Kirjahyllyssäni on noin 1 500 urheiluun liittyvää teosta. Olen tarvinnut ja tarvitsen niitä urheilutoimittajana ja tietokirjailijana. Salibandykirjoja hyllyssäni on 24.

Salibandy on nuori urheilulaji ja suomalaisen salibandykirjallisuuden määrä on toistaiseksi vaatimaton. Kausikirjojen lisäksi hyllyssäni on vain viisi muuta salibandyyn liittyvää teosta.

Ne on äkkiä esitelty:

Oskari Saari: Salibandy. WSOY. 178 sivua. 1995.
Jussi Järvinen & Aki Sipilä: Sählystä salibandyyn. Puijo. 92 sivua. 1997.
Mika Kulju & Kristian Sundqvist: Salibandykirja. Ajatus Kirjat. 255 sivua. 2002.
Kalle Veirto: Suuret sählymuistelmani. Karisto Oy. 202 sivua. 2002.
Oskari Saari: Alkemisti. Petteri Nykyn tarina. Helsinki-kirjat. 276 sivua. 2011.

Saaren vuoden 1995 teos on alan uranuurtaja. Se on opaskirja harjoittelusta, säännöistä ja taktiikasta, ja soveltui aikanaan varmaan hyvin juniorivalmennukseen.
Järvinen ja Sipilä veivät homman pidemmälle laatimalla selkeitä harjoitusohjeita nuorison suosikkilajin harrastajille. Kulju ja Sundqvist tekivät monipuolisen salibandykirjan, johon on koottu säännöt, varusteet, vinkkejä harjoitteluun sekä sen lisäksi lajin historiaa ja pelaajaesittelyjä.

Kalle Veirton teos on tietääkseni ensimmäinen salibandyyn liittyvä kaunokirjallinen teos. Siitä otettiin toinen painos vuonna 2011. Veirto on saattanut kirjoittaa muutakin salibandyyn liittyvää, mutta tietämykseni kaunokirjallisuudesta ei riitä kertomaan enempää.

Nykky-kirja on ensimmäinen salibandyyn liittyvä henkilöhistoria. Mielenkiintoinen ja hyvätasoinen teos sekin.

Mainittujen lisäksi on ilmestynyt ainakin:

Jyri Korsman & Jouko Mustonen: Salibandyn käsikirja. Unipress. 287 sivua. 2011.

Olen hankkinut tämänkin kirjan, mutta sitä ei ole hyllyssäni. Annoin sen pojalleni Tuomakselle. Teos on parannettu versio Kuljun ja Sundqvistin teoksesta: salibandyn historiaa, erotuomaritoimintaa, valmennustietoa, harjoitteita ynnä muuta. Omat osansa on esimerkiksi salibandystä yhteiskunnallisena ilmiönä ja tietoa henkisestä valmennuksesta. Luin toki teoksen mielenkiinnolla, mutta en katsonut välttämättömäksi säilyttää sitä.

Toimittajana ja tietokirjailijana tarvitsen lähinnä historia- ja tilastotietoja lajista, seuroista ja pelaajista, en niinkään valmennustietoa.

Kuluneimmat salibandykirjani ovat Suomen Salibandyliiton kausikirjat vuodesta 1992. Niitä on ilmestynyt 20. Minulla niitä on 19, vuoden 1994 kirja puuttuu. Vuonna 1995 kausikirja ei jostain syystä ilmestynyt ollenkaan.

Kausikirjassa kerrotaan maaottelut, MM-turnaukset, seurajoukkueturnaukset, miesten ja naisten liigan sekä Divarin tärkeimmät tapahtumat ja tilastot, Suomen cup, seuratiedot sekä alasarjojen ja junnusarjojen sarjataulukot ja pistepörssit.
Kausikirjat ovat salibandystä kirjoittavalle toimittajalle välttämättömiä työvälineitä. Niitä ei jatkossakaan korvaa internet. Toivottavasti liitto jatkaa kausikirjojen julkaisemista.

