Suomen salibandymaajoukkueen päävalmentaja Petri Kettunen pohti Ruotsille koetun murskatappion jälkeen MM-finaalin pelillisiä valintoja. Kettusen sopimus päävalmentajana on katkolla.
– Tarkoitus oli pelata aktiivista karvausta ja ottaa Ruotsi korkealta kiinni, kun tiedettiin mitä heidän pelinrakentelu on. Ottelut, mitä Ruotsia vastaan on pelattu viimeisen kahden vuodena aikana ja joissa on jääty alas odottelemaan, ovat olleet äärimmäisen vaikeita meille. Sen takia lähdettiin siitä, että meidän pitää antaa painetta pakkeihin korkeammalta, mutta ei vaan päästy silläkään kiinni ja naapuri pääsi pelaamaan palloa meidän kärkiparin ohi, Petri Kettunen purki pelin jälkeen.
– Sitten meidän sentterillä ja pakkiparilla olikin vaikeaa. Tuli pitkiä syöttölinjoja ja juoksumatkoja ja viisikoiden etäisyydet alkoivat kasvaa. Toinen tapa olisi ollut odottaa alempana, mutta Ruotsilla on niin kova laukaisupelote viivassa, että sieltä olisi alkanut tulla paukkua ja päädyttiin aktiivisempaan tapaan. Viimeisessä erässä kun ei ollut enää hävittävää voitiin pelata riskilläkin ja peli olikin jo vähän parempaa.
Kettunen myönsi miettineensä myös Suomen jaksamisen tasoa.
– Kyllähän sitä itsekin mietin, pelaajat tietysti sanoivat että jaksavat. Toki pitää myöntää että Ruotsilla on paljon nopeampi joukkue mitä on ollut aikaisemmin, ja se näkyi kentällä tänään. Ja kun jalkanopeus on tuota luokkaa niin peli tulee hirvittävän haastavaksi, Kettunen analysoi.
seli seli
Ammattivalmentaja eikä tiedä vattujakaan vastustajan pelaajista,ei voinu tulla yllätyksenä et kaveri nuoremmal joukkueel on parempi jalalla. Ja ruotsissa on aina ollu yksilötaito korkeampaa kun suomessa oli kysessä laji mikä tahansa.
Häh? Eikös ruotsalaisten pitänyt pelata vanhanaikaista hidasta peliä? Jotenkin tuntuu että maajoukkue ja sen johto oli sulkenut silmänsä kokonaan siitä mitä maailmalla ja etenkin ruotsissa tapahtuu. Samoin ei suostuttu missään vaiheessa näkemään oman joukkueen heikkouksia. Tämä korttitalo kesti illan finaaliin asti…
Ei taida kyllä olla ammattivalmentaja, eiköhän se ole Itä-Suomen Liikuntaopistolla töissä ja aiemmin ollut mm. sabaliiton aluetyöntekijä.
Ei muuten, mutta muistuttaakseni, että vaikka lajissa voidaan paljon vaatia, niin ammattilaislaji tämä ei ole. Maajengissä (ja koko maassa) on alta kourallinen ammattilaisia. Loput eivät ole.
Kettunen luotti vaan liikaa vanhoihin konkareihin.
Järvi, Kohoset, Savolainen ym. on tosi hyviä pelaajia ja kokeneita, mut ei niillä enää kestä fysiikka kiriä nuorempia… Ei ne oikeasti pysyny Ruotsin ”poikasten” perässä, reagoivat liian hitaasti. Eikä se setti oikeesti oikee pelitä kahellakytä jokapaikanhöylällä, pitäis niit varmaan olla jokunen pelaaja jotka pelaa esim. selkeästi pakkina tai hyökkääjänä.
