Miesten maajoukkueeseen haussa ihmisjohtaja

Suomi lähti Sveitsin miesten MM-kisoihin hallitsevana kaksinkertaisena kultamitalistina. Pahoja merkkejä oli ennen kisoja roppakaupalla ilmassa. Tuskin kukaan edes salibandyssä kuitenkaan odotti finaalin tilannetta ottelun puolessa välissä: 0–9.

Lopuksi Suomi hieman kaunisteli numeroita. Tosiasia kuitenkin on, että finaali oli vähintäänkin paha mahalasku, kenties jopa katastrofi, jossa suomalainen salibandy hajosi moneen osaan, vaikka kysymys oli yhdestä pelistä.

Se peli oli kuitenkin MM-finaali.

Ei siis ollut ihme, että jo loppuottelun aikana syntyi kova kohu päävalmentaja Petri Kettusen asemasta. Kettusen potkuja vaadittiin monelta taholta. Ennen kisoja Kettusella oli 2+2-vuotinen sopimus. Potkuja ei siis edes tarvitsisi antaa. Optiota ei vain käytetä.

Lähden tästä oletuksesta: Kettunen ei jatka. Tarvitaan uusi päävalmentaja. Mutta kuka hän voisi, tai paremmin kenen hänen pitäisi olla?

Suomalainen miessalibandy saattaa olla parhaillaan yhdessä sen tiehaaroista, jossa täytyy miettiä, mihin suuntaan tästä oikein edetään. Tilanne voisi siis kutsua visionääriä ja visioita. Itse uskon tässä tilanteessa kuitenkin pikemmin konkretiaan kuin idealismiin. Kun siis mietitään seuraavan päävalmentajan nimeä, tärkein näkökohta on hänen konkreettinen toimenkuvansa. Mitä miesten päävalmentaja oikein tekee?

Vähät tapahtumat, pelaajat, seurat ja liitto

Varsinaisia valmennustapahtumia on vähän. Maajoukkuetapahtumat vuodessa voi melkein laskea yhden käden sormilla. Tässä mielessä maajoukkuevalmennus eroaa selvästi seuravalmennuksesta. Tärkeintä ei ole päivittäinen johdonmukainen toiminta. Fokus on intensiivisissä, lyhyissä tapahtumissa, jotka on hyvä saada käytettyä tehokkaasti hyväksi. Kaikki huipentuu kahden vuoden välein reilun viikon MM-kisoihin, joissa pelaajat, valmennus ja johtoryhmä täytyy saada huippulyöntiin nousujohteisesti. Maajoukkuevalmennus ei siis ole viikkojen yhtämittaista harjoittelua, jossa asioita kehitetään pikkuhiljaa. Se on pikemmin loppukiri kuin asemien kyttäilyä juoksumatkan kesken.

Maajoukkuevalmennus on seuratoiminnan armoilla. Jos seuroista koti- ja ulkomailla ei löydy riittävän hyviä pelaajia, maajoukkuevalmennuksen kortit ovat vähissä. Suomella onneksi potentiaalisten pelaajien määrä ei ole ongelma, vaikka edessä on välttämätön nuorennusleikkaus kultaisesta sukupolvesta. Kysymys on siis paljolti pelaajavalinnoista. Kartoitusta on tehty jo vuosia. Silti nykytilanne vaatii jälleen suurennuslasin käyttöä ja kokeilua. 25+ pelaajissa eli 80-luvun lopulla syntyneissä ei montaa kansainvälistä huippua ole. Heidät pitäisi nyt kaivaa esiin.

Pelaajatarkkailu nouseekin tärkeään rooliin. Tärkeää ei ole vain pelitaitojen kartoitus, myös henkisillä valmiuksilla ja sosiaalisilla taidoilla on merkitystä. Taitavinkin pelaaja on maajoukkueessa varsin turha, jos hän ei kestä painetta tai ei osaa toimia joukkueessa. Pelaajatarkkailukin on pelaajien tuntemista ihmisinä ja yhteistyötään heidän kanssaan.

