FBC Turku ja SBS Wirmo tarjoilivat viihdyttävän salibandyillan 2. divisioonan länsirannikon lohkossa. Äänekäs 350-päinen yleisö sai draamaa koko rahan edestä, ja hieman ylikin. Kotijoukkue FBC Turku vei ottelun jatkoajalla 8-7 (3-2,0-1,4-4,1-0). Voittomaalin iski Sami Tuominen ajassa 61.38.
Mihin ottelu ratkesi?
– Molemmat joukkueet pelasivat vauhdikasta ja tasokasta salibandya. Nimenomaan pelasivat. Kumpikaan ei tyytynyt kyttäilemään, vaan tilanteita luotiin päästä päähän jatkuvalla syötöllä. Jatkoajan kolikonheitossa onnekkaampi oli FBC. Antti Kauppinen tarjoili poikittaissyötön Tuomiselle, joka laittoi pallon varmasti rysään.
Kuka oli ottelun hahmo?
– FBC Turun Antti Kauppinen oli kentän näkyvin pelaaja. Mies nakutti tehot 1+3, joista erityisesti mainitsemisen arvoisia ovat 6–6-tasoitusmaali alivoimalla sekä jatkoaikamaalin syöttö. ”Kantti-Antti” nimellä tunnettu Kauppinen kaivoi repertuaaristaan hurjan ”kanttinsa”, joka painui maalin vasempaan yläkulmaan.
Mikä oli ottelun kuuma peruna?
– FBC Turku ja SBS Wirmo ovat luoneet harvinaisen kiihkeän kilpailutilanteen myös kentän ulkopuolella. Keskinäisiä otteluja ennakoidaan jo viikkoa etukäteen, ja puukot lentävät hyvässä hengessä leiristä toiseen. Yleisö löytää tiensä aina lehtereille, ja tässäkin ottelussa Mynämäeltä oli tullut usean kymmenen hengen fanijoukko. Meteliä piisasi enemmän kuin useimmissa liigaotteluissa, ja pelaajat kentällä väänsivät isolla tunteella.
Kommentit:
– Tapahtumana aivan mainio. Harvoin 2. divisioonassa halli on loppuunmyyty. Vierasjoukkueeltakin tuli kaksi bussilastillista faneja. Tärkeä jatkoaikavoitto meille, FBC Turun valmentaja Peter Ruohomäki tiivisti.
– Tällä hetkellä aika tyhjä fiilis. Peli oli loistavaa 2. divisioonasalibandya. Tunnelma täällä oli mahtava. Loistava tapahtuma, hyvä peli, mutta paska lopputulos, SBS Wirmon valmentaja Petri Seppinen summasi illan.
Tilastohuomiot:
FBC Turku käänsi kolmannessa erässä 5-6-tappion 7-6-johdoksi saman alivoiman aikana. Ensin Antti Kauppinen pommitti yläkulmaan, ja sen jälkeen Jani Hyytiäinen päätti taidokkaasti yhdellä kädellä läpiajonsa.
Linkit:
Ottelun tilastot
Teksti: Tuomo Reponen, Turku
tälläistä lisää
350 katsojaa.
Hieno tapahtuma, hyvä kun täälläkin noteerataan. Wirmon faneja oli hallissa reilusti yli sata. Ja se kuului. Harmi vaan, että lopputulos oli karmea.
350, maksimi. Kiitos Wirmo äänestä ja elämästä!
Rakastan railakasta hyökkäyspeliä, jota tänään nähtiin puolin ja toisin. Ja huikeaa yksilötaitoa. Loppua kohti vain toisen joukkueen valmennus (?) sai joukkueeseensa sitä malttia, jota tällaisen pelin voittamisen vaatii. Se joukkue voitti.
Toinen malttamattomia pelaajia täynnänsä oleva joukkue olisi tarvinnut voittoa vielä enemmän. Heillä minusta mietinnän paikka. Kuten myös kotijoukkueella, kyllä. Mutta valmennuksen voitto,selkeästi. Minusta.
Itse aikanaan BeeCeessä tahkonneena tulos lämmittää. Onko muuten vastaavia derbyja muualla Suomessa kakkosdivarissa? Yleisöä olisi varmasti tullut yli 400, jos vaan olisi mahtunut ja oveltakin olisi lippuja saanut ostaa varmuudella. Ensi kaudella tai pleijareissa matsin voisi jopa viedä isompaan halliin? Joka Turussa lienee lähinnä Caribia.
Salibandyn huono medianäkyvyys. Ei haittaa enää
Mynämäen Wirmo ja FBC Turusta ovat onnistuneet luomaan jotain sellaista, mikä on palloilulajeissa kakkosdivisioonatasolla aivan ainutlaatuista. Harvoin näkee, miten naapurikunnasta tulee kaksi bussilastillista kannattajia seuraamaan ”alasarjan” ottelua. Ja silti suurin osa tulee omilla autoillaan. Kannustus hallissa saa desibelimittarit näyttämään punaista.
Kysymys on ilmiöstä, joka ansaitsisi kunnon medianäkyvyyden.
Paikallisen Urheilutoimittajien kerhon puheenjohtaja ilmaisi, miten urheilutoimittajia konservatiivisempaa väkeä saa hakemalla hakea. ”Lajien kaanonin katsotaan valikoituneen valmiiksi jo ammoin. Uusia urheilulajeja siihen on vaikea saada enää mukaan.”