Niin karvasta kun se kalkki onkin niellä, parempi voitti. Ensi kerralla Kettunen varmasti miettii kaks kertaa ketä valitsee ja toivottavasti tulee sukupolven vaihdos… siel ois Peter Kotilainen ja Kailiala (jonka etunimeä en juuri nyt muista) plus varmasti monta muuta vähä nuorempaa jeppee jotka varmasti mielellään loikkais maajoukkueeseen…
Ja tuota peliä katsellessa tuli pariin otteeseen, Ruotsin maalineduskahakoissa, Juho Järvistä ikävä. Jätkä ois varmaa tintannu pallon tai pari Ruotsin verkkoon… ehkä. Ellei oo SSV:ssä päässy kuti ruostuu.
Kyyllä tota Suomen M35 joukkuetta vois kans pikkuhiljaa alkaa nuorentaan. Saatas vähä nopeempia ja ehjempiä jalkoja likkeelle. Vai onks se joku vaatimus et pitää olla polvi paskana ennenku pääsee maajoukkueeseen.
No shit sherlock, nytkö sen huomasit Kettunen.
Ensimmäisessä kappaleessa on lause ”Kettusen sopimus päävalmentajana on katkolla.”, sen vois saman tien vaihtaa että ”on katkaistu”!
Kyllä Ruotsi oli paljon parempi, mutten usko, että oikeasti noin paljon parempi. Moni kritisoi valintoja ennen kisoja, mutta yhtään Nilsson, Sundstedt, Stenberg tasoista nuorta pelaajaa ei suomesta löydy. Ensi kisoissa nuorennusleikkaus on joka tapauksessa edessä niin mielestäni ratkaisut olivat tilanteeseen nähden oikeat. Kansainvälinen taso on niin fyysistä, ettei Suomen 92-88 syntyneillä pelaajilla olisi mitään jakoa. Taitotasokaan ei varmasti vielä sitä luokkaa.
Paljon hommia ennen seuraavia kisoja. Nuorennusleikkaus tulee väkisin joten siitä ei kannata stressata. Täytyy muistaa, että vain 2 vuotta sitten tämä joukkue voitti finaalissa maailmanmestaruuden 6-1. Ovathan nämä kaverit sen 2 vuotta taas vanhempia, mutta ensimmäinen päävalmentaja-kausi ja nuoria riskivalintoja voisi myös olla katastrofi. Helpompaa olla jälkiviisas.
Hyvinhän Suomi pelas, ihan taitojensa äärirajoilla. Ei vaan riittänyt pelata kauden paras peli..
Suomella samat kaverit kuin 2 vuotta sitten, Ruotsilla tosi paljon kovempi jengi. Suomen ja Ruotsin valmennuksesta ja valmistautumisesta nyt sit voi tehdä ehkä jotain johtopäätöksiä myös. Ja se oli muuten 6-2 Helsingissä 😉
Ruotsin liiga on yhä kovempi, vaikkei olekaan sellaista nopeaa lyhytsyöttöpeliä kuin Suomessa vaan eri tyyli. Nämä nuoret tämän mestaruuden ratkaisijat ovat siellä liigassa kasvaneet koviksi pelimiehiksi ja dominoivatkin SSL:n pistepörssiä. Salibandy on kuitenkin maalintekopeli vielä ja tällä taitotasolla pystyttiin Suomea nöyryyttämään. Suomi tarvitsis vastaavia lahjakkuuksia, mutta ei ainakaan kansainväliselle tasolle valmiina ole tällä hetkellä heittää uusia nuoria hirveesti. Saattaa hetki kestää…
Lähtökohdat huomioonottaen ihmettelin koko kisojen ajan Suomen slogania ja tavoitetta ”pelata maailman nopeinta salibandyä”.. Mietittiinköhän sitä nyt ihan loppuun asti. Vastaus on EI. Joukkue oli kokenut ei nopein.
Maailman nopeimmassa pallopelissä ei enää 35V:nä pysy vauhdissa mukana. Jääkiekossa pärjää vielä yli 40:nä, mutta selkeästi salibandyssä ei enää fysiikka riitä ikämiehillä.
