Salibandyn A-maajoukkue vanhenee käsiin. Uusia ja nuorempia pelaajia on otettava maajoukkueen mukaan, kaikki varmaan myöntävät sen.

A-maajoukkueeseen tullaan B-maajoukkueen ja nuorten maajoukkueen kautta. Näin ainakin pitäisi olla. Katselin takavuosien nuorten maajoukkueiden kokoonpanoja. Kovin moni siellä pelannut ei välttämättä ole kehittynyt miesten maajoukkueen tasolle.

Vuonna 1990 syntyneistä nmj:ssä pelasi peräti 31 nuorukaista, mutta heistä toistaiseksi vain Otto Tikka (10 A-maaottelua) on vakiinnuttanut asemaansa lähellä miesten maajoukkuetta. Tapio Kinnunen, Perttu Puska ja Eemeli Salin ovat käväisseet kokeilemassa A-maajoukkueessa. Petri Hakonen ei aikanaan päässyt nuorten maaotteluihin, mutta on pelannut 2 A-maaottelua.

Vuonna 1991 syntyneistä A-maajoukkueen peleihin on päässyt vain Casper Pfitzner, 2 A-maaottelua. Vuotta nuoremmista vain Tuomas Iiskola, 93-syntyneistä Miko Kailiala ja 94-syntyneistä Nico Salo.

Tähän lisätään se tosiasia, että 1989-syntyneistä pelimiehistä ei kukaan ole vielä päässyt A-maajoukkueeseen. Mistä uusiutuvan A-maajoukkueen pelimiehet mahdollisesti löytyvät? Nimittäin 1988-syntyneet ovat ensi vuonna jo 25-vuotiaita, eikä heistäkään A-maajoukkueessa ole ollut kuin Mikael Lax, Paul Kotilainen ja Mikko Leikkanen. Vuotta vanhempien, siis ensi vuonna 26-vuotiaiden, ikäluokasta toistaiseksi A-maajoukkueessa ovat esiintyneet vain Oliver Wardi, Matti Vapaniemi ja Jami Manninen.

Häävi ei ole tilanne myöskään 1986-syntyneiden kohdalla. A-maajoukkueen kokemusta on vain Jani Kukkolalla, Tommi Arolla, Tatu Erosella sekä Eero Kososella ja Mika Moilasella.

Tämä kertoo vakuuttavasti siitä, että A-maajoukkueen uudistumista ei tosiaan ole ollut vuosikausiin. Samat 1977–1985 syntyneet kaverit ovat vallanneet maajoukkuepaikat vuodesta toiseen.

Ruotsin MM-kullan voittaneessa joukkueessa oli kasikaseja (1988-syntyneet) viisi, kasiysejä viisi, ysikymppisiä kaksi sekä lisäksi yksi ysiykkönen ja yksi ysikakkonen.

Suomessa 1992-syntyneet voittivat ikäistensä MM-kullan, mutta he ovat vielä kovin kokemattomia A-maajoukkuetasolle, eikä yksi hyvä ikäluokka riitä miesten maajoukkueen menestykselle.

Toisaalta tämä kertoo siitä, että Suomessa nykyisin 27–35-vuotiaat pelimiehet ovat olleet tosi kovia jo junnuiässä, ja kehitys on jatkunut aikuisena.

Vuonna 1979-syntyneiden ikäluokasta nuorten maajoukkueessa pelanneista peräti yksitoista on pelannut myös A-maajoukkueessa: Esa Jussila, Mikko Kohonen, Vilhelm Sandström, Timo Toivonen, Aki Seppälä, Otto Moilanen, Johnny Ojala, Markus Huhtimo, Kara Tilhe, Juha Kulmala ja Antti Tarvainen. Suomen kovin salibandyikäluokka? Mainittujen lisäksi A-maajoukkueessa ovat pelanneet myös maalivahdit Toni Lötjönen ja Pekka Nieminen, jotka junnuina eivät mahtuneet nuorisomaajoukkueeseen.

Ennen tilastojen tutkimista arvelin, että kovin ikäluokka olisi 1985-syntyneet, jotka voittivat Suomelle ensimmäisen nuorten MM-kullan 2003. Siitä ikäluokasta kuitenkin nuorisomaajoukkueen kautta ”vain” seitsemän pelaajaa eteni A-maajoukkueeseen, kaikki tosin kovia nimiä: Markus Bollström, Lauri Kapanen, Jarno Ihme, Henri Johansson, Jussi Kosola, Lauri Lehtonen ja Markus Palokangas. Samoja kasivitosia ovat myös Riku Kekkonen, Sami Koski, Janne Lamminen ja Heikki Hätönen, mutta heillä ei B-junnuina ollut asiaa Lasse Erikssonin ja Petteri Bergmanin valmentamaan nuorten maajoukkueeseen, jossa esiintyi 25 ikäluokan lahjakkuutta.

Ikäluokilla on suuria eroja. Esimerkiksi 1983-syntyneistä nuorten maajoukkueen pelaajista vain Tatu Väänänen eteni A-maajoukkueeseen, ja suuri osa silloisen nmj:n pelaajista on tyytynyt liigaa alempien sarjojen peleihin, esimerkkinä kuluvalla kaudella kakkosdivaria Imatran Voimassa pelaavat Lasse Heiskanen, Esko Myllys ja Tomi Varis. Heilläkin on silti nuorten MM-pronssimitali, jota ei monella tunnetummalla salibandypelaajalla ole.

