Salibandyn MM-kisoissa Suomi-Venäjä-ottelun aluksi äänentoistolaitteista ei saatu kansallislauluja kuuluviin. Venäjän joukkueen esityksen jälkeen Suomen Tatu Väänänen teki huiman tempun laulaessaan Maamme-laulun yksin. Maajoukkuepakin suoritus kovassa paikassa on nyt nähtävillä myös videona.
Itse ottelussa Väänänen ei kerännyt Suomen 16-1-voitossa tehopisteitä, mutta hänet palkittiin silti Suomen parhaana. Todennäköisesti hyvin vahvasti myös oheisella videolla nähtävän esityksen ansiosta.
Olikos tää SPV:n miehiä? Hyvä Tatti! ja vielä nuotilleen ettei nuotin vierestä:)
Huippuhyvä esitys – ihanaa Väänänen, ihanaa!
Jäätävä polte, ilman rennyy. Hieno suoritus!
Tämän jälkeen ei tarvitse kysyä ikinä enää, että kuka joukkueesta antaa enemmän kuin muut isänmaalle ja maajoukkueelle.
Kuinka moni muu joukkueen pelaajista olisi tehnyt saman?
Ihan sama montako pistettä kaverit on tehnyt super-, sveitsin- tai salibandyliigassa, Tatu Väänäsen asennoituminen on kultaa!
Tuollaiset MM-murskajaiset eivät ole pelin ja lajin edun mukaista.
Ei viitsi edes katsella, kun vastustaja ei pääse puolen kentän yli.
Nautitaan nyt, kun vielä voidaan.
Ei oo montaa vuotta, kun jääkiekossa suomea vietiin 16-1…
Turha selitellä että oppirahat on muiden maiden maksettava. Venäjäki ollut kisoissa varmaan vuodesta 1998. Kuinka kauan näitä oppirahoja maksetaan…Kun ei laji kehity siellä niin ei kehity.
Paavo Hongelius.. minkä ihmeen takia se jääkiekko vertaus tarvii aina ottaa esille?!?!
Mitä tarkotat montaa vuotta, mikä se on 40vuotta vai.. 20vuotta sitten oltiin jo hopealla!!!
Hyvä Tatu! Uimaharjun kasvatti osaa!
Statseja säbärille ja niille jotka jaksaa valittaa noista tasoeroista:
salibandya on pelattu järjestelmällisesti n 30 vuotta, kun taas esim. jääkiekkoa ja jalkapalloa monta kertaa pitempään. Joo, Suomi oli jääkiekossa MM-hopealla ekan kerran 20 vuotta sitten vuonna 1992, mutta ekan kerran Suomi oli mukana MM-kisoissa vuonna 1939. Jos yhtään on laskupäätä ni voi laskee että Suomella kesti 53 vuotta ennen kuin pääsi mitaleille.
Venäjä ollut nyt mukana salibandyn MM:ssä vuodesta 1996 eli 16 vuotta. Vertauksen vuoksi, mites Suomella meni vuoden -49 lätkän mm-kisoissa? Lohkopeleissä hävis Ruotsille 12-1 ja Tsekkoslovakialle 18-2. Tasoeroja kuvastaa myös se että samoissa kisoissa Tanska sai turpaan Kanadalta 47-0 ja Itävallalta 25-1.
Vuonna -54 Suomella meni jo paremmin, häviten esim. Neuvostoliitolle vaan 7-1 ja Tsekkoslovakialle 12-1. Yks voitto koko kisoissa ja sekin ”kivenkovaa” lätkämaata Norjaa vastaan. Eli on se ihme että Suomessa vielä seurataan jääkiekkoa, kun siinä oli noin isoja tasoeroja jo yli puoli vuosisataa sitten.
No eihän jääkiekko kiinnosta ketään isossa maailmassa joten otetaanpa seuraavaksi käsittelyyn kaikkien lajien ”kuningas”, eli jalkapallo. Vuoden 1930 MM-kisojen semifinaaleissa Argentiina voitti USA:n ja Uruguay Jugoslavian, molempien otteluiden lopputulos 6-1. Seuraavissa kisoissa Italia voitti USA:n (joka siis edellisissä kisoissa oli semifinaalissa) 7-1. Seuraavien 3 kisojen tilastoista poimittuja tuloksia esim. Brasilia-Ruotsi 7-1, Brasilia- Espanja 6-1, Uruguay-Bolivia 8-0, Unkari- Alankomaiden Itä-Intia 6-0, Unkari- Ruotsi 5-1.