Samat kaverit on joo, mutta eri koutsi. Niinhän sitä sanotaan ettei kannettu vesi kaivossa pysy. Kettunen pelaa Nykyn joukkueella ja pelisysteemillä. Näin siinä käy kun systeemi ei ole oma ja se ei tule suoraan selkäytimestä. Enkä väitä että joukkue oli täysin vääräkään. Kuitenkin Vänttinen, Savolainen tai Jussila olisi voinut kisat katsoa kotona. Tilalle muutama nuori lupaus hakemaan kokemusta kisoista ettei kahden vuoden päästä tilanne ole aivan uusi. Peluutuksessakin oli paljon parannettavaa. Mihu on kieltämättä maailman parhaimmistoa, mutta jalka vaan ei riitä. Suoraan pakkiosastolle ja tulosta tulee. Ottelun lämmittelystä jo näki kuinka ruotsilla on henki päällä, suomella ei. Mutta suomella ei edes joukkueessa ollut yhtään taistelevaa raastajapelaajaa joka voisi sytyttää. Mikke on ollut mutta nyt jo liian vanha. Ehkä olisi Kiviranta pitänyt olla kisoissa..
Kaks vuotta sitten kun Suomi voitti, Ruotsin oli pakko alkaa tekeen muutoksia. Uusi päävalmentaja ”Janne” Vaara, kovat fyysiset testit maajoukkueeseen pääsyyn, jos ei läpäissy niitä ei päässy mukaan projektiin. Tuloksen kaikki näki eilen.
Ruotsi muutti kahdenvuoden takaista peliään suoraviivaisemmaksi ja nopeammaksi, pelaajat oli jo testien perusteella nopeita. Tuohon vielä lisää Ruotsalaisen yksilötaidon ja tajuttoman hyvän laukauksen. Tuloksen kaikki toivottavasti näki..
Suomalainen lyhytsyöttöpeli ja yliliikkuva pelitapa on riskialtista ja vaikeaa, jos menetät pallon omissa kuljetuksissa tai syötöissä keskialueella niin selän takana soi. Paikkojen alituinen vaihtaminen yleispelaajien ja/tai perus pakkien/laitureiden kanssa tuottaa väkisinkin tilanteita jossa pelaaja on PA:lla epämukavuusalueellaan.
Ennenkaikkea Ruotsi näytti (mitä Kettunenkin sanoi) ”pallolla ei ole keuhkoja” Ruotsin pelaajien käsittelyssä pallolla ei ollut myöskään nopeusrajoituksia. Sen verran lujaa ja tarkasi pallo vaihtoi pelaajaa.
En jaksa kritisoida pelaajavalintoja, peluutusta, tms.. Toivoisin että jokainen lopettaisin haukkumisen ja alkaisi tukemaan Suomenmaajoukkuetta. Yhteinen projekti on jälleen edessä. Se lähtee siitä että jokainen seuratasolla toimiva ymmärtää fyysisen, henkisen ja taidollisen laatuharjoittelun tärkeyden juniorivalmennuksessa.
Ruotsi saattaa dominoida muutamat kisat, kun Suomessa on työ tehty hyvin ja oikein on jälleen Suomen vuoro. Meillä ei ole niin paljon massaa kuin naapurilla. Meidän tulee tehdä laadukkaampaa työtä seuratasolla.
PS. Ruotsissa on monta kertaa parempi hallitilanne kuin Suomessa. Lisäksi laji ja ensimmäiset isot seurat ovat toimineet siellä pitempään. Esim. IBK Lockerud Mariestad, perustettu -83, kaupungissa 4-6 hallia joissa voi pelata superliigaa, kolme niistä pääasiassa salibandyn käytössä kokoajan. Väkiluku n. 24000. Sieltä se kaikki lähtee.
oli muuten yksi tämän keskustelun asiallisimpia kirjoituksia. Maajoukkueilla ja joukkueilla yleensä on elinkaari, meidän osalta se tuli nyt tällä rungolla päätökseen.
Nappipelillä olisi tulos voinut toki olla parempi, mutta siihen ei nyt päästy.
Tavallaan hyvä, se antaa mahdollisuuden nyt luonnolliseen poistumaan kun jostain syystä meille hulluille suomalaisille on helpompi lopettaa / pudottaa pelaaja joukkueesta häviöön, kuin voittoon.
