Pääkallo.fi:n puolivälieräennakkoni osui jatkoon menneiden joukkueiden osalta oikeaan. Jatkoon menivät kaikki neljä runkosarjan parasta joukkuetta. Onneksi tylsääkin tylsempi arvioni voitoista meni pieleen ja kolmessa sarjassa neljästä nähtiin kaikki viisi ottelua. Vain SPV meni jatkoon lopulta helposti. Seuraavassa pureudutaan välieräpareihin ja niihin seikkoihin, mitä paljastui puolivälieräsarjoissa.

Puolivälieristä haluan erityisesti nostaa hattua sarjalle SSV-Oilers, jossa vauhti kasvoi loppua kohden päätä huimaavaksi. Mielestäni sarjan paras ottelu nähtiin viidennessä ja ratkaisevassa kohtaamisessa, jossa mentiin molempien joukkueiden osalta todella kovaa ja miehestä otettiin mittaa reilusti.

Mutta nyt välieriin, piirrosten kera.

—

Happee–SSV

Happee joutui TPS:aa vastaan lopulta todella ahtaalle. Joukkue sortui lievään ylimielisyyteen ja sai varmasti hyvän oppitunnin siitä, että yksikään peli eikä sarja ole ohi ennen kuin summeri viimeisen kerran pärähtää. Happee aloitti sarjan karvaten alhaalta (W-systeemi), n. 60 % kenttää, mutta jostain syystä pelaajat eivät malttaneet pelata sovittua systeemiä kaikissa otteluissa, vaan lähtivät oikomaan ja nostamaan karvaustaan väärällä tavalla, jolloin TPS sai liikaa tilaa kentälle tehdä omaa peliään.

Viimeiseen otteluun Happee kuitenkin taas palasi karvaamaan hieman alempaa ja sai viisikkonsa näin paremmin kasaan. Täytyy myös todeta, että Happeen pallollinen peli ei sarjan aikana huimannut. Siinä tehtiin liikaa helppoja virheitä ja pallosta luovuttiin usein liian helposti. Tämäkin seikka parani täysin viidenteen koitokseen.

SSV taas pelasi huiman sarjan Oilersin kanssa. Ensimmäisessä ottelussa molemmat joukkueet tunnustelivat ja opiskelivat vastustajan tekemistä ja karvasivat alempaa. Lopulta neljä ottelua viidestä meni jatkoajalle. Sarjan viides ottelu oli siis huikeaa peliä molemmilta ja näin jälkiviisaana voi sanoa, että harmi, kun tämä ei tullut televisiosta.

Molemmat joukkueet karvasivat aktiivisesti ylhäältä ja pakottivat toisiaan avaamaan peliä nopeasti ylöspäin. Rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että tästä sarjasta jatkoon olisi lopulta voinut mennä kumpi joukkue tahansa ja hieman harmittaakin Oilersin puolesta, sillä niin lähellä se lopulta oli. Iso hatunnosto kuitenkin SSV:lle, joka kuitenkin huikealla rutiinilla ja huikealla pelillä pystyi homman hoitamaan.

Seuraavassa kaksi piirrosta joukkueiden pelitavoista. Edellisessä ennakossa käytiin jo läpi sitä kuinka SSV karvaa alhaalta. Nyt pureudutaan siihen kuinka SSV nostaa karvauksensa ylös ja tulee täydellä höyryllä kiinni päädystä. Tähän samaan lisätään myös se kuinka tämä karvaus puretaan. Pallon liike on kuvattu katkoviivalla ja pelaajan liike suoralla mustalla viivalla.

Happeen piirroksessa puolestaan käydään läpi heidän karvaustaan ja kuinka he siitä lähtevät nopeisiin vastahyökkäyksiin.

Otetaan esimerkki SSV:n (X) hyökkäyksen jälkeinen Happeen (O) kulmalyöntitilanne. Näitä tilanteita tullaan varmasti näkemään sarjassa paljon. Happeen puolustajat (1 ja 2) menevät pallolle kulmaan ja SSV nostaa laitahyökkääjänsä (1 ja 2) niin lähelle kuin vain suinkin säännöt sallivat, eli siihen kolmeen metriin. SSV:n seuraavan kaksikon (3 ja 4) taso riippuu siitä, missä kohtaa Happeen hyökkääjät (3 ja 4 ovat).

Tässä karvauksessa SSV:n pääasiallinen tavoite on saada Happee pelaamaan pallo nopeasti ylöspäin kaaripallolla (1), jolloin se on helppo napata nopeasti omalle joukkueelle. Jos Happee kuitenkin pelaa pallon lyhyellä syötöllä viereen toiselle puolustajalle (1 ja 2), niin SSV:n hyökkääjät (1 ja 2) lähtevät tässä tilanteessa karvaamaan välittömästi palloa pois ja tarkoitus on päästä karvauksen ja pallonriiston jälkeen nopeasti maalipaikkaan.