Tullaan vuoteen 1954 jolloin MM-kisoja oltiin järjestetty jo 24 vuotta (vertaa esim. salibandyn 16 vuotta), tuloksia olkaa hyvä:
Brasilia-Meksiko 5-0, Länsi Saksa- Turkki 4-1, Unkari- Etelä Korea 9-0, Unkari- Länsi Saksa 8-3, Turkki – Etelä Korea 7-0, Länsi Saksa- Turkki 7-2, Uruguay- Skotlanti 7-0, Itävalta- Tsekkoslovakia 5-0.
Juu, tasoerot on huimia salibandyssa, mutta on niitä ollut muissakin lajeissa ja on varmasti vielä tänä päivänäkin jos esim. joku jalkapallon lilliputtimaa pelais vaikka Espanjan parasta maajoukkuetta vastaan.
Mitäs tälle tasoerolle sitten pitäis tehdä? Lopettaa MM-kisat? Ei kai.
Mä ehdotan että Suomi ja Ruotsi pääsis seuraavissa kisoissa heti semifinaaleihin ja kohtaisivat sitten 2 parasta noista muista joukkueista. Ei olisi mitenkään ennenkuulumatonta urheilun maailmassa. Ekoissa varsinaisissa jääkiekon MM-kisoissa vuonna 1930, maailman siihen aikaan ylivoimaisin jääkiekkomaa, Kanada pelasi yhden ottelun (finaalin) ja voitti sen ja samalla maailmanmestaruuden lukemin 6-1.
Että sellasta. Kiitos jos jaksoitte lukea.
Jaksoin lukea ja moneen kertaan, kiitos tekstistä, kerrankin asia pohjaista tekstiä.
Jos olet tekstejäni täällä lukenut niin olen itse sanonut että mielestäni 8maan mm-kisat olisivat paremmat. Vaikka toki karsintojen kautta maat itsensä kisoihin selvittävät niin silti.
Muuten hyvä teksti mutta kohta ”on varmasti vielä tänä päivänkäin esim. joku lilliputtimaa pelais vaikka espanjan parasta maajoukkuetta vastaan”. Niin tässä tullaan juuri siihen että se ”lilliputti” maa ei pääse niihin mm-kisoihin.
Eli en vain ole valittanut tasoeroista vaan koittanut myös sanoa mielipiteeni kiinnostavuuden nostamisesta.
Voidaanko ihan rehellisesti ja realistisesti verrata edes nykymaailmassa vuotta 1939 ja 2012 vuotta, mielestäni ei millään muotoa. Onko urheilun kiinnostavuus muka silloin mielestäi ollut yhtä iso kuin nyt, oliko televisioita, oliko radioita, oliko nettejä??
Kaikkiin näihin kysymyksiin saamme tietysti vastauksen 20-30 vuoden päästä, silloin teidän puheidenne mukaan sitten pitäisi olla jo satojatuhansia seuraajia, toivottavasti näin on.
Mutta pääpointti tällä hetkellä on se että 33-2 tai vastaavat tulokset eivät ole NYKYMAAILMASSA mm-kisojen arvoisia tuloksia. Joku sanoi että jos jaettais joukkueet A, B ja C ´”kisoihin” ei kyseisten b ja c sarjalaisten maissa tapahtuisi nostetta, TÄH?!!? Mitä nostetta se sitten nostaa jos käyt pelaamassa A sarjassa 3peliä ja maalierosi on 6-85, siitäkö ne maan kansalaiset sitten ajattelevat että tämähän on hienoa?!?
En vain itse tykkää yhtään näistä vertauksista mihinkään muihin lajeijin (tämä´nkin sanonut varmasti 10kertaa). Sehän olisi upeata jos 20vuoden päästä säbän mm-kisoja seuraisi satatuhatpäinen yleisö, totta kai siitä itsekkin nauttisin.
Lacrossen MM-kisoista voisi ehkä peliohjelman suhteen ottaa mallia. Tai miettiä jotakin muuta siihen suuntaan. Kyseessä toinen laji, joka kovasti havittelee olympiastatusta. Tasoerot aivan hirveitä, mutta ne eivät MM-kisoissa paista silmiin samalla tavalla kuin salibandyssä, koska maat on jaettu lukuisiin ”erivärisiin” divisiooniin tason mukaan. Periaatteessa mistä tahansa divisioonasta voi divisioonavaiheen jälkeen nousta mestariksi, vaikkei tietenkään oikeasti voi. Aikuisten MM-kisoissa on itse asiassa miltei tuplasti joukkueita salibandyn MM-kisoihin verrattuna.
