Suomen miesten maajoukkueen viime viikkoiset MM-valinnat eivät aiheuttaneet suuria tunteenpurkauksia, positiivisina poikkeuksina toki SPV:n Sami Kosken ja Happeen Eero Kososen valinnat. Päävalmentaja Petri Kettunen teki mielestäni sen, mikä tässä tilanteessa oli ehkä ainoa oikea ratkaisu: hän valitsi turnaukseen tällä hetkellä Suomen parhaat pelaajat. Paljoakaan ei tästä linjasta näissä valinnoissa poikettu.
Valinnat aiheuttivat Kettuselle varmasti harmaita hiuksia. Lähinnä sen vuoksi, että valmistautuminen joukkueena ei ole ollut lähelläkään sitä tasoa, mitä se oli Petteri Nykyn aikakaudella kaksien edellisten kisojen kohdalla.
Pelaajien sitoutuminen toimintaan ryhmänä on ollut vaihtelevaa. Varmasti vaikeimpana tapauksena hyökkääjä Henri Johansson, joka on poikkeuksetta aikasempinakin vuosina kieltäytynyt useista tapahtumista. Ydinryhmä on toki ollut kasassa jo pidemmän aikaa, mutta sielläkin on ollut enemmän kuin tarpeeksi loukkaantumisia tärkeillä miehillä, kuten esimerkiksi Mikael Järvellä, Juha Kivilehdolla ja Mikko Kohosella.
Tältä pohjalta onkin mielestäni erittäin mielenkiintoista, että julkisesti puhutaan ”maailman nopeimmasta pelitavasta”. Viimeistelyturnaus Ruotsin Växjössä näytti, että joukkue ei ole valmis pelaamaan kyseistä pelitapaa.
Pelejä seuratessa lähinnä näytti siltä, että Suomi pelasi lähes hitainta peliä paikalla olleista joukkueista. Vastahyökkäyksiin lähteminen oli vaikeaa ja pelaajat tuntuivat miettivän liikaa varmoja ratkaisuja. Peliin ei heittäydytty. Tämä lienee johtunut osittain kovasta kilpailutilanteesta ja näyttöjen antamisesta.
Myöskään Sami Kosken ja Mika Savolaisen valinnat joukkueeseen eivät tue tätä näkemystä kovinkaan hyvin. Koski on todella loistava pelaaja, muttei sovi erinomaisesti tähän pelitapaan. Savolaisen vauhti ei vain yksinkertaisesti riitä (jalalla) ”maailman nopeimpaan” peliin. Lisäksi edellä mainitut loukkaantumiset syövät ydinmiehiltä terävyyttä, jota tähän ”maailman nopeimman pelin” toteuttamiseen tarvitaan.
Tärkeä kysymys onkin se, että joutuuko Kettunen valmennustiiminsä kanssa lopulta luopumaan ajattelumaailmastaaan? Joudutaanko koko paletti miettimään uusiksi ja sorvaamaan pelaajille pelitapa, joka on lähellä tätä, mutta kuitenkin tingitään joistain suunnitellun pelitavan vaatimuksista?
Veikkaan, että näin käy. Toisaalta Suomi osoitti vahvaa pelaamista Ruotsia vastaan pelin toisella puolikkaalla takaa-ajotilanteessa. Suomi karvasi päädystä asti ja nousi lähes rinnalle. Jokin heikkouskin siis löytyi rakkaan vihollisemme pelistä. Uskoisin kuitenkin, että länsinaapurin pojat miettivät Suomen EFT:ssä käyttämän karvauksen avaavat lääkkeet ennen MM-kisoja.
Pelaajien roolitus korostuu jälleen kisojen aikana. Alkusarjan otteluissa etsitään sopivia viisikoita ja katsotaan ketkä pystyvät pelaamaan tiukassa paikassa. Näin haetaan pelaajille oikeat roolit. Suomella on kasassa vähintään toiseksi paras joukkue pelaajamateriaaliltaan. Tärkein peli turnauksessa on joka tapauksessa Suomi–Ruotsi. On se sitten välierässä tai finaalissa. Tästä kaksikosta maailmanmestari lopulta jälleen löytyy.
Kun pelataan mies miestä vastaan ja yksittäisessä pelissä joukkue joukkuetta vastaan, ei pelitapa välttämättä ratkaise mestaria. Yksittäisten pelaajien taito ja kovuus mitataan. Lopputuloksen jälkeen voidaan sitten taas miettiä näitä pelitavallisia-asioita.
Kirjoittaja pelasi Salibandyliigassa yhteensä 15 kautta Happeen, Oilersin ja SPV:n riveissä. Happeessa hän on ollut myös valmentajana. Nykyisin hän päävalmentaa Suolahden Urhon kakkosdivarijoukkuetta ja toimii Keski-Suomen salibandyakatemian koordinaattorina ja valmentajana.
Mielenkiintoinen kirjoitus.
Hyvä analyysi Pasi Kotilaiselta. Olen huomannut saman että Kettusen puhuma maailman nopein salibandy on kaukana maajoukkueen pelitavasta.
Muutama nopea jalkainen nuori joka on tottunut prässäämään ja pystyy nopeisiin suunnan muutoksiin, olisi tuonut vahvistusta joukkueen pelitapaan.
Milenkiintoinen kysymys on myös se että olisiko Nykky tehnyt samat valinnat?
