Kahden ja puolen kuukauden prosessi on vihdoinkin saatu päätökseen. Salibandyliitto ilmoitti tänään, että miesten maajoukkueen päävalmentaja ei lopulta vaihdu. Hän on edelleen Petri Kettunen.
Hänen apunaan jatkaa edelleen SSV:n Mika Ahonen. Sen sijaan toisessa apuvalmentajassa tapahtuu vaihdos Alligator Malansin (SUI) Akseli Ahtiaiseen Loviisan Torin Ray Backmanista. Toukokuun MM-kisojen jälkeen poikien päävalmentajaksi tulee Nokian Krp:n Heikki Luukkonen. Classicin Jarkko Rantala astuu pojista syrjään. Maajoukkuevalmennuksen apuna toimi Jussi Jäntti.
Kenties paras puoli liiton ratkaisuissa oli, että asia saatiin vihdoinkin hoidettua. Kahden ja puolen kuukauden soutamiselle ja huopaamiselle tuli stoppi. Lajipiireissä on nimittäin käynyt melkoinen kuhina, tietojeni mukaan aivan sisäpiiriä myöden. Vastaavaa ei ole aiemmin koettu. Nyt on mahdollista saada työrauha.
Töitä valmennuksella tuleekin riittämään, koska Ruotsin kanssa lähdetään selkeältä takamatkalta. Silloin päivääkään ei olisi varaa hukata. Nyt hukattiin kaksi ja puoli kuukautta esimerkiksi hyvää pelaajatarkkailuaikaa. Salibandyliiga on pyörinyt koko ajan täydellä tohinalla.
Varsinainen erikoisuus nähtiin helmikuun Ruotsi-ottelussa, jossa Kettunen ja Ahonen valmensivat miehiä tietämättä tulevaisuudestaan. He roikkuivat löysässä hirressä ja yrittivät samalla kohdata maailmanmestarin rajusti nuorentuneella joukkueella. Sellaisessa epävarmuudessa ei voi valmentaa täysipainoisesti. Täysipainoinen valmennus vaatii ehdotonta selkänojaa johdolta, tässä tapauksessa liitolta. Toivottavaa onkin, että jatkossa luottamus on ehdoton – tai sitten se raukeaa täysin.
Toinen hyvä puoli valinnoissa oli yhden pahimman kilpailijan, Sveitsin heikentäminen. Petteri Nykyn ja Samu Kuitusen valmennusryhmästä liitto nappasi Jäntin ja Luukkosen. Ahtiaistakaan Nykky ei tiimiinsä saa. Nykyllä onkin varsinainen pähkinä purtavanaan valmennusryhmänsä vahvistamisessa. Hän on manageri-tyyppinen valmentaja, joka tarvitsee osaavat apulaiset. Kuitunen sitä on, mutta hän ei riitä. Sveitsistä osaavaa apua ei ole helppo löytää.
Ahtiaisen naaraus oli hyvä siirto myös oman valmennuksen vahvistamisen suhteen. Hän on seuratasolla kunnostautunut nuorten pelaajien valmentamisessa. Ahtiainen on siis täsmävahvistus, koska miesten maajoukkueella on edessä nuorennusleikkaus. Hän on myös Kettusen pitkäaikainen ystävä. Heillä yhteistyö toimii takuulla saumattomasti, mikä parantaa molempien valmentamista. Nyt valmennustiimillä on myös Jäntin asiantuntemus ja kannustavuus tukenaan. Jäntti on myös maailman paras vastustajien vakoilija.
Itse olisin mieluiten nähnyt päävalmentajana Nykyn. Hän täyttää kriteerit parhaiten. Nykky kuitenkin päätyi jatkamaan Sveitsissä. Aiemmin olen perustellut, miksi kenties kautta aikain menestynein salibandyvalmentaja Ahonen olisi parempi päävalmentaja kuin Kettunen. Mutta Ahosen rooli tulee olemaan suuri tässäkin vaihtoehdossa. Kettusen päävalmentajuus vapauttaa Ahosen myös haastatteluista ja muusta esiintymisistä, joissa kielitaitoinen Kettunen on parempi.
Sen sijaan nykyinen valmennustiimi kyllä pesee Rantalan, vaikka hän olisi saanut avukseen Indiansin Mikko Laurikaisen, joka on ollut Rantalan aisapari pojissa. Kettunen ja kumppanit ovat kuitenkin kansainvälisesti ja miesten salibandyssä huomattavasti kokeneempia. Ahosella ja Ahtiaisella on mestaruuksia vyöllään. Ahosella on myös kovat näytöt SSV:stä miesjoukon johtamisesta. Rantalan ryhmä olisi ollut täysin kääntämätön kortti näissä kekkereissä. Erityisesti maajoukkueen pitkä pelitavallinen linja olisi ollut uhattuna (tarkat pelisysteemit eri asia). Rantala on suoraviivainen puolustusvoittoisen vastahyökkäyssalibandyn kannattaja. Kettusen tiimi edustaa jatkuvuutta.