Lacrosse-kisojen kaltainen peliohjelma tuottaa alusta asti tasaisempia pelejä, myös huippujoukkueiden kesken. Huippujoukkueet siis kohtaavat toisensa jo alussa; panokset vain kasvavat loppupelejä kohden.
Tällä mallilla toteutuu yhtenäiset kisat ja lajin sisäinen yhteisöllisyys isoista tasoeroista huolimatta. Samalla ulospäin näkyy paljon kilpailullisempi ja parempi kuva lajista, alusta lähtien.
En tunne hirveän hyvin Lacrossen maailmaa, mutta tämän verran osaan sanoa. Nuorten MM-kisoissa kesällä juttelin lajin kv. liiton herrojen ja rouvien kanssa. He ihan suoraan sanoivat, että räikeät ottelutulokset näyttäisivät uskottavuuskuvan kannalta pahalta (olympiaintressejäkin ajatellen), eikä kukaan muutenkaan sellaisia halua, vaan kovia ja tiukkoja pelejä.
Iso hatun nosto Terolle!! Jotain tälläistä tarvitaan!!
re: Tero Töyrylä
Karvat nousi pystyyn nopeasti luettuani vain Lacrossen, mutta koko kirjoitus ja idea on oikein sopiva. Hyvä idea.
Totta puhut Säbäri että nykymaailmaa tai urheilua ei voi verrata 1900-luvun alkupuoliskoon, mutta onko meillä muita ”uuden sukupolven” pallopelejä joihin verrata? Eli ei voida millään tavalla tietää ollaanko tehty hyvä vai huono ratkaisu kun MM-kisoissa on 16 maata. Ainoa mikä tiedetään on että tasoero on huima, mutta onhan kolikossakin aina kääntöpuoli. Saadaanko esim. peliä levitettyä sillä että eurooppalaiset maat pelaa MM-kisat keskenään?
Olen samaa mieltä että ei ole kovin mielenkiintoista katsella pelejä joissa toisella joukkueella ei ole mitään saumaa kuten salibandyn kisoissa nyt on ollut, mutta näin nyt vaan on tällä hetkellä ja tällä systeemillä joten jotain pitäisi tehdä.
Töyrylän Terolta hyvä idea, MUTTA,
Lacrossea, eli suoomeks haavipalloa on pelattu pitempään kuin esim. jääkiekkoa tai käsipalloa ja divisioonista huolimatta tasoeroja sielläkin hirvittävästi. Viimeisissä kisoissa vuonna 2010 esim. seuraavanlaisia tuloksia eri divisioonatasoilla: USA-Australia 21-5, Australia-Saksa 22-4, Slovakia-Irlanti 4-23, Suomi-Tanska 14-2, Ruotsi-Meksiko 20-2, Ranska-Skotlanti 2-19, Argentiina-Hollanti 3-29. Nämä siis jo ”omilla” divisioonatasoilla.
Eroaako muuten tämä Lacrossen systeemi jotenkin salibandyn MM-karsinnasta? Paitsi sillä että kaikki maat ovat mukana MM-kisoissa ilman karsintoja.
Lacrossen MM-kisat pelataan neljän vuoden välein ja ne kestää n 1,5-2 viikkoa. Viimeksi 2010 MM-kisoissa finaalissa pelanneet (ylivoimaiset) Kanada ja USA pelasivat 5 ottelua ”alkudivisioonassa” ja sen jälkeen pääsivat suoraan semifinaaleihin. Molemmilla maalierot lähemmäs 60 plussalla kun taas saman divisioonan muilla joukkueilla parikymmentä pakkasella. Vähän samanlainen tilanne ku salibandyssa tällä hetkellä.
Niinku yritin sanoa jo ekassa kommentissani, eikö vaan voida pelata MM-karsinnat, sitten 8-12 joukkueen MM-kisat kahdella lohkolla ja lohkojen voittajat Suomea ja Ruotsia vastaan semifinaalissa. Lohkovaiheessa Suomi ja Ruotsi vois kohdata toisensa kerran ”näytösottelussa”. Sen ottelun voittaja sitten rankattaisiin ykköseksi ja sais ”helpomman” vastustajan, tai jotain semifinaaleihin.
Tosiaan jotain olisi hyvä muuttaa, mutta minkä takia Suomelle ja Ruotsille pitäisi antaa jotain etuoikeuksia? Eiköhän Sveitsi ja Tsekki ole suurinpiirtein samalla tasolla, ts. keskinäisissä kohtaamisissa voittaja ei ole ollenkaan etukäteen selvä, vaikka toinen olisikin lievä ennakkosuosikki. Ainakin itse pidin Latvian voittoa Tsekistä paljon suurempana yllätyksenä, kuin jos Tsekki voittaisi Suomen.