Kaikelle tälle toimintaympäristön luovat lajikenttä eli seurat (myös ulkomailla) ja liitto. Liitolta tapellaan resurssit. Pitää olla toimivat suhteet, mutta myös uskallusta asettua poikkiteloin, kun ratkaisevista voimavaroista väännetään. Seuravalmentajat ja seuratoimijat ovat jatkuvassa kontaktissa pelaajiin. Heillä on tärkeää tietoa maajoukkuekandidaateista. Heidät on myös hyvä pitää siinä käsityksessä, että maajoukkuekutsu on ainakin lähes aina vain eduksi pelaajalle ja hänen seuralleen. Maajoukkuetoiminta on kyettävä sovittamaan seuratoimintaan. Tiettyjen pelaajien kohdalla tämä edellyttää toimivia yhteyksiä ulkomaisiin seuroihin, valmentajiin ja seuratyöntekijöihin.

Maajoukkueen vastustajat ovat myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Kilpakenttä on kansainvälinen. Salibandyssä kenttä on tietenkin vielä varsin pieni ja median huomio varsin vähäistä. Silti maaotteluiden yhteydessä on kyettävä toimimaan ulkomailla ja kommunikoimaan myös vähintään englanniksi. Salibandyssä ruotsin ja saksan taidoista ei ole ainakaan haittaa.

Miesten maajoukkue on salibandyn näyteikkuna kotimaassa. Päävalmentajalla on myös vastuu pitää tämä näyteikkuna kunnossa. Pelitulokset ovat tietenkin kaiken ratkaisevia, mutta myös julkisella esiintymisellä on merkitystä. Pitäisi siis olla ymmärrystä mediankin toimintatavoista. Esiintymistaito on tärkeää.

Ihmisjohtaja ja kokonaisvaltainen osaaja

Mikä on tekijä, joka yhdistää kaikkia näitä asioita? Päävalmentaja on tekemisisssä monen eri ihmisryhmän kanssa, eikä vain suomalaisten. Kaikkien näiden kanssa hänen on vähintään tultava toimeen. Ainakin ydinryhmiä on syytä kyetä johtamaan: vaikuttamaan heihin, viemään heitä oikeaan suuntaan, hurmaamaan ihmiset ja virittämään pelaajat iskuun, kun parasta kysytään. Sanalla sanoen, päävalmentajan on oltava ihmisjohtaja, sosiaalis-psykologisesti taitava henkilö, joka tulee toimeen monen erilaisen ihmisen kanssa. Häneltä tai ainakin läheiseltä apurilta on löydyttävä myös kielitaitoa ja ymmärrystä, kuinka ruotsalaisten ja sveitsiläisten kanssa tehdään yhteistyötä.

Pelkkä ihmisjohtajuus ja taitavuus ihmisten kanssa ei tietenkään riitä. Valmentaminen on hyvin kokonaisvaltaista toimintaa. Siihen kuuluu myös pelin ja fysiikan valmentaminen. Nykyään ajatellaan, että päävalmentajan ei tarvitse olla spesialisti valmentamisen kaikilla osa-alueilla. Valmennusryhmän kokoonpano on kaiken A ja O. Sen jäsenien yhdessä on osattava valmentaa kaikki osa-alueet. Maajoukkueessa rima pitää olla korkealla joka suhteessa. Kaiken tämän johtaja on kuitenkin päävalmentaja. Häneltä vaaditaan siis hyvää ymmärrystä ja näkemystä myös pelillisista ja fyysisistä asioista, vaikka hän on ensisijaisesti ihmisjohtaja. Esimerkiksi pelitilanteessa päävalmentajankin on hyvä osata lukea peliä, sen kokonaisuutta ja nähdä viisikkopelin toimivuutta.

Lähitulevaisuudessa viisikkopeli tulee korostamaan miesten maajoukkueessa. Nuorennusleikkaus tarkoittaa todennäköisesti Ruotsia huonompaa pelaajamateriaalia. Sveitsin kanssakin voi tehdä tiukkaa, koska he jatkanevat suurin piirtein samalla, kokeneella pelaajistolla. Tämä on mahdollista paikata yhteis- eli viisikkopelillä. Sen virittäminen huippuunsa on siis hyvin oleellista, jopa yksi ratkaisuseikoista. Päävalmentaja ei siis voi missään nimessä olla täysi turisti tällä osa-alueella riippumatta hänen apulaisistaan.

Kuka voisi olla se ihmemies, joka täyttää kaikki nämä korkeat kriteerit? Petteri Nykky on varmaan lähimpänä. Jos kuitenkaan ei haluta jumittaa Nykkyyn, on tyydyttävä vähemmän nappiehdokkaaseen. Hänelle pitää antaa kuitenkin aikaa ja mahdollisuus kasvaa vaativaan tehtävään. Tähtäimen pitää olla neljän tai kuuden vuoden päässä.

