Tuntuu pahalta, mutta näyttää hyvältä

Mikko Kohonen

8.2.2013 10:32

Pääkallon pojat pyysivät minua kertomaan, mikä on jalkani kunto. Minulta on niin monet kyselleet tilanteestani, että päätin, etten enää pidä ”ässää” hihassani.

Salibandyssä nivelvammoja ja venähdyksiä tulee paljon. Moni jääkiekkoilija ja salibandytuttunikin on joutunut lopettamaan polven rustovammaan tai nivelrikkoon. Veljeni taistelee samanlaisen riesan kanssa.

Vammatilanteeni näyttää pahalta, mutta tuntuu nyt hyvältä. Jalkani on oireillut jo vuosia.

Polvestani katkesi eturistiside, sivusiteet ja takaristiside repeytyi ja kierukat ottivat myös vaurioita vuonna 2009. Toivuin leikkauksesta tyypilliseen tapaan melko nopeasti ja pääsinkin pelikentälle noin kuusi kuukautta leikkauksesta. Jori Isomäki on käynyt läpi vastaavan projektin. Hän kertoi, että polven kanssa tulee hyviä ja huonoja päiviä. Polvi ei ole siltikään entisensä, vaikka se toimisikin. Polvessa on siis ollut enemmän tai vähemmän kipuja. Olen tiedostanut sen, että rasituksen sietäminen on huonontunut ajan kuluessa. Esimerkiksi pari viimeistä kautta on kauden jälkeen ollut pakko pitää pakkolomaa polven kunnon takia.

Valmistautuessani EFT-turnaukseen maajoukkueen treeneissä polvestani vaurioitui kierukka. Magneettikuvauksessa ilmeni polveni todellinen tilanne kierukkavaurion lisäksi. Kuvia pallotteli muutama lääkäri ja kaikki pahoittelivat tilannettani. Yksi lääkäri sanoi jalkani olevan hyvä, mutta ainoastaan, jos se kuuluisi 80-vuotiaalle sotaveteraanille. Magneettikuvien perusteella lääkärit sanoivat, että polvelle ei ole mitään tehtävissä, koska siellä oleva rasitusperäinen rustovaurio on edennyt niin pitkälle, että se voidaan luokitella jo nivelrikoksi. Ainoa tapa korjata polveni täyteen kuntoon on tekonivel.

Tällä hetkellä polven suhteen kaikki on ajan ostamista ja kivun hallintaa. Tuore kierukkavaurio oli kuulemma vain ja ainoastaan kuin pisara meressä. Lääkärit sanoivat, että he jättävät hajonneet kierukan palaset polveeni pyörimään, koska ne suojelevet kulunutta niveltäni hieman. Hän kertoi, että oikein kun kuntoutan, niin turvotus jalassa laskee ja polvi lähtee taas toimimaan ja voin pelata MM-kisoissa.

Unloader-tyyppinen polvituki ottaa painoa pois vaurioituneelta polven alueelta ja rasitus vähenee. Niin tapahtuikin. Samalla kaavalla pelasin pelejä kisojen jälkeenkin, mutta polvi alkoi vähitellen lukkoilemaan ja toimimaan entistä huonommin. Lukko-oireet ja polven oireet olivat niin pahat, että pahimmallaan en pystynyt ottamaan SSV-pelin jälkeen askeltakaan jalalla puoleen viikkon. Silloin päätin kysyä lekurilta kierukka-asiasta uudelleen – ja sitten päädyttiin taas leikkauspöydälle.

Jalasta oli molemmat kierukat hajalla, tosi isoja paloja nivelen välissä. Rustovaurio näytti polven sisältä katsottuna valkoiselta perunapellolta. Jalkaa putsattiin ristiin rastiin. Lekuri teki pieniä mikromurtumia nivelrikkoalueelle ja sanoi, että vaikka toivomiseksi meneekin, niin jos jotain alkaisi kasvamaan takaisin, niin hyvä olisi. Samalla huomattiin aikaisempi takaristisiteen ja eturistisiteen pienoinen repeämä, joka oli arpeutunut väärin ja sitäkin hiottiin paremmin toimivaksi.

Leikkauksesta sain toivoa, koska kuulemma kuvat näyttivät pahemmalta kuin oikea polvi sisältäpäin. Nivelrikko on aluillaan polvessani, mutta kierukkavauriot olivat niin suuria, että polven pitäisi nyt putsauksen jälkeen lähteä toimimaan paremmin. Kuntoutumiseni laatu on hieman hämärän peitossa.

Entä kuinka hyvin polveni toimii nyt, kun se on putsattu ja kuinka paljon se kestää rasitusta? Tarkoitukseni olisi kuntoutua täyteen pelikuntoon pudotuspeleihin.

Tulevaisuuden tilanteeni kertovat polven kunto ja tunto. Jos pidän tulehduksen pois lääkkeillä, treenaan oikein ja rusto lähtee kasvamaan, niin voin pelata vielä seuraavatkin 16 kautta Salibandyliigaa ja olla vastuun arvoinen maajoukkueessakin.

Tulevaisuutta en siis vielä tiedä, mutta toivo on kova. Läheiset sanoo vaikka mitä ja itsekin käyn pääkopan sisällä taistelua tilanteen kanssa – mitä jos joudunkin lopettamaan pelaamisen? Se on rankka paikka jokaiselle kenellä sydän sykkii salibandylle. Tämän kevään peleissä olen silti mukana tavalla tai toisella – se on varma.

19 comments

mutta huonot polvet. Parempi näin päin.