Luin Ruotsin maajoukkueen päävalmentajan Jan-Erik Vaaran kritiikkiä Ruotsin Superliigan passiivisesta pelityylistä. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun kuulen aiheesta kritiikkiä. Ruotsissa on kuitenkin herätty aiheeseen vasta nyt, kun maajoukkueen päävalmentaja otti kantaa aiheeseen sopivasti MM-kisojen alla, kun huomio lajia kohtaan on suurimmillaan.

Viime MM-kisojen jälkeen keskustelin Ruotsin ja Suomen liigojen välisistä eroista Helsingborgissa pelanneen Kari-Matti Ratsulan kanssa. Helsingborgissa suomalaiskolonna on viime vuosina ollut mukana ajamassa seuraan Ratsulan, Juha Kivilehdon, Santtu Mannerin ja Jani Kukkolan myötä aktiivisempaa pelityyliä.

Muutosvastarinta oli kuitenkin ollut suurta ja kärsivällisyys pientä. Kovan paikan tullen seurassa palattiin aina vanhoihin tuttuihin pakki-pakki-avauksiin.

Saman kauden aikana Ruotsista takaisin Suomeen muutettuani tajusin, miten suuri ero Salibandyliigan tempossa on verrattuna Ruotsin liigan peleihin. Pelaajien taitotaso on länsinaapurissa korkeampi ja maalikoosteissakin näkyy aivan uskomattomia henkilökohtaisia suorituksia. Silti pelit ovat kokonaisuudessaan monesti paljon matalatempoisempia kuin Suomessa.

Jos nopeaan vastahyökkäykseen ei päästä, niin esimerkiksi Solnahallissa pelattava maukas derby AIK-Caperiötäby voi junnata moneen otteeseen paikallaan. Kumpikaan joukkue ei karvaa, ja pakkipari syöttelee pitkään toisilleen hakien vapaata syöttöpaikkaa.

Lokakuussa juttelin aiheesta SSV:n päävalmentajan ja maajoukkueen apuvalmentajan Mika Ahosen kanssa Veikkaajan juttua varten. Hän kritisoi samaa Ruotsin liigan passiivisuutta amumaisesti naureskellen.

– Ruotsissa seurajoukkueilla on selkeät sapluunat, millä he puolustavat, eivätkä he muuta sitä. Sen näki hyvin, kun olin katsomassa seurajoukkueiden Champions Cupia. SPV:n peleissä pidettiin vauhtia, mutta ruotsalaisfinaalissa vauhti putosi totaalisesti. Pakki-pakkia syöteltiin rauhassa. Se meni ihan kissa-hiiri-leikiksi, Ahonen ihmetteli.

Nähtäväksi jää, mitä näiden Vaaran sanomisten jälkeen muuttuu – vai muuttuuko mikään. Jotenkin minulla on sellainen tunne, että mikäli Ruotsi voittaa maailmanmestaruuden, Petteri Nykyn kuvailema ”käsipallo” jatkuu Ruotsissa lähivuosinakin.

@Tirsamaa