Ainoa mitä siihen lisäisin, niin hei, ei tässä sen kummemmassa tilanteessa olla kuin Ruotsi oli pari vuotta sitten.
Kovalla työllä mekin kasataan ja treenautetaan maajengi, joka sitten kahden tai neljän vuoden päästä voi tehdä saman tempun, eli palauttaa meidät mestareiksi.
Mutta se vaatii että kaikki puhaltavat yhteen hiileen ja sitoutumista löytyy joka tasolta, harrastajasta pelaajiin ja aina kabinetteihin ja, niihin taloudellisiin yhteistyökumppaneihin asti !
Töitä, töitä, töitä (sanoi aikanaa yksi Jursinovi turkulaisen lätkäjengin peräsimessä ja taikoi 0mestaruudet ja toistakymmentä uutta huippupelaajaa maajoukkueeseen ja änäriin junnuista…)
Muutamat viimeiset kommentit asiaa. Kovan seuratyön lisäksi olosuhteet pitäisi saada Suomessa kuntoon. Halleja lisää ja pelialustat sellaisiksi kaikkialla että voidaan jo junnuna harjoitella kunnon alustalla, ei parketilla. Parketti alustana laittaa monet juniorivalmentajat luopumaan lyhytsyöttöpelistä ja paiskomaan ainoastaaan kaaripalloa. Ei kehitä pelaajia juurikaan. Peelajapolku tulisi myös tarkastella kriittisesti, mitä kehitettävää siitä löytyy? Vaikuttaa nyt siltä että muutamia seuroja lukuunottamatta ollaan Suomessa oltu sitä mieltä että teemme kaiken oikein vaikka tosiasiassa poljemme paikallaan ja pian Sveitsikin menee ohi. Kaikille kommentoijille yhteinen kysymys, mitä pitäisi tehdä, että kuuden vuoden päästä meillä olisi taidollisesti ja fyysisesti samantasoisia pelureita kuin Ruotsissa on? Itse en osaa tähän vastata.
Rajulle. Kyllä meillä alkaa olla peli ja reenipaikat riittävän hyviä. Suurin ongelma on juniorivalmennus. Seurat ei ole vaalmiita sijoittamaan entisiin liigapelaajiin valmentajina, he tietävät mitä vaaditaan pelaajilta, siellä on tietotaito. Tämänhetkisllä huippuvalmentajilla (Amu, Bäkke, Nykky) ei oikein ole kokemusta nuorista. Uusia junnujen kanssa toimineita(Rantala, Bergman jne.) alkaa nyt jo tulemaan kuvioihin. Niihin liiton ja seurojen pitäisi satsata. B-maajoukkue hommakin on kuivunut kokoon ja sitämyötä syntynyt ”unohdettu sukupolvi”, 85-90 syntyneet. Ja jostain syystä on ”unohdettu” Ruotsin 88-89 syntyneet jotka ovat olleet aina kovia, kuten huomattiin. Junnupuolella pitäisi satsata heti alusta alkaen lajitaitoihin laukaisu, syöttely ja pallollinen tekeminen sen jälkeen vasta fysiikka. Nykyään alkaa olla paljon sellaisia jotka osaavat juosta tai ovat pallollisia mutta ne pitäisi osata yhdistää. Ja junnuilta pitäisi myös vaatia asioiden oikein tekemistä, sitten vasta ollaan valmiita maajoukkueeseen. jne.
ei se taidon kehittäminen alustasta ole kiinni. Päinvastoin. Pallotatsia voi reenata vaikka olkkarin lattialla. Ja jos ne syötöt napsuu lapaan parketilla niin voin taata että matolla ei ole mitään ongelmia asian kanssa. Aina voi syyttää olosuhteita mutta kyllä näihin nykyisiinkin halleihin mahtuu lisää niitä omatoimiharjoittelijoita. Valintakysymys haluaako treenata omalla ajalla jengireenien lisäksi.