enemmän näkyvyyttä mediassa. Pienistä piireistä pitäisi päästä enemmän valtakunnan tasolle.
Erittäin hyvä keskustella tästä aiheesta varsinkin nyt, kun Suomi kohtaa iäkkäällä maajoukkueella Ruotsin mm- finaalissa. Mistä seuraava sukupolvi maajoukkueeseen ja ennen kaikkea miten?
Töitä pitää tehdä, menestys tulee vain ja ainoastaan sen myötä.
Kiekkoa lukuunottamatta suomalaiset nyt eivät vaan ole osallistuvaa penkkiurheilijakansaa, kulttuurijuttu kuten joku tuossa mainitsi. Meillähän on Euroopan mittapuulla hyvät maajoukkueet suosituissa palloilulajeissa koripallossa ja lentopallossa, mutta eivätpä niiden lajienkaan katsomot pullistele.
Yksi tekijä mikä itseäni ahdistaa ovat nämä palloiluhallit, ovat niin tuskaisen kuppaisia luotaantyöntäviä liikuntahalleja yleisötapahtumiin. Edes Helsingissä ei ole kunnollista! Tuollaisia Vantaan energia-areenoita pitäisi monistaa ympäri maata, jokainen sisäpalloilulaji hyötyisi noista.
Salibandyn MM-finaali keräsi 2010 tv-katsojia 512 000 (keskikatsojaluku) ja vuoden 2012 finaali 245 000. Katsojaluku siis romahti alle puoleen. Mites tämä pitäisi tulkita ?
Näin sählyn harrastajana ajattelen, että peliin pitäisi tuoda jokin uusi elementti. Hieman isompi kaukalo aukaisisi peliä enemmän jolloin voitaisiin nähdä hienoja yksilösuorituksia ja muutenkin yksilön pelaamista pinnalle, joka loisi lajista yleisöystävällisemmän. Se taas tuo pitkällä aikavälillä yleisöä, rahaa ja ammattimaisuutta lajiin. Ja saataisiin lajin taakse kulttuuri ( kuin jääkiekossa )
Uusi juttu tarvitaan, kunhan se ei ole lätkämäinen meininki kaukalossa johon ollaan menty viimeiset 3-5 vuotta.. Aivan kamalaa katsoa kun taidolla ei ole pienintäkään jalansijaa kaukalossa.. Oksettaakin nykyään ajatus kansainvälisestä- ja liigasalibandystä.
Viihdyttävyydeltään parhaat pelit on divarissa ja kakkosessa.
lätkä on miestenlaji te reikäpallon perässä juoksevat neidit pelatkaa lätkää siinä saa taklata.
Puhuu MIES joka lukee salibandysivustoa? 🙂
Provokatooriseen tekstiisi (ehkä ymmärrät sivistyssanan?) kommentti: kyllä salibandyssäkin saa sääntöjen puitteissa taklata ja pelata kovaa, mutta lajin sääntöjen mukaan pelaajilla ei ole mitään suojuksia. Jos ja kun kaadut parketille tai laidan päälle tai laidan takana olevaan seinään, niin loukkaantumisriski on suuri.
Lätkässä on suojukset ympäri kehon, ei lkätkä ole yhtään sen miehisempi laji kuin salibandy. Käy Masa joskus katsomassa joku salibandyn liigamatsi!
Pari juttua, jotka itseäni ottelussatapahtumissa vaivaavat ihan tavallisena katsojana:
– shown puuttuminen: ainakin niissä parissa kaupungissa, joissa olen otteluita päässyt näkemään, show-elementit ovat liiaksi vähissä. Ei maskottia, ei pimennettyä hallia (teknisistä syistä?) kotijoukkueen tullessa kentälle. Huonohko äänentoisto. Juontajien taso vaihtelee. Meininkiä!
– hallit: ehdottomasti pitäisi alkaa vähitellen saada uusia halleja, joissa yleisö on joka puolella, tai ainakin molemmin puolin, kaukaloa. Karseita koulumaisia saleja suurin osa.
– seuran pr-materiaali: tarvitaan ammattimaisesti taitetut otteluohjelmat, julisteet, bannerit kentän reunalle jne.
– mainonta: aivan liian harvoin missään näkee mainoksia ottetapahtumista, vain asiaan vihkiytyneet tietävät milloin ja missä (ja jaksavat ottaa selville) pelataan.
Laji on vauhdikas, yleisö pääsee lähelle, taitopeli. Säännötkin suhteellisen helposti seurattavat verrattuna vaikka krikettiin.
tv tv tv
En tiedä miten noita tv-sopimuksia tehdään ja minkä verran niistä netotaan mutta ei pitäisi myydä ainakaan liian halvalla oikeuksia maksukanaville.
Toki nämä nelosen selostukset ja lähetykset ovat huippuluokkaa mutta eikö salibandy voisi olla se yksi laji joka antaa oikeudet ylelle ilmaiseksi? Kai sielläkin halutaan näyttää kiinnostavia lajeja jos yksinoikeus ei olisi annettu muille? Ilmaisuus perustuisi tietenkin siihen että liitto sitten hyödyntäisi näkyvyyden yhteistyökumppaneidensa kautta.
Varmasti kansa kiinnostuisi kun tv tekisi persoonista tuttuja massoille. Pieni ongelma on pienehköt hallit joissa kuvaaminen on hankalaa ja kokonaiskuvan saaminen tästä nopeasti pelistä on hitusen hankalaa telkassa. Ennen kuin opin lajia kunnolla näytti se sellaiselta pingikseltä, varsinkin kun kamerat usein zuumaavat liian lähelle.
-Espoo
Pääkallo voisi jos haluaisi ruveta laajentamaan salibandyn potentiaalisinta katsojakuntaa olemalla aktiivisempi junnusäbän seuraamisessa…siellä piilee se voima joista tulee niitä lajin aktiiveja katsojia. Rankat Ankat keissi oli hyvä esimerkki viime vuonna et kyllä kiinnostaa.. (vihjeenä toimitukselle. Kantsis huomioida Suomen ylivoimaisin säbäjengi Erä 97 junnut!) Kun tämä puoli kunnossa voidaan ruveta puhumaan liiga hommien parantamisesta.
Omat näkemykseni meni tänne:
http://paakallo.fi/2013/01/video-happeen-ja-classicin-huikea-draama-ja-superjunnun-pankin-rajaytys/
Salibandyliitto ei saa penniäkään tv-lähetyksistä, vaan joutuu maksamaan yli 10000e per peli tuontantokuluja. Yle ei ota ohjelmistoon, koska katsojaluvut niin surkeat.
Osaako joku kertoa nähdäänkö kaudella 2013-2014 salibandyliigaa televisiossa tai verkossa? Nelonenpro, Veikkaustv, yksittäin maksettavat ottelut?