Suomi kohtaa avausottelussaan suuren ja mahtavan Saksan. Salibandyssä Saksa ei kuitenkaan lukeudu lajin suuriin nimiin, vaikka Saksin alueella entisessä Itä-Saksassa salibandy kehittyy kovaa vauhtia. Saksa saattaakin olla tulevaisuuden mahtimaita. Jo nyt joukkueella on hyvät mahdollisuudet edetä puolivälieriin, jos Venäjä ja Kanada kaatuvat.

Tavoitetta ei kuitenkaan ainakaan edistä se, että germaanit leireilivät ennen kisoja vain kerran. Pitkään näytti myös siltä, ettei ainuttakaan leiriä tule. Pääkallo.fi:n tietojen mukaan Saksan sveitsiläinen päävalmentaja Philippe Soutter olisi halunnut pitää leirin käkikellomaassa, mikä ei Saksan liitolle käynyt. Tiedot kertovatkin, että Soutter on varsin erikoinen persoona.

Saksan pelaajista okulaarit kannattaa tarkentaa erityisesti Storvretan kakkoskentän rightin laituriin Fredrik Holtziin (8), hänen veljeensä Kristianiin (12), joka pelaa Morassa, sekä Muchan veljeksiin (19 ja 20) Sveitsin liigan nousijasta Unihockey Mittellandista. Saksan poikien maajoukkueen päävalmentaja Iivo Pantzar on hehkuttanut myös vuonna 1995 syntynyttä Jonas Hoffmania (7).

Saksan pelitapaan voi tutustua tästä YouTube-videosta. Suomen kannalta siinä tärkeintä ovat teutoonien karvaus ja oman pään puolustus, koska avausottelu täytyy olla kaikesta huolimatta salibandyleijonille lähinnä hyökkäyspeliharjoitus.

Sekä karvauksen että oman pään Saksa pelaa ensinnäkin puhtaana alueena: jokainen pelaaja vartioi omaa aluettaan ja vastustajia siinä. Liikkuminen viisikkona tapahtuu ennalta määrätysti. Miehiä ei juurikaan seurata.

Toinen huomionarvoinen seikka on Saksan karvaus. Se on 2-1-2 “noppavitonen”, jossa oikea laita lähtee aina ohjaamaan avaavaa pelaajaa vasempaan laitaan, jonne yritetään tuplata. Viisikko myös venyy helposti todella pitkäksi, koska pakit pelaavat välillä linjassa.

Kolmanneksi Saksa jättää oman alueen päädyn hyvin auki. Pakit eivät merkkaa miehiä sieltä. Oikea laita näyttää myös tuplaavan kulmaansa herkästi.

Suomen kannalta Saksan pelisysteemi painottaa oman pelin seitsemän asiaa:

1. Puhtaassa aluepuolustuksessa jää aina väistämättä välejä ja harmaita alueita, joissa kukaan ei vartioi (vs. puhdan miesvartiointi). Sitä vastaan vastustajan viisikon pienetkin välit pitää siis pystyä käyttämään hyväksi. Niihin on päästävä sekä kuljettamalla että syöttämällä. Niistä pallo on pystyttävä pelaamaan eteenpäin joko syöttämällä isoon tilaan tai laukomalla. Varsinkin avauspelissä vauhtilähdöt – muutamien nopeiden syöttöjen jälkeen – on aloitettava keskustan murtamisella: syötöllä tai pallollisen haastolla vastustajan karvaajien väliin. Se tiivistää Saksan viisikon kohti palloa ja avaa vielä enemmän tilaa muualle.

2. Tilaa Saksan karvaus todellakin jättää kentälle jo ilman keskustan murtamista. Todennäköisesti germaanit eivät uskalla karvata aivan niin ylhäältä kuin videolla, mutta matalampikin karvaus heidän systeemillään avaa valtavasti tilaa sekä kolmen eri tason (lh – c – p) väleihin että Suomesta katsoen vasempaan laitaa. Nämä aukot karvauksessa on pystyttävä käyttämään hyväksi ja vieläpä lisäämään niitä. Avauksessa keskusta auki vain haastolla tai syötöllä, pallo keskeltä nopeasti vasempaan laitaan täyteen vauhtiin ja rintamana kohti vastustajan maalia. Vaihtoehtona on suora pystysyöttö Saksan sentterin sivuille tai taakse. Toki oikealtakin voi tulla, mutta se edellyttää nopeita syöttöjä pienessä tilassa.