Tämän karvauksen voi purkaa pois joko levittämällä pallo toiseen laitaan nopeasti syötöllä hyökkääjälle (4), joka pelaa sen nopeasti samaa laitaa pitkin ylös ylhäällä tilaa tekevälle hyökkääjälle (5). Tai pelaamalla se samaan laitaan tai keskustaan syötöllä (3 ja 4). Tällöin on ehdottoman tärkeää, että pallo pidetään hallussa omalla kenttäpuoliskolla, jolloin se saadaan pelattua yhdellä tai maksimissaan kahdella kosketuksella nopeasti ylöspäin (5).

SSV ja Oilers siis käyttivät molemmat tätä karvausta sarjan viimeisessä ottelussa. Ja siksikin ottelun vauhti ja viihdearvo olivat erittäin kohdallaan. Molemmat joukkueet osasivat hyvin kovassa vauhdissa myös purkaa tätä karvausta. Happeelle tuleekin nyt paljon kotitehtäviä, koska olen varma, että SSV tulee käyttämään tätä karvausta välierissä paljon. Erityisen paha tämä karvaus on silloin, kun SSV pääsee antamaan paineen pelitilanteessa Happeen pelaajien pallollisista virheistä johtuen. Tällöin puolustajat ovat usein selkä kentälle päin ja SSV:n hyökkääjät pääsevät tekemään avauksen ja syötöt ylöspäin vaikeaksi. Silloin on tärkeää, että Happeen hyökkääjät tulevat tukemaan puolustajia avauspelissä ja tekemään syöttösuunnat lyhyiksi ja helpoiksi.

Happeen karvaus, pääsääntöisesti W, lähtee noin 60 % kenttää heidän omasta näkövinkkelistään katsottuna. Kärkipelaajalla on pieniä vapauksia lähteä antamaan painetta pallolliselle puolustajalle, mutta kärkipelaajan tärkein tehtävä on ohjata SSV:n pallollinen avauspeli jommallekummalle puolelle kenttää, ei kuitenkaan liian ylhäältä.

Pääsääntöisesti Happeen (O) kärkipelaaja (1), joka on lähes aina kentällisen oikea laitahyökkääjä, ohjaa tässä piirroksessa SSV:n (X) avausta Happeesta katsottuna vasemmalle puolelle. Tällöin Happeen vasen laitahyökkääjä pyrkii estämään pallollisen puolustajan nousun keskelle sekä samalla myös tekemään mahdollisen pallon riiston puolessa kentässä. Tässä on kuitenkin pääasiallisena tarkoituksena aiheuttaa SSV:n pallolliselle puolustajalle kiire tehdä ratkaisu ja pallollisen puolustajan vaihtoehdot ovat joko pelata pallo ylös samaan laitaan (4), avata keskelle tukea tekevälle keskushyökkääjälle (3), heittää syöttö poikkikentän sinne tilaa tekevälle hyökkääjälle (5) tai sinne nousseelle puolustajalle (2) tai pelata pallo takaisin puolustajalle (2) omaan päähän.

Happee on ollut koko kauden erinomaisen hyvä kääntämään tästä peliä nopeisiin vastahyökkäyksiin pallonriiston jälkeen keskialueella ja omassa puolustuspäässään. Tällöin Happeen laitahyökkääjät tekevät syöttösuunnat molempiin laitoihin leveälle ja Happeen vasen puolustaja (4) syöttää joko samaan laitaan hyökkääjälle pystyyn (2), toiseen laitaan hyökkääjälle ylös (1) tai keskushyökkääjälle (3), joka puolestaan pelaa pallon nopeasti ylös vasemmalle tai oikealle hyökkääjälle. Tämän jälkeen Happee ajaa kovaa maalia kohti ja hyökkääjä tekee ratkaisun itse tai syöttää kaksi-yhtävastaan tilanteessa toiselle laitahyökkääjälle.

Happee on tähän mennessä vienyt kaksikon kaikki kauden kohtaamiset. Kaksi runkosarjassa ja yhden kerrasta poikki –pelin cupin välierässä, jonka Happee pystyi voittamaan jatkoajalla. Kuten Jaska Kunelius Keskisuomalaisen Hirvimettä–blogissa kirjoitti, niin nämä ovat aivan eri pelejä kuin kauden aiemmat kohtaamiset. Tässä vaiheessa eivät menneet merkkaa, vaan yhden täplän saa aina kerrallaan alas.