”Uskottavia” pelejä kärkimaita vastaan pystynevät pelaamaan jo esim. Latvia, Norja ja Viro nyt ainakin. Eli ei raiskauslukemia ja itsensä ylityksellä jopa piste(itä). Mielestäni toimisi joko 1) 8 joukkueen MM-kisat 2:ssa lohkossa (B-sarja erikseen, eli lätkän systeemi) tai 2) 16 joukkueen MM-kisat seuraavalla periaatteella:
– 2 kpl 4 joukkueen ns. ”eliittilohkoa” ja 2 kpl 4 joukkueen ”haastajalohkoa” (esim. IFF rankingin perusteella, tai osa voisi karsia paikoista eliittilohkoihin samoin tavoin kuin nyt karsitaan itse MM-kisoihin).
– Eliittilohkojen 4. sijoittuneet pelaavat karsintamatsin puolivälieriin pääsemisestä haastajalohkojen voittajia vastaan.
– Puolivälieräparit muodostetaan eliittilohkojen 1-3 sijoittuneista ja karsintapelien voittajista.
–> Panosta olisi alusta asti, sillä esim. Suomelle tai Ruotsille 1 tappio voisi tarkoittaa toistensa kohtaamista jo välierissä. Samoin Sveitsin ja Tsekin kannattaa panostaa jo alkusarjassa joka peliin, sillä onnistuminen takaisi semifinaaliin todennäköisesti jonkun muun kuin Suomi/Ruotsi, ja toisaalta epäonnistuminen tarkoittaisi mahdollisesti putoamista ja puolivälierissä. Kahdelle heikommalle maalle taas olisi erittäin houkuttelevaa onnistua lyömään toisensa lisäksi joku kovemmista, sillä 1-2 sijoittumalla olisi tie auki vähintään 4 parhaan joukkoon helpomman puolivälierävastuksen kautta. Näin heikommat maat eivät ehkä ”keskittyisi vain yhteen peliin”.
Samaan aikaan haastajalohkoissa olisi tasaisempia pelejä, mutta silti panosta ja ”maailmanmestaruuden tavoittelun” tuntua.
näköjään IFF ehtikin ensin 😀 Melkein toi sama mitä tossa ehdotin http://salibandyliiga.fi/uutiset/salibandyliiga/tasolohkoilla-haetaan-tasaisuutta-mm-kisoihin
No niin, ihan fiksunoloista muutostahan sieltä IFF’ltä tulikin.
AP, mun pointtini ei niinkään ollut se mitä oikeasti on tapahtunut Lacrossessa, vaan se, että salibandyssä nykyisen joukkuemäärän jakaminen 3-4:ään tasolohkoon toisi kyllä varsin tasaisia pelejä. Oletukseni oli, että nykyistä joukkuemäärää ei haluta kuitenkaan supistaa, sillä sille on omat perusteensa.
Mutta nythän meidän ei täällä enää tarvitse maailmaa parantaa 🙂
Luojan kiitos!!!
Jos jonkun mielestä esim tämän suomi-kanada pelin seuraaminen on hienoa niin mielestäni hän on täysin sairas, anteeks nyt vaan jos joku tosta pelistä nauttii. Kyllä tuo on niin karmeaa katseltavaa että oikein hävettää vähän kaikkien puolesta!!
Kisat vois pelata vain kahdeksan joukkueen kesken. Mestari varmana seuraavaan turnaukseen, muut paikat karsitaan. Kaksi lohkoa ja lohkovoittajat pelaa mestaruudesta, kaksoset pronssista.
Tekisivät nyt edes takatolpan takatolppa maaleja..
Tuleva muutos vaikuttaa hyvältä, ainakin paremmalta kuin nykyinen malli.
http://salibandyliiga.fi/uutiset/salibandyliiga/tasolohkoilla-haetaan-tasaisuutta-mm-kisoihin
Karsintamatsi on myös hyvä juttu! Luulis noihin peleihin pääsevän aika paljon pelaajia b-maajoukkueesta.
Kunnioitettava veto! Eipä futaajilta tai lätkäjäbiltä taitaisi löytyy pokkaa vastaavaan suoritukseen. Tossa ois Tatulla hyvä haaste heittää tuonne suuntaan:-D Mutta mistäpä tiedän vaikka sukuniemikaima Ossi vetäisi ens kisoissa:-)
Toi on hyvä uudistus.
YV taitaa olla IFF:n miehiä. 🙂
Juu ei varmasti löydy pokkaa kellään muulla, säbäjätkät on kuninkaita.
Ehkä pieni nöyryys olisi poikaa..