Printtimedia priorisoi lajivalinnan usein vain sarjatason perusteella. Liigastatus on tärkeä. Sillä ei ole merkitystä, vaikka lajin harrastajamäärä on rajallinen ja katsojia olisi kourallinen. Palstatilaa saavatkin lajit, joita käy seuraamassa lähinnä pelaajien vanhemmat ja tyttöystävät. Aina eivät hekään.
On koomista lukea lehdestä ”liigaottelusta”, jossa kentällä on ollut enemmän pelaajia kuin ihmisiä katsomossa.
Jo vuosituhannen vaihteessa salibandy oli Turussa nosteessa. Parhaimmillaan oli yli 800 katsojaa, eikä pelattu edes liigaa. Otin kamerallani valokuvia ihmismassoista. Kävin näyttämässä niitä lehden toimituksessa. Ehdotin, että lehden kannattaisi tulla sinne, missä ovat ihmisetkin.
Printtimedia on vaikeuksissa. Tilausmäärät putoavat. Nuorempien ikäluokkien houkutteleminen lehden lukijoiksi, jopa tilaajiksi, on haasteellista. Olen aina ihmetellyt, miten vanhoilliset paperilehdet ovat suhtautuneet nuivasti uusiin lajeihin. Miksi ei mennä sinne, missä oikeasti tapahtuu? Sarjatasosta riippumatta.
Mutta nyt se on jo myöhäistä! Printtilehdet ovat menettäneet potentiaalisen uuden lukijaryhmän.
Salibandyväki surffailee sujuvasti netissä. Printtimedian väki olisi kateellinen, jos tajuaisivat, millaisista kävijämääristä sähköisessä mediassa onkaan kysymys. Tämäkin kirjoitukseni tavoittaa yhdellä klikkauksella kymmeniä tuhansia lukijoita ympäri Suomea. Ilmaiseksi.
Pääkallo-tyypiset online-foorumit, seurojen omat sivut videoklippeineen tai bloggaajien asiantuntevat analyysit kiinnostavat lajiharrastajia moninkertaisesti enemmän kuin printtilehden ottelutapahtumia kronologisesti ja pahasti myöhässä kertaavat artikkelit. Kelkka on kääntynyt. Huono näkyvyys printtimediassa ei haittaa enää.
Hannu Tuominen
Urheilutoimittajien vanhoillisuus on fakta. Tilanne paranee vähitellen 50-luvulla syntyneiden nestorien siirtyessä eläkkeelle. Nuoremmat urheilutoimittajat toki ymmärtävät salibandyä, mutta vielä 10-15 vuotta sitten sai tehdä rankasti töitä, että sai salibandyjuttuja lehtiin.
Olin Urheilutoimittajain Liiton hallituksessa 1998-2001. Sain moneen kertaan todistella alan päättäjille, että salibandy on ihan oikeaa kilpaurheilua. 1970-luvun sähly heijastui valitettavasti urheilutoimittajien näkemyksiin vielä 2000-luvulle tultaessa.
Eipä tajua Urheiluruutu tai Tulosruutukaan vielä, että Suomessa on salibandyn pelaajia enemmän kuin pesäpalloilijoita, koripalloilijoita tai lentopalloilijoita.
Olipa ajankohtaiset kannanotot Arposelta ja Tuomiselta. Juuri tänään kun salibandymaaottelu on Boråsissaja printtimediassa ei mainintaa eli vaietaan kun ei ole lajitietämystä toimituksissa.
Yle on mahdollisuus lajille, nyt ovat menettäneet perinteiset lajit MTV3:lle ja ottaneet rohkeasti lumilautailun ja alamäkiluistelun ohjelmistoonsa. Juuri samaan kohderyhmään kuluu salibandy, tosin potentiaali on vieläkin suurempi kun huomioidaan lajin suosio harrastajamäärissä.
Kyllähän tuossa Tuomisen analyysissä totuuden siementä on. Saban kanssa saat aina tehdä tupladuunit saadaksesi sen esille mediassa. Olet sitten promoamassa lajia tai tekemässä siitä juttua toimittajana. Ei käy yleisöä, ei ole huippu-urheilua ja siihen valikoituvat vain ne jotka eivät muihin palloilulajeihin osaamiseltaan mahdu. Piste.
Poikkeuksiakin toki on. Kun pelissä on MM-titteli tai vastaava, julkaisukynnys madaltuu hetkeksi. Junnujen U19-kisat Turussa tästä hyvänä esimerkkinä. Silloin Turun Sanomat ja YLE lähtivät promoideoihin hienosti mukaan.
Samalla tavalla muutosvastarinta koskettaa tällä hetkellä toista nousevaa 2000-luvun ilmiötä, vapaaottelua. Ei kuulemma ole oikeaa urheilua eikä siinä ole edes sääntöjä. Just just – samaa menneisyyden kuminaa kuin sähly/saba-vertailuissakin.
Tuomis Hannu oikeilla jäljillä, mutta olen silti sitä mieltä, että valtakunnallisten medioiden ei tule uutisoida kuin ehkä kerta kauteen kakkosdivarista. Sen sijaan liigasta kaipaisi toki varsinkin ennakkojuttuja tai taustoittavaa journalismia. Maajoukkueesta nyt puhumattakaan.
Joko fbc on löytänyt valmentajan ensi kaudeksi? Jos nousu nimittäin tulee, tarvitsee fbc valmentajan.