Täytyy kuitenkin sanoa, että sen verran kauden pelit vaikuttavat, että SSV on varmasti lukenut läksynsä huolellisesti. Vastustajan jokainen seikka pelistä on opiskeltu ja näitä asioita käydään läpi tässä vaiheessa tiheällä kammalla. Tänä vuonna SSV ei pysty enää niin paljon keskittymään pelkästään omaan tekemiseen kuin aikaisemmilla kausilla, vaan se on pakotettu tekemään jälleen kaikki mahdollinen kolmen voiton ottamiseksi.

Tästä tulee varmasti huikea sarja. Jatkan edelleen omia veikkauksiani ja upotan SSV:n pronssiotteluun voitoin 3-1 Happeelle.

—

SPV-Classic

Vaikka tähän sarjaan on maalailtu paljon piruja seinille kauden koitosten perusteella, niin itse en usko pätkääkään siihen, että ne vaikuttaisivat tässä vaiheessa yhtään. Enemmänkin haluaisin nostaa molempien joukkueiden ja seurojen isojen miesten, eli Tommy Koposen ja Pasi Peltolan välisen hegemonian jalustalle. Näistä herroista kumpikaan ei tätä sarjaa halua hävitä ja nähtäväksi jää, millaista peliä he pelaavat sarjan aikana.

Pelaajat keskittyvät kuitenkin vain pelaamiseen ja Classicin vahva loppu Erää vastaan antaa myös viitteitä sille, että sieltä suunnasta tullaan pelillisesti nyt eri ilmeellä kuin pitkiin aikoihin.

SPV pääsi lopulta aika helpolla NST:tä vastaan. Otteluiden tekeminen oli puuduttuvaa katsella ja todelliset huippuhetket osuivat Lappeenrannan taistoon, jossa NST:lla oli todellinen paikka ottaa se yksi voitto. Kolmannen pelin läpsyttely, vaikka se jatkoajalle menikin, ei pelillisesti eikä vauhdillisesti päätä huimannut.

Nostan seuraavassa esiin SPV:n avauspelaamisen pallollisena, mikä on viime vuosien aikana jalostunut ehkä parhaimmaksi ja vaarallisimmaksi koko Salibandyliigassa. Vaarallisen siitä tekee se, että siinä noudatetaan niin hyvin sovittuja asioita, että se näyttää välillä jopa liian helpolta verrattuna monen muun joukkueen avauspelaamiseen. Toki myös pelaajien taitotaso tekee siitä helponnäköistä katsottavaa.

SPV (X) on tässä siis pallollinen avaava joukkue. Tulevan vastustajan, eli nyt siis Classicin (O) paikat eivät ole välttämättä nyt niin kuin tässä piirroksessa. Huomio on nyt siinä kuinka SPV avaa. Korostan vielä, että SPV pystyy avaamaan tätä peliä erittäin hyvin molemmilta puolilta eli vasemmalta ja oikealta. Siksikin se on niin vaarallinen ja toimiva.

Tässä esimerkissä SPV:n pallollinen oikean laidan puolustaja (1) voi halutessaan avata pallon kolmeen, jopa neljään eri paikkaan. Keskelle tukea tekevälle keskushyökkääjälle (3), joka taas puolestaan voi pelata pallon takaisin alas, jatkaa sen oikeaan laitaan hyökkääjälle (4) tai vasempaan laitaan sinne nostavalle vasemmalle puolustajalle (2). Oikea puolustaja voi myös avata pallon suoraan oikeaan laitaan hyökkääjälle (4), joka voi tämän jälkeen pelata pallon jälleen joko takaisin alas puolustajalle (1), keskelle tukea tekevälle keskushyökkääjälle (3) tai päätyyn sinne tuen tekevälle kärkipelaajalle (5). Oikean puolustajan hyvä mahdollisuus on myös pelata pallo suoraan vasempaan laitaan sinne nostavalle vasemmalle puolustajalle (2). Näin SPV käytännössä hyökkää systeemillä 1-3-1 eli se nostaa lähes aina painottoman puolen puolustajan hyökkäyksiin mukaan. Tämä antaa paljon mahdollisuuksia ja variaatioita hyökkäyspelaamiseen.

Classic joutui kaivamaan jatkopaikkansa todelta syvältä suosta. Puolivälieräsarja näytti jo ratkenneen Erälle neljännen pelin alkupuoliskolla, mutta niin vain joukkue syttyi huimaan kiriin ja voitti neljännen ottelun jatkoajalla. Samalla hurmoksella jatkettiin sitten sarjan viidenteen otteluun ja siinä Erä oli lopulta suupala hurmiossa pelanneelle kotijoukkueelle.