Mielenkiintoista on toisaalta se, että monet aikuisten sarjan mestaripelaajat eivät koskaan olleet edes lähellä päästä nuorten maajoukkueisiin. Esimerkkeinä Pasi Laitila, Santtu Manner (43 A-maaottelua, yli 300 liigaottelussa tehot 331+248=579), Jani Naumanen, Sami Nyman, Markus Olkkonen, Lasse Salminen, Markus Suntila ja Lassi Vänttinen.

Tämä antaa uskoa niille junnuille, jotka jaksavat puurtaa kohti liigapelejä, vaikka kutsua nuorten maajoukkueleirille ei koskaan ole tullut. Vesa-Matti Virtanen ei ollut mikään lapsitähti, vaikka pelasi liigassa jo 18-vuotiaana. Nyt liigapelejä on takana yli 400 ja A-maaottelujakin kertyi 18.

Sekä nuorten että A-maajoukkueen yhteydessä pitää tietysti aina muistaa valintojen vaikeus, ja se, että päätökset tekee maajoukkueen valmennusjohto. Pelaajien roolituksella voi aina selittää tiettyjen pelaajien valintaa, ja tiettyjen pelaajien pois jättämistä.

Mieleen tulee esimerkiksi joulukuussa MM-finaalissa Suomen maalilla torjunut Eero Kosonen. Hän oli voittamassa ikäluokkansa B-nuorten Suomen mestaruutta 2005. Finaalissa NST voitti Oilersin 3–0 ja nollapelin torjunut Kosonen palkittiin ottelun parhaana. Nuorten maajoukkueeseen häntä ei huolittu koskaan.

Nimet ja numerot kertovat sen, että: 1) nuorten maajoukkueessa olleista pelaajista viime vuosina vain muutama ikäluokkaa kohti on edennyt A-maajoukkueeseen, 2) vuosien 2013–2016 A-maajoukkueen kokoaminen (uusiminen) on haasteellinen tehtävä.

Nuorten maajoukkueiden nimilistojen selaaminen oli nostalgista luettavaa. Nmj:ssä on vuosien varrella pelannut paljon junnutähtiä, joista ei aikuisten sarjassa kuultu paljon mitään. Pelaajien kehitys kulkee eri tahtiin. Joku on B-junnuikäisenä huippu, toinen kehittyy vasta aikuisena.

Ensimmäinen nuorisomaajoukkue koottiin 1977 ja myöhemmin syntyneistä vuonna 1996. Tätä vanhinta nuorisomaajoukkueen ikäluokkaa olivat Mika Kohonen ja Mikael Järvi, joiden ura Suomi-paidassa jatkui siis ainakin vuoteen 2012. Toisaalta esimerkiksi ikäluokan nuorten maajoukkuepelaajista Matias Turpeinen, vuotta nuorempien Toni Renberg ja seiskaysien Jan Lindholm ovat minulle aivan tuntemattomia nimiä, eivät liene koskaan pelanneet miesten liigatasolla?

Nuorten kehitys on usein mielenkiintoista. Moni lahjakas salibandyn pelaaja on 17–18-vuotiaana pelannut Suomi-paidassa, mutta sitten joko into on lopahtanut, harjoittelu ei ole jaksanut kiinnostaa, opiskelu on tullut tärkeimmäksi asiaksi tai loukkaantumiset ovat vierottaneet kilpaurheilusta.

Nmj:ssä on pelannut esimerkiksi sellaisia 1980–luvulla syntyneitä kavereita kuin Olli Mänty, Hannu Vainikka, Victor Borman, Samuel Virsunen, Miika Gotschalk, Matti Vehanen, Aleksi Ruohomäki, Janne Hyrsky, Jesse Kamula, Visa Kauntola, Kalle Koli ja Juha Syrjälä. Tällaisia pelimiehiä en muista koskaan nähneeni miesten liigapeleissä, vaikka heillä onkin nuorten maajoukkuepelaajan status. Sellaiset pelimiehet kuin Juho Järvinen, Mika Savolainen, Petri Kauko tai Tuukka Kiviranta eivät koskaan pelanneet nmj:ssä.

Lopuksi on syytä muistaa, että nuorten maajoukkueessa pelanneista muutama teki omia ratkaisujaan tulevaisuutensa suhteen heti maajoukkuepelien jälkeen.

Jori Lehterä valitsi jääkiekon, eteni SM-liigan parhaaksi pelaajaksi 2009–2010 ja sen jälkeen tie on vienyt Siperian Novosibirskiin rahakasta ammattia harjoittamaan. Mikko Manninen, nuorten maailmanmestari 2003 salibandyssä, valitsi jalkapallon. Hänet on nähty ansiokkaasti Veikkausliigassa Hakan, Tepsin ja JJK:n joukkueissa. Petteri Bergman puolestaan valitsi valmentamisen jo A-junnuikäisenä, ja eteni liigavalmentajaksi ja nuorten MM-joukkueen valmentajaksi ilman omaa peliuraa liigatasolla, vaikka nuorten maajoukkuepelien perusteella olisi voinut menestyä pelaajanakin.