Salibandyssa on jälleen edessä neuvottelut pelaajien maajoukkuetapahtumien korvauksista, kuten olette saaneet tämän viikon Veikkaajasta lukea. Viime kautta ennen korvauksista käytiin niin kova vääntö, että niitä selvitellessäni uskoin itsekin vakuutteluihin, että pelaajien osalta tulevat neuvottelut hoitaisi vihdoin järjestäytynyt pelaajayhdistys. Näin ei kuitenkaan ole. Eikö lajin parista oikeasti löydy puuhamiehiä pelaajayhdistykseen, vai mistä on kyse?

Toissa kesänä salibandymaajoukkueen uusi päävalmentaja Petri Kettunen oli varsin epäkiitollisessa välikädessä. Halu maajoukkueen leirittämiseen oli kova, mutta pelaajat ja liiton herrat kävivät keskenään kiistaa pelaajien korvauksista.

On vaikea arvioida, millaiset vaikutukset tapahtuneella oli loppua kohden lässähtäneen MM-projektin 2012 keskellä, mutta ainakin kiista perui silloin jopa maajoukkueen kesätapahtumia.

Juttelin viime viikolla Salibandyliiton toiminnanjohtaja Jari Kinnusen kanssa, joka toivoi itsekin, että vastaavien vääntöjen sijaan pelaajat pystyisivät jatkossa keskittymään olennaiseen eli pelaamiseen. Tässä vaiheessa kuvaan voisi astua salibandyn pelaajayhdistys. Näin ei kenelläkään olisi enää tässä vaiheessa epäselvää, kuka tai ketkä neuvotteluissa pelaajia edustavat. Salibandyn pelaajayhdistys on perustettu paperilla kymmenisen vuotta sitten, mutta passiivisena sillä ei ole ollut minkäänlaista toimintaa.

Mistä saataisiin vetäjät salibandyn pelaajayhdistykselle? SSV:n Mikael Järvi on viime vuosina pitänyt maajoukkueneuvotteluissa pelaajien puolia, mutta pelaajayhdistyksen aktivoimisessa ajankäyttö on kuulemma tullut vastaan. Samaan ovat varmasti törmänneet muutkin. Pelaaminen ja siviilikiireet vievät aikansa, eikä samaan aikaan lisävastuu pelaajayhdistyksessä välttämättä halustakaan huolimatta onnistu. Delegoinnissakin on ollut ongelmia.

Jos nykytilanteesta haetaan pelaajien osalta jotain positiivista, niin Mikke on jo saanut yhteydenottoja yhdistyksen toimintaan halukkailta pelaajilta. Yhdistyksen organisointi ei ainakaan viime viikon lopulla ollut vielä lähtenyt kunnolla käyntiin. Pelaajat pitävät tunnetusti puolensa luvattujen asioiden toteutumisessa liiton puolelta, mutta miten kauan pelaajat pystyvät pitämään niistä uskottavasti kiinni, jos eivät itse pysty järjestäytymään?

Muista palloilulajeista Suomessa toimii aktiivisesti muun muassa jääkiekon, jalkapallon, pesäpallon ja koripallon pelaajayhdistykset.

Suomen Jääkiekkoilijat ry perustettiin vuonna 1973, koripallon pelaajayhdistys 1980-luvun lopussa ja pesäpallossakin 2005. Sieltä löytyisi varmasti kokemuksia siitä, millaisissa asioissa pelaajayhdistystä eniten tarvitaan.

Tulevan sopimuksen kestosta riippuen ainakin maajoukkuepelaajien korvausasiat tulisivat pelaajayhdistyksen neuvoteltavaksi. Toinen kysymys onkin sitten se, minkä verran salibandyn pelaajayhdistykselle olisi tämän lisäksi oikeasti tarvetta.

Toteutumasta päätellen ei ole tähän mennessä hirveästi ollut.