Kettusen ja Ahosen on kuitenkin otettava oppia menneestä kisaperiodista. He saivat nyt uuden mahdollisuuden liitolta. Se on syytä käyttää hyväksi. Erityisesti kaksi asiaa on pistettävä kuntoon.
Ensinnäkin on löydettävä pelaajat, jotka todella sitoutuvat vähintään neljän vuoden projektiin. Viime kisaperiodin epämääräisestä pelistä ”tuleeko esim. Rickie Hyvärinen tai Henri Johansson vai ei” täytyy päästä eroon. Sitoutuminen on mustavalkoinen asia monimutkaisessa maailmassa: joko sitoudut tai et. Tietysti pelkkä sitoutuminen ei riitä vaan tarkalla ja laajalla pelaajatarkkailulla on löydettävä kansainvälisen tason pelaajat tai ainakin lahjakkuudet. Liigapeleihin on siis jalkauduttava Ruotsin ja Sveitsin liigoja unohtamatta.
Toinen asia on johdonmukaisuus, joka liittyy sitoutumiseen. Myös valmennuksen on sitouduttava – toimintalinjoihinsa. Jos esimerkiksi päätetään, että kesäleiritykset on käytävä läpi, niin silloin siitä lipsuneita pelaajia ei oteta mukaan. Ennen Sveitsin kisoja tästä nähtiin esimerkiksi Johanssonin tapauksessa poikkeus. Kimpoiltiin. Toisin sanoen menestyksen nälkä ei saa voittaa toiminnan johdonmukaisuutta.
Sitoutuminen ja johdonmukaisuus mitataan nimittäin silloin, kun pelikentällä on tiukka paikka. Viimeisen reilun kahden vuoden aikana Kettusen maajoukkuetta on vaivannut se, että peli ei vain rullaa, kun vastaan tulee Ruotsi. Kun sitoutuminen ja johdonmukaisuus saadaan kuntoon, joukkue voi vapautua esittämään parastaan kentällä. Ei ole epäselvyyksiä haittaamassa edes jossakin siellä tajunnan reuna-alueilla.
Näitä on aina vaan virkistävää lukea, kiitos! Vaikkei ihan salibandyn ytimessä olekkaan, niin tästä blogista pääsee jo paljon lähemmäs.
Ottaisin kantaa tuohon kielitaito ja tiesmikä ”kansainväliset suhteet” -vaatimukseen päävalmentajaa valittaessa. (Mistä Hakkarainen kirjoitti jo aiemminkin spekulaatioiden käydessä kuumina.) Eikö maajoukkueen päävalmentaja voi olla vaikka kuuromykkä jos homma hoituu? Eli valmentaja ja itse pelin valmennus keskiöön. Eikä mitkään toissijaiset taidot. Kyllä päävalmentajan puuttuvia taitoja löytyy valmennusryhmästä paikkaamaan joku. Ja jos ei löydy, niin semmonen pitää hoitaa. Ahonen toivottavasti ottaa valmennusvastuun tulevissa karkeloissa ja Kettunen voitelee liitonmiähet. Hoitaa rahat, suhteet, pressit ja sun muut liiru laarumit.
Kyllä pitää uskoa omaan työhön, eikä siihen että nyt saatiin Sveitsiä ehkä heikennettyä. ( Tuskin näin ovat ajatelleet, ja jos ovat, niin sitten ollaan metsässä ! )
Sitten kysymys: tuleeko kuuloonkaan, että päävalmentaja olisi tullut ( tai joskus tulisi ) Ruotsista?
Vieläkin harmittaa. Kuka tahansa muu kun Kettunen. Perustelut: mies on tällä haavaa näyttönsä antanut. Ei olisi ansainnut nyt uutta näytönpaikkaa ! Jos nimittäin nyt ryssii, niin ei ikinä saumoja takaisin vaikka kuinka hyväksi valmentajaksi tulisi. (Ainakaan pitäis olla.) Valmennusvuosia on paljon edessä, joten kerkiää oppimaan.
nyt puheenjohtajana näyttönsä antanut. Ottamatta lainkaan kantaa valmentajavalintoihin – olisiko nämä asiat voinut huonommin hoitaa?
