Ruotsin yli vuosikymmenen hallinnan jälkeen Suomi voitti kaksi edellistä MM-kultaa, mikä sai monet salibandyihmiset puhumaan vallan vaihtumisesta. Mutta nyt MM-kulta matkaa takaisin Ruotsiin, ainakin jos ruotsalaisilta kysytään. Svenska Spel esimerkiksi antaa maailmanmestaruudesta Ruotsille kertoimen 1,70. Suomen kerroin on 2,10.
60-40, 50-50 ja 40-60. Luvuilla voi leikkiä miten haluaa. Samuelsson, Stenberg, Tiitu ja Kohonen. Myös nimillä voi leikkiä miten haluaa. Minä väitän, että MM-kulta on matkustelevainen ja asuu siinä maassa, joka sen ansaitsee. Kultaa ei voi saada, sillä mikään maa ei ole valmis sitä antamaan. Kultamitaleita ja pokaaleita ansaitaan. Silloin eivät vanhat meriitit paina.
Ruotsin päävalmentajaksi vaihtui viime MM-kisojen jälkeen Jan-Erik Vaara. Hän näytti jo Ruotsin naisten maajoukkueessa, että hän ei pelkää jättää tähtiä pois joukkueesta, jos he eivät sovi hänen pelityyliinsä ja -filosofiaansa. Ruotsin tämän vuoden MM-ryhmä on mielestäni aika odotettu. Kulmakarvat nousivat parin nimen kohdalla, mutta he eivät tee eroa kullan ja hopean tai menestyksen ja pettymyksen välillä.
Valittu maajoukkue on aina suosittu keskustelunaihe. Ruotsissa keskustelua on käyty eniten maalivahdeista (Patrik Åman, Viktor Klintsten). Mukaan olisi kaivattu esimerkiksi nimiä Jon Hedlund, Benjamin Löfdahl, Peter Sjögren tai Daniel Ramsin. Pois jättämisistä on ihmetelty Martin Karlssonin sekä vuoden 2006 MM-finaalin ratkaisseen Magnus Svenssonin poissaoloa jo 30 pelaajan valintaringistä.
Yleisesti ajatellen Ruotsissa ollaan tyytyväisiä ”niihin jotka pelaavat MM-finaalin”, eli kahden ensimmäisen kentän valintoihin. En usko, että Ruotsi tulee käyttämään sitä useampia viisikoita, jos Suomi on MM-finaalissa vastassa ja pelaa omalla korkealla tasollaan. Vaara tuntuu uskovan omaan asiaansa, ja joukkue luottaa häneen.
Ruotsilla on tänä vuonna hyvä joukkue. Heillä on kovia ja lahjakkaita poikia joukkueessa. Kysymys onkin siitä, miten pitkälle se riittää suomalaisia miehiä vastaan? Kovin moni tuskin uskoo Sveitsin tai Tshekin olevan mukana mestaruustaistossa.
Sveitsin osalta en kirjoita pelkästään mahdollisuudesta yllättää, jos Suomella tai Ruotsilla on huono päivä. Yksittäisessä ottelussa voi käydä mitä tahansa, ja jos sitä ei ota tosissaan, niin se on todella vaarallista. Petteri Nykky tietää mitä tekee. Hän otti Sveitsin maajoukkueeseen mukaansa parhaimmat katsomovalmentajat. Hän tietää, mitä aseita käyttää rakastamaansa kotimaata vastaan.
Tshekki ei todennäköisesti ole vielä valmis MM-kultaan, mutta joukkue on tarpeeksi hyvä saadakseen kisoille hyvän startin. Se pystyy haastamaan kaksi suurta, jos se saa sopivan positiivisen kierteen päälle ja maalivahtipeli on kunnossa.
Näkemykset Suomen joukkueesta eivät ole kovinkaan paljon koskeneet sitä, ketkä ovat mukana joukkueessa ja ketkä eivät. Rickie on tietysti ollut pieni mysteeri. Tarkasta poissaolon syystä riippumatta kaikki voivat olla yhtä mieltä, että häntä tämän vuoden joukkue tulee kaipaamaan. Ruotsissa huomioitiin Hanneksen jääminen rannalle, mutta se unohdettiin nopeasti. Kuten hän itse painotti: ”En onnistunut toivotulla tavalla, kun sain tilaisuuden.”
Täällä näkemykset ovat käsitelleet eniten sitä miten MM-kulta saadaan takaisin ja mitä heikkouksia Suomen ”väsyneestä ja vanhasta” joukkueesta löytyy. On silti selvää, että Suomella on hyvä joukkue ja rutiini on tärkeää MM-kisoissa. Ruotsalaisten kunnioitus esimerkiksi Toivoniemeä, Jussilaa, Tiitua, Väänästä ja Kohosen veljeksiä kohtaan on suuri.
Miten MM-kisoissa sitten käy? Sydän sanoo, että Suomi voittaa. Järki sanoo, että Kettunen ehtii ratkaista ne kysymysmerkit, joita Växjön turnauksessa oli. Järki sanoo myös, että Ruotsilla on huomattavasti paremmat mahdollisuudet viedä mestaruus kuin 2010. Pelaajat kuten Kim Nilsson, Johan Samuelsson, Henrik Stenberg ja Rasmus Sundstedt ovat paljon valmiimpia kuin viimeksi.
Viimeiseksi lisään vielä sen, että ylpeys kantaa sinivalkoista pelipaitaa on niin suuri, että Suomi on valmis ansaitsemaan kullan vielä kerran.
Minä ja lapset emme ole nähneet kahta viimeistä Suomen voittamaa MM-finaalia paikan päällä, emmekä aio olla paikalla nytkään…
Kirjoittaja on Mika Kohosen vaimo, jolla on pelaajataustaa Ruotsin pääsarjasta. Salibandyjuttuja hän on kirjoittanut muun muassa Innebandysajtenin ja Innebandymagazinetin sivuille.