Ei, Nykky teki ihan erilaiset valinnat. Sveitsiläisiä joukkue täynnä.
mä vaan oon miettinyt että miksi päävalmentajaa ylipäätään vaihdettiin. Olisiko kukaan voinut enempää pyytää kuin kahta maailmanmestaruutta kaksista kisoista. Pelaajat arvosti ja sitoutu hommaan. Nyt tuntuu että paletti melko levällään. Taitoa löytyy mutta oon Pasin kanssa samaa mieltä siitä että peli oli EFT:ssä näennäistä hallintaa ja nopeus oli siitä kaukana. Pelaajat kuitenkin pitkälti samoja kuin viime kisoissa, joten kyllä katseet kääntyy sinne penkin taakse. Eipä silti, sen verran taitoa on joukkueessa että mahdollisuus pärjäämiseen ja jopa mestaruuteen on olemassa.
Koskesta sanotaan usein samoja lauseita koskien rajoittunutta pelinopeutta. Mun mielestä määritelmä ei pidä paikkaansa. Speve on yksi liigan parhaita vastahyökkäysjoukkueita ja Koski Speven parhaita vastahyökkääjiä. Harvassa on esim ne pelaajat, jotka saavat hepun kiinni kun tämä on pallon itselleen puolustuspäässä saanut. Ykkösellä lähtee myös syöttö, jos Kohoset ja kumppanit ovat vain pelattavissa. Puolustuspäässäkin heppy hoitaa hommans, sen paikalta ei maaleja isketä. Ennemminkin Kohosen tonteilta niitä tehdään. Kohonen on yksi maailman parhaita karvaajia hyökkäysalueella, mutta hyvin keskinkertainen peluri omalla puolustusalueella.
Kaiken kaikkiaan oon sitä mieltä, että Kosken peliä kannattaa käydä katsomassa saadakseen enemmän näkemystä juuri noihin heikkouksiin mitä täälläkin luetellaan. Saattaa nimittäin olla niin, että tämänkin sinänsä hyvän blogikirjoittajan näkemys juontaa vuosien taakse eikä ole päivittynyt pelurin kehittymisen suhteen. Koski ei tietenkään ole puolustavan roolin prototyyppi. Onneksi.
Hyvä kirjoitus.
Tosin pelinopeuden näkisin perustuvan enemmän pallon liikkumiseen kuin jalkoihin. Sinällään siis joku jalalla hidas pelaaja voi kyetä hyvinkin nopeaan peliin muiden avujensa myötä.
Mielenkiintoista nähdä millaiseksi peli kehkeytyy valitulla joukkueella.
.. vaan, että pallohan on aina liikkunut nopeammin kuin kenenkään jalka. Sillä saavutetaan maailman paras pelinopeus, kun reagointi on huippuluokkaa, vastahyökkäykset lähtee ripeästi jne.. Että sitä pitäisi myös old school -pelaajien tavoitella.
Savolaistakin arvostellaan siitä että pelinopeus ei ole samalla tasolla muiden kanssa, siihen ei hirveetä professoria tarvita että huomataan ettei savon jalka liiku samallalailla kun monella muulla, savon pitkät ja tarkat avaukset taas ovat nopeaa peliä parhaimmillaan, se että peli ei ole kulkenut samalla tavalla liigassa kun parhaina vuosina ei tarkoita sitä että kaveri olisi liian hidas mm-kisoihin, oikealla roolituksella ja kentällisellä savon avaukset tekee tuhojaan varmasti.
Varmasti savolainen tekee tuhojaan, mutta kumpaan päähän???
Husin kanssa täysin samaa mieltä
Hyvä kirjoitus, paketti ei todellakaan ole yhtä hyvin kasassa kuin kaksi tai neljä vuotta sitten. En kuitenkaan usko, että pelitapaa rukataan – ainakaan joukkueena. Niin paljon valmennusjohto on sitä ajanut ja korostanut. Kohosen viisikon kohdalla tämä on kuitenkin mahdollista. Sitä tukisi Savolaisen valinta ja se, mitä Kettunen kommentoi Savolaisesta: mahdollistaa yhdellä viisikolla hieman erilaisen pelin.
Happee pelaa jo Suomen nopeinta salibandyä, maajoukkue vosi pelata harjoitusottelun Happeeta vastaan ennen kisoja, veikkaan että voisi tulla kettusen pojille kiire..
Husille. Olet oikeassa. Pelinopeus ei todellakaan ole juoksunopeutta. Tempo tulee syöttönopeudesta. Kirjoitin Kosken juoksunopeudedta olettamuksella, että harva täällä kommentoijista oikeasti tietää mistä pelitempo koostuu. Eli…aliarvioin. Pahoittelut. Pelitemmosta löytyy ihan tutkimuksiakin. Tosin potkupallon puolelta, mutta osuvat kaikkiin vastaaviin peleihin. Pelivälineen syötön nopeus ja lujuus määrittävät pelin temmon. Yhdellä kosketuksella syöttäminen on aina nopein tapa edetä. Esim Litti osaa tämän ja siksi rajoittuneesta nopeudesta huolimatta on ollut yksi parhaita pelaajia ikinä. Salibandyn puolelta voidaan pelinopeuden osaajista mainita ainakin vanhempi Kohonen. Tuntuu ettei heppu niin kauheasti pelissä näkynyt. Ja silti tehot 1+3 tai vastaavaa. Muitakin esimerkkejä löytyy.
Jälkitarkkailijana voin todeta että olipa tarkkanäköinen analyysi Patelta 🙂
Tämä Pasin kirjoitus on kuitenkin jo reilun kuukauden vanha ja listassa on 17 muutakin vieraskynäilijää, niin olisiko jo vähitellen aika julkaista jotain uutta?