Niin nyt jäi näkemättä olisiko suoraviivainen puolustusvoittoinen vastahyökkäys salibandy tuonut menestystä kansainvälisissä karkeloissa johon nyt ollaan lähdössä altavastaajan asemasta vai hakataanko itsepintaisesti päätä seinään ”maailman nopeimmalla salibandyllä”.Ahtiainen ja Jäntti kyllä loistava lisä valmennukseen,ja Ahtiaisella kokemusta nuorten lahjakkuuksien valmentamisesta, Rantalalla tosin varmasti parempi näkemys tämän hetken nuorista suomalaisista pelaajista.Vaan valmennus on valittu ja sillä hyvä, mutta mikä lie saanut Rantalan kieltäytymään , tuskin kyse palkkioista oli kuitenkaan.Olisiko halunnut koota juurikin omanlaisensa valmennusryhmän ja tämä ei ole liitolle kelvannut.Varmastikin arvailtavaksi jää.Luottamusta valmennus tosiaan tarvitsee johdolta ,mutta myös pelaajilta.
– Onko Rantala ollut edes ehdolla? Vain Pääkallossa näin mainittu ( sisäpiirin tietoa ..).
Nimim Mikko (ja moni muukin): kieli- tai esiintymistaito oli Hakkaraisella vain yksi kriteeri muiden joukossa. On itsestään selvää, että sitä tarvitaan vähintään joltain joukkueenjohdolta ja luontevinta olisi, että sitä löytyy itseltään päävalmentajalta. Tässä kohdassa esim Amu ei ole parhaita kandidaatteja.
Vastaavasti taas Pulkkinen ja Nykky eivät ole parhaita ehdokkaita, kun arvioidaan heidän suoritustaan puhtaasti lajivalmentajana, esim modernin puolustuspelin tai hyökkäyspelin kehittämisessä jne. Näissä vaihtoehdoissa korostuu valmennustiimin merkitys.
Rantalan taas ainakin Hakkarainen näkee hieman yksipuolisena pelitavan kannalta ajateltuna.
Listaa voisi jatkaa pitkäänkin, mutta se lienee turhaa, koska Hakkarainen on asiaa jo käsitellyt jutussa http://paakallo.fi/2013/01/paavalmentajaporssi/
Eipä ollut Rantala oikeasti edes ehdolla, vaikka ns. varma lähde niin väitti.
Muuten tähän keskusteluun ei voi kuin todeta, että nuorta on salibandyväki nykyään, jos ei muista Kettusta myös menestyjänä.
Mies on kumminkin ollut voittava pelaaja ja valmentaja sekä Suomessa että Sveitsissä. On totta että mestaruuksia on vain ne kaksi pelaajana, mutta kyllä valmentajanakin on hopeata plakkarissa.
Muukin tiimi on brillianttia, mutta Kettusen mollaaminen tässä yhteydessä on hölmöä.
Kun valinnat on tehty niiden takana pitää seistä. Ei alkaa puukottamaan jo valintojen julkistamispäivänä.
Muutoin voi käydä niin kuin brittifutiksessa että menestyminen on mahdotonta kelle tahansa valmentajalle, kun koskaan ei anneta tehdä duunia rauhassa kisoihin asti.
Tuohan on loistava tiimi. Aivan luonnollinen valinta kun nykky kieltäytyi. Ei lähdetty hakemaan sikaa säkissä.
Niin, onhan Kettunen menestynytkin, toki tässä on jopa vuostuhat vaihtunut niiltä ajoilta, joten ne voitanee jättää omaan arvoon.
Toki valmennusryhmä näyttää mielenkiintoiselta ja uskotaan että tolla saadaan menestystä, toki tuskin vielä kahden vuoden päästä mutta 2016?
Karski puki taas kerran sanoiksi ajatukseni..Vanhoja mitskuja on aika turha kaivella, kun ne eivät seuraavissa kisoissa ole voimassa. Ryhmä on hyvä ja kyllä siinä osaamista on yllin kyllin.
Nyt sitten vaan jengi huutelemaan Koskea, Kailialaa, Kajoksista ja mitä näitä oli..Joku Kotilainenkin varmaan..
Kun kettuselta kysyttiin miksi tuli kunnolla pataan mm-finaalissa niin ei edes tiedä.
Vastauksessa uskomisen lisäksi mm. Tuli 16 minuutin musta hetki.
Valitettavasti nyt tuli 2 vuoden musta kausi maajoukkueelle.
Kyllä on liitollakin vielä tekemistä jotta tämän kaltaiset päätökset saadaan loppumaan.
Joku vois tiedustella vaikka Mika Kohoselta mikä Kettusen valmennuksessa on hyvää ja mikä huonoa. Tarpeeksi syvälle kun asiaan mentäisiin niin jäisi ympäripyöreät vastaukset pois.
ihmettelijä, oletko toiminut koskaan joukkueessa? Eräs peruskulmakivistä on että joukkueen sisäisiä asioita ei lähdetä ruotimaan julkisesti. Sitä tuskin tekee joukkueen kapteenikaan.
Onneksi puukkoa on hyvä heiluttaa, muistamatta, että Suomi voitti kisoissa tsekin ja parhaan Sveitsin joka kisoissa on esiintynyt. Jos tämä on tapahtunut pelkällä pelaajien osaamisella, miksi turhaan palkata valmennusta ollenkaan…