30 comments

  1. Miksi tähän juttuun ei suoraan kirjoitettu Heikki Luukkosen tai Akseli Ahtiaisen nimeä?

  2. Luukkonen ei siinä mielessä ole validi, että mielestäni Suomen maajengin päävalmentajalla olisi hyvä olla jotain meriittejä Suomesta eikä vain yhden kauden ajan Sveitsistä. Luukkosen meriitit Suomessa voi luetella tässä:


  3. Jarkko Rantala tai Mika Ahonen. Rantalalla nuorten MM-kisojen voitto ja Classicin sijoitus sarjan kärjessä. Ahonen voitettujen Suomen mestaruuksien vuoksi ykkösvaihtoehto.
    Kettunen ei ole oikein vakuuttanut ihmisjohtajana tai media esiintymisellään.

  4. Ei vanhoilla meriiteillä kannata mennä, senhän juuri näytti viimeinen joukkue. Toki valmennuksella siinä osansa.

    Ei oo Jan-Erik Vaarallakaan miehistä kauheesti näyttöjä ollut ennen nykyistä pestiä. Naisista näemmä kylläkin ja omalta peliuralta (googlasin vasta äsken vertailun vuoksi)

  5. Miksi meriitit sotketaan tähän? Moni hyvä valmentaja menee hukkaan paskoissa jengeissä, kun hyviin ei huolita ilman meriittejä. Miten meriitit on tarkoitus saavuttaa? Entä jos puhutaan Koposista tms. dynastian luojista? Maajoukkueessa ei ole kymmentä vuotta aikaa. 😉

  6. Joo, tämä on vähän sama kuin että alasarjoissa pelaa ihan varmasti jopa maajoukkuetasoisia (ainakin junnumj) pelureita mutta niitä ei vaan huomata koska pelaa alasarjoissa.

  7. Tinkimätön ja hyvät näytöt omaava Tommy Koponen mukaan valmennustiimiin kasvamaan tulevaisuuden vastuuvalmentajaksi…

  8. Ei ole väliä kuka sinne tulee. Materiaali ei muutamaan vuoteen vaan yksinkertaisesti riitä mestaruuteen. Hopeasta pelataan ja uskoakseni se saavutetaan. Kultaa ei missään nimessä ainakaan kaksissa seuraaissa kisoissa. Kuka haluaa tulla lynkattavaksi?

  9. Näin jälkikäteen aateltuna Kettusen näytöt Josbassakin takavuosina olivat niin vaatimattomat, että majun pääkäskijän valinta tuntuu yhä oudommalta. Milloin maajoukkueen päävalmentaja päätetään? Jos nuorten kultakoutsi Rantala johtaa Classicin liigamestariksi, niin vaikea häntä on ohittaa. Syvästi uskovainen absolutisti Koponen osaa varmaan valmentaa, mutta muuten voisi olla vaikeuksissa maajoukkueympyröissä.

  10. Seuraavasta nelikosta voisi kasata trion:
    Akseli Ahtiainen, Mika Ahonen, Karo Kuussaari, Jarkko Rantala.

    Löytyisi karismaa, pelaajataustaa, mj-kokemusta, taktista kypsyyttä, vaatimustasoa, menestystystä ja pelaajatuntemusta.

    Koponen ei ole mielestäni vaihtoehto.

  11. Kysymys itsekullekin mietittäväksi. Miksi Amua ollaan jatkuvasti ottamassa rinkiin mukaan, kun fakta on, että uusia kykyjä pitää uskaltaa ottaa ja Amuhan on tunnettu vanhojen jyyrien peluuttajana. Ihan samaan tapaan kuin oppi-isänsä Nykky. Jos halutaan rakentaa uusi voittava joukkue on Rantala-Ahtiainen se oikea kaksikko. Jos herrat vaan jaksavat odottaa, että oikeat pelimiehet kypsyy voittajiksi.

  12. Näkemys:ltä hyvä heitto. Mielestäni tosin Kuussaari ei ole (vielä) kovinkaan ”merkittävä” valmentaja miesten salibandyssa. Ehkä muutaman vuoden kuluttua.

    En voi kuitenkaan muuta kuin naureskella tuolle ”Koponen ei sovi mj-valmentajaksi koska uskoo Jumalaan eikä käytä alkoholia.” Kertokaa pari esimerkkiä miten nämä estävät valmentamisen maajoukkuetasolla?
    Tosin en uskokaan, että Koponen lähtisi mj-projektiin, koska työ Seinäjoella on iso osa hänen elämäänsä.