3. Suomen hakemat vauhtilähdöt ja neljän pelaajan rintamahyökkäykset ovat siis myrkkyä Saksalle. Samalla niitä päästään harjoittelemaan avausottelun paineessa. Vaikka energiaa on alkusarjassa säästettävä, näin paljon heikompaa vastustajaa vastaan nämä seikat on saatava toimimaan. Kannattaa siis seurata, kuinka salibandyleijonien hyvin rohkeat neljän rintamat ilma alatukea toimivat. Toteutusmalleja on useita, mutta piirroksessa yksi kaavamaisesti esitettynä.

4. Vauhtilähtöjen ja rintamahyökkäysten tulee johtaa suoriin maalipaikkoihin. Niillä pitää saada suoria hyökkäyksiä. Aina näin ei tietenkään tapahdu vaan joudutaan pitkään pyöritykseen eli hyökkäykseen vastustajan päädyssä. Tätäkin vauhtilähdöt ja rintamahyökkäykset auttavat, jos ne toimivat. Saksan oman pään noppavitonen on jo puristunut pieneksi, kun pyöritys alkaa. Laidoissa on siis tilaa liikutella palloa nopeilla yhden kosketuksen syöttöketjuilla ympäri kenttää: pyörittää pesukonetta. Saksan puolustus väsyy pesukoneessa ja virheitä tulee. Se tarkoittaa maalipaikkoja Suomelle. Pyöritystä edesauttaa teutoonien puhdas aluepeli: varsinkin päädyssä on tilaa. Pakit eivät merkkaa miehiä päädystä kuten Suomi ja Sveitsi. Sieltä päästään levittämään ja pelaamaan aluepuolustuksen väleihin maalille. Myös Suomen vasemman pakin tila, kun Saksan oikea laita tuplaa kulmaan, on syytä käyttää hyväksi. Koko ajan viisikon tiiviyden ja rakenteen on kuitenkin oltava kunnossa: tuet keskellä, alhaalla ja leveällä.

5. Mikäli pallo kuitenkin suorasta rintamahyökkäyksestä tai pitkästä myllystä menetetään, Suomen viisikon rakenteen pitää mahdollistaa salamannopea siirtyminen tilanneprässiin. Sitä sinivalkoisten on tarkoitus toteuttaa 2-2-1-järjestelmällä. Kuinka Suomi tässä onnistuu? Onko viisikon rakenne ja liike oikea, jotta tilanneprässiin päästään? Miten 2-2-1:ssa pelaajien sijoittuminen toimii? Useinhan riiston tekevät toisen tason pelaajat (2-2-1). Ovatko he tarpeeksi lähellä mutta eivät kuitenkaan ensimmäisen tason selässä?

6. Tilanneprässistä saadaan riistoja. Niitä tulee Saksalle muutenkin varmasti aika lailla. Silloin Suomen pitää kyetä kääntämään peli nopeaksi hyökkäykseksi, mieluiten ylivoimahyökkäykseksi mahdollisimman nopeasti. Muuten on turha haaveilla maailman nopeimmasta salibandystä ratkaisuotteluissa.

7. Jos kaikki ym. asiat toimivat edes kohtuullisen hyvin, Saksa on sellaisessa pesukoneessa, että he joutuvat ottamaan jäähyjä. Silloin Suomen ylivoimapelin pitää rankaista. Sitä tullaan pelaamaan pitkälti viisikoittain, erikoismiehitykset ovat vielä piilossa, mutta silti perusasioiden on syytä toimia: pallon liike ykkösellä, syötöt laukaisupaikkoihin kämmenelle, pelaajien liike (ei seisovin jaloin), paikanvaihdot, laukaukset suoraan syötöstä, maski, reboundit ja pallon riistäminen takaisin.

Nyt ei naulata teesejä Wittenbergin kirkon eteen kuten Luther aikoinaan vaan sellaiset ukaasit, että Saksa kaatuu ja komeasti. Samalla Suomen oma peli kehittyy. Tiivistetysti teesit ovat seuraavat:

– Pienetkin välit käyttöön kuljettamalla ja syöttämällä
– Vauhtilähdöt, keskustan murtaminen ja vasemman laidan käyttö
– Rintamahyökkäykset
– Pesukone
– Tilanneprässi
– Pelin kääntäminen
– Ylivoimapeli