Yksi toivomus minulla on. Kausikirjaan pitäisi alasarjojen ja junnusarjojen pistepörsseihin merkitä pelaajien ottelumäärä. Samallahan se selviää kun lasketaan maalit ja syötöt. Nyt yhdellä kaverilla voivat olla tehot 1+2=3, ja pelattuja otteluja vaikka 16. Toisella kaverilla voi listassa olla tehot 2+1=3, mutta pelattuja otteluita vain yksi.

Salibandyyn liittyvien kirjojen määrä on toistaiseksi vaatimaton, mutta laatu ja taso kyllä oikein hyvät. Lisää salibandykirjoja toki kaipaisi markkinoille.

Kuka kirjoittaisi Janne Tähkän tai Mika Kohosen muistelmat? Joku verbaalisesti lahjakas erotuomari voisi myös muistella viheltämiään salibandypelejä. Valmennuskirjatkin pitänee päivittää tiedoiltaan taas lähivuosina. Salibandystä kertova nuortenromaani olisi varmaan myös tarpeen.

Lisenssipelaajia on 45 000. Lajista lienevät kiinnostuneita myös heidän veljensä, siskonsa ja vanhempansa. Kyllä hyvälle salibandykirjalle luulisi löytyvän 1 000 ostajaa?

Salibandyliitto täyttää vuonna 2015 jo 30 vuotta. Olisiko jonkinlaisen historiakirjan paikka? Nyt vielä on elossa kavereita, jotka osaavat kertoa liiton perustamisesta ja alkuvuosista. Kun liitto täyttää 50 niin muistajia on paljon vähemmän.

Historian harrastajana arvostan kulttuurihistorian tallentamista. Siihen liittyy esimerkiksi salibandyn kehitys eri paikkakunnilla ja seuroissa. Arvokkaat tiedot olisi syytä koota talteen ja muistiin. Historiateos on kunnianosoitus sille porukalle, joka on tehnyt suuriarvoisen työn seuran ja lajin hyväksi.

Olen kirjoittanut NST:n nettisivuille suppean seurahistoriikin; 16 vuotta NST-pelejä 1994-2010. Myönnän auliisti, että juttu on päivittämättä, mutta viimeistään seuran 20-vuotisjuhliin ensi vuodeksi aion koota laajemman historiakatsauksen.

Vilkaisu miesten liigaseurojen nettisivuille kertoo sen, että Classic, Erä, Happee, Koovee ja TPS ovat koonneet kohtalaiset historiakatsaukset, myös SSV lyhyesti. Tepsin sivuilla mainitaan myös Teemu Nurmen toimittamasta 10-vuotiskatsauksesta vuodelta 2005. Seurojen kausijulkaisuissa lienee myös julkaistu historiakatsauksia.
Ilveksen, Josban, Loviisan, Nokian, Oilersin ja SPV:n sivuilta en huomannut mainintoja seurojen historioista. Sen tiedän, että muutama alempien sarjojen seura on ollut historian tallentamisessa aktiivinen, mutta en nyt tähän ruvennut niitä etsimään.

Vanhan liiton miehenä arvostan painettuja julkaisuja, jotka ovat kaikkien saatavilla esimerkiksi kirjastoissa ja säilyvät käytössä vuosikymmenien ajan. Niitä toivoisi jokaisen merkittävän salibandyseuran saavan aikaan viimeistään lähivuosina. Minimitavoite olisi esimerkiksi 20-vuotisjuhlakaudelle 48- tai 64-sivuinen julkaisu, jonka pääsisältö olisi historiakatsaus.

Seuran historian voi toki koota ja esittää myös nettisivuilla. Se kuitenkin mielestäni edellyttää tekstisisällön päivittämistä joka kevät kauden jälkeen.
Salibandyä pelataan monissa yleisseuroissa. Tapanilan Erän, Kooveen ja TPS:n historiateoksissa saattaa olla salibandyhistoriaa, ehkä myös Ilveksen viimeisessä historiateoksessa? Tällaisten kirjojen olemassaolon tiedän, mutta kirjoja en ole päässyt lukemaan.

Summa summarum: jokaisen itseään kunnioittavan salibandyseuran pitäisi viimeistään 20-vuotisjuhliin laatia katsaus toiminnasta vuosien varrella. Tulevien vuosikymmenien fanit, pelaajat ja seuran jäsenet osaavat arvostaa sellaista työtä.