  13. Hirveä älämölö finaalista. Tyhmempikin osaa eroitella sieltä muutaman asian. Virheet tehtiin jo ennen kisoja, ja siitä vastuun saa kantaa liitto, että luonnollisesti valmennus.

    – Johtaja puuttui valmennuksesta.
    – Joukkueelta puuttui sytyttäjä ( valm. ).
    – Yksilön vahvuudet pistettiin syrjään, haluttiin pitää vauhtia. Siinä ei mitään pahaa, mutta materiaali ei puoltanut sitä.
    – Typerä kierrätys vei juuret viisikkopelistä. On naivia ajatella moisen sirkuksen ” hämäävän ” naapuria.
    – Vain idiootti vaihtaa vaihtaa 2 x MM-kullan valmennuksen pois. Etenkin, kun pelaajat seisovat täysin näiden takana.
    – Yleinen paine vaikutti pelaajien valintoihin. Ja sitä sai katua.
    – Loukkaantuneita EI saa valita, ja heitä oli monta.

    Itse finaalia ei kannata ampua yli. Ruotsilta onnistui kaikki mahdollinen ja muutama maali oli ns. ” once in a lifetime-maali ”.

    Suomelle lääkkeeksi 2014 ” välikisat ” ja uudella paketilla tähtäin 2016-kisoihin.

    Uuteen valmennusryhmään saatava eloa & intoa. Suomi ei ollut yhtään edellistä kertaa huonompi, vain surkea ilmapiiri ja samaan muottiin ajaminen pilasi joukkueen. Kahlittiin joukkue.

  14. Mitenkähän mm. Scolari valmensi brassit maailmanmestaruuteen vaikka on harras uskovainen. Voitaisiinko seuraava valmentaja valita alkometrillä?

  15. Scolarin vertaaminen Koposeen on loukkaus.
    Sama asia on verrata jalkapalloa salibandyyn.

    Brasilia nyt sattuu olemaan maailman uskonnollisimpia valtioita ja olisi outoa, jos joku ei olisi siellä uskovainen.

    Koponen ei ole ratkaisu tähän ongelmaan.

  16. Menkää nyt kaikki hartaat pakanat sun muut vilkekallet taas peilin eteen. Koposen arvot on urheilun ytimessä. Mitä väliä, jos ne johtuvat uskosta. Ei hän siitä joukkueensa edessä saarnaa.

    Jos ette tiedä, niin puhun siis siitä urheilusta, jossa EI vedetä aamuun asti, vaik aamul on matsi. Itseasiassa ei vedetä ollenkaan. Nämä ihmiset löytää ilon itse pelistä…elämä ja harjoittelu on parasta huumetta. Vaan mitäpä sählääjät siitä tietää? Puolet pelaa saunailtajuomien tai seuran verkkareiden takia ja miettii peleissä, miks aina pitää purra tuppea. Saahan silläkin joskus vahingossa, kun blondit baarissa on sekoittaneet lätkäjengin ja sählärit keskenään.. ”kyl näil oli nuuskat..oikeesti…hei daa!! mist oisin voinu tiätää”

  17. Kuussaari? Eihän kukaan tosissaan ole sitä laittamassa lähellekään miesten maajoukkueen valmennusrinkiä? Luulee tietävänsä paljon nykysählystä, mutta todellisuus on pikkuisen toista luokkaa. Julkisuuskuva ja median kanssa asioiminen on yläkouluikäisen tasolla typerine letkautuksineen.

    Ei mitään asiaa miesten peleihin.

  18. Lopetetaan turhat spekulaatiot, koska ainoa oikea valinta on Petri Kettunen! Miehelle jatko, Amu siihen mukaan ja Baken tilalle Kettusen kalakaveri Akseli Ahtiainen. Liitosta tihkuneiden huhujen mukaan näin juuri on käymässä ja tässä on kolmikko joka vie Suomilaivaa eteenpäin.

    Plussat

    Kettunen nähnyt ja tietää miten kulta voitetaan

    Jatkuvuus säilyy

    Maan parhaat valmentajat

    Pelaajien luotto takana

    Miinukset

    Salibandyn harrastajien, alasarjalaisten jotka ei mistään mitään tiedä selkäänpuukottaminen täällä nyt ja jatkossa

    Ps Kun Kettusen jatko ilmoitetaan niin annetaan sille tuki eikä jauheta paskaa täällä salanimillä kun ei itse tiedetä mitään mitä maajoukkuesalibandy vaatii.

    Kirjoittakaa rohkeasti plussia lisää joita tämän kolmikon valinta tulee tukemaan ja jos joku haluaa salanimellä puukottaa Kettusta niin älä ainakaan kirjoita ettei mies osaa valmentaa. Ruotsi oli liian kova kisoissa ja millään valmentajalla ei olisi voitettu! Se ei ollut Kettusen vika, se oli Ruotsin hyvyyttä. Mies on edelleen ainoa oikea valinta maajoukkueemme päävalmentajaksi ja onneksi se on myös liitossa tajuttu.

  19. Kettunen ei kyllä vakuuta mutta jos Ahtianen kakkosvalkku niin voi mennä paremman puuttessa ja jos Nykky ei suostu.
    Nimimerkiltä ”kettunen ainoa oikea” erikoinen vaatimus että ei saa kun kehua Kettusen valintaa, haiskahtaa pohjois korealaiselta sensurilta, heh

  20. Kettusen jatko tyssää siihen kun pelaajien luotto puuttuu!

  21. Kuten Hakkarainen mainitsikin on ihmissuhdetaidot ytimessä. Toisaalta tulee huomioda se, että pääjohtajan jälkeen pitää koota toimiva valmennustiimi.

    Kettunen tuntui sulavan kriittisellä hetkellä ja menevän finaalissa panssarinsa suojaan. Pää-valmentajalla on kuitenkin aina lopussa vastuu.

    Jos otetaan huomioon kaikki erilaiset kriteerit ovat potentiaalisimmat vaihtoehdot Mika Ahonen, Petteri Nykky ja mustana hevosena muuan Peter Kokocha.

    Ahonen on ensiluokkainen valmentaja, jolla meriitit ovat vakuuttavat. Hän on nähnyt toimintaa pitkään ja toisin kuin monet muistavat tottunut valmentamaan myös nuoria pelaajia. Monille ovat jääneet mieleen vaan SSV:n ykkösen ”pakkopeluutus” viime vuosilta. Ahonen on ollut maajoukkueessa pidempään kuin Kettunen, oli mukana muun muassa kotikisoissa 2002. Todennäköisin valinta, jos hänellä vaan itse on tehtävään kiinnostusta.

    Petteri Nykky par excellence. Ei vaadi juurikaan perusteluja. Mediassa lupsakan timosoinimaisen kuoren alla on tarkkaan laskelmoiva ja vertaansa vailla oleva ihmisjohtaja.

    Peter Kokocha voisi olla mielenkiintoinen kortti. Mies monien Ruotsin mestaruuksien takana. Huhupuheiden mukaan taktinen huippuvalmentaja ja on nauttinut aina pelaajien suurta kunnioitusta.

    Mikäli Amuun päädytään olisi valmennustiimi esimerkiksi muotoa Ahonen – Björre Björksten ja täydentäisin kokonaisuutta jollain päävalmentajataustaa omaavalla tyyliin Seppo Pulkkinen, Petteri Bergman tai nuori Teemu Varis.

  22. Petteri Bergman ja Jarkko Rantala olisivat mielestäni tehtävään sopivimmat. On menestystä valmentajana,ja kokemusta repiä joukkueesta irti kaikki mitä siitä on ylipäätään otettavissa heikommassa joukkuessa valmentaessaan ja sitä suomi nyt on ainakin Ruotsia ellei jopa Sveitsiä vastaan. Ja muun valmennusporukan päävalmentaja itse kaivelisi, sellaisen kun haluaa ja kykenee saamaan.

  23. Onko päävalmentajan pesti liitolle rahakysymys? Se tuli mieleen jo Kettusen valinnan yhteydessä, olihan Kettunen valmiiksi liiton palkkalistoilla. Paljonko kaksinkertainen maailmanmestari Nykky pyysi? Vähälläkö Kettunen suostui? 2000 egeä/kk?

    EI VOI olla rahakysymys? Nykylle kannattaa maksaa se minkä hän pyytää. Näytöt puhuvat puolestaan.

    MM-kultajoukkueen statuksella tulee (tuli) satoja tuhansia sponsorimarkkoja. MM-häviäjäjoukkueen statuksella niitä ei tule, eli Nykky kustantaa itse palkkansa menestyksellä.

    EI KAI kysymys ole siitä, että Kettunen on tj Kinnusen entinen pelikaveri ja tj Kinnusen palkka on niin pieni, että Nykky pyytää enemmän?