Ratkaisevaksi asiaksi nousee tässä sarjassa se, kuinka Classic saa luettua SPV:n pelin pois. SPV:llä on laajempi pelaajamateriaali ja se on vielä, huolimatta Keke Matilaisen hyvästä fysiikkavalmennuksesta Classicissa, edellä fyysisesti. Classicin ongelmat ovat jo pitkään olleet tasapainoisen viisikkopelaamisen puolella. Sille tulee liikaa nukahduksia ja ajatuskatkoksia pelin sisällä silloin, kun pitäisi lähteä nopeasti omaan päähän ja kasata puolustusvalmius tiiviiksi.

Pallollisen pelaamisen yksi tärkeimmistä seikoista välierävaiheessa on myös samalla sen puolustusvalmius. Eli kuinka hyvin joukkue pystyy tasapainottamaan omaa hyökkäyspelaamistaan ja pallon menetysten jälkeen palaamaan tasapainoiseen puolustuspelaamiseen. Tässä Classicilla on ollut suuria haasteita sen vuoksi, että sen viisikoiden etäisyydet ovat olleet liian suuret hyökätessä ja tämä on johtunut paljolti siitä, että hyökkäyspäässä keskustan tuki on monesti puuttunut tai ollut liian syvällä eli sijoittunut väärin.

Seuraavassa piirroksessa käyn läpi Classicin avauspelaamista, sen hyviä ja huonoja puolia ja mitä nyt tulisi ottaa huomioon kun vastustajana on SPV.

SPV:n puolustuspelaaminen ei ole vielä tämän kauden aikana tiiviydellään minua vakuuttanut. Siihen Classicin on tässä ottelusarjassa paikka iskeä. Classic avaa peliä leveällä puolustajaparilla niin, että oikealla puolustajalla (1) on tässä pallo. Kun Classic aloittaa pelin avaamisen, niin silloin liikkeet ovat yleensä hyviä. Keskushyökkääjä (4) tulee tekemään tuen riittävän alas ja jatkaa tämän jälkeen liikkeensä joko suoraan takaisin hyökkäyspäähän tai tukea tehden toiseen laitaan. Oikea puolustaja (1) käyttää usein paljon tätä ensimmäistä keskushyökkääjän tukea ja pelaa tätä kautta puolenvaihdon vasemmalle puolustajalle (2). Tämän jälkeen vasen puolustaja pelaa pallon usein takaisin oikealle puolustajalle ja tämä avaa sen eteenpäin samaan laitaan oikealle laitahyökkääjälle (3).

Tässä tulee kuitenkin yleensä se suurin ongelma, eli mitä tämän jälkeen. Usein keskusta on tässä kohtaa tyhjänä ensimmäisten liikkeiden jälkeen eikä siihen tule välttämättä enää apuja. Oikea hyökkääjä pelaa pallon joko takaisin puolustukseen tai syvälle sinne tukea tekevälle hyökkääjälle (5).

Tässä tulee tämän avauspelaamisen toinen ongelma. Usein tämä oikea laitahyökkääjä (3) syöttää syötön seisovilta jaloilta eikä liikkeestä, jolloin peliä syventävä pelaaja (5) jää käytännössä yksin pelaamaan kulmapeliä. Etäisyydet hyökkääjien välillä keskenään ja puolustajien mukaan tulo on vaikeaa, kun hyökkääjien liikkeet eivät automaattisesti tue omaa annettua syöttöä. Jos tätä verrataan tuohon piirrettyyn SPV:n avauspelaamiseen, niin keskustan tärkeä tuki puuttuu siis liian usein. Myös puolustajan mukaan (2) tulo painottamasta laidasta jää usein liian kauaksi ja käyttämättä.

Classicin avauspelaamisessa täytyykin tässä sarjassa olla enemmän liikettä ja tuet hyökkäyspäässä lähempänä, jolloin päästään myös paremmille maalintekopaikoille useammin. Classic joutui tästä syystä tekemään Erä-sarjassa suuren määrän työtä yhtä tehtyä maalia kohden, kun liikeradat eivät automaattisesti tukeneet peliä ja vieneet määrätietoisesti hyökkäyksiä maalia kohden. Laukaisupaikat jäivät liian kauaksi ja se tietysti aina helpottaa hyvän maalivahdin työskentelyä, sekä tietysti puolustuksen pelaamista.

Tässä otteluparissa on varmasti tunnetta todella paljon. Ja tarkoitan tätä hyvällä tavalla. Runkosarjan kohtaamiset menivät molemmat maalin erolla SPV:lle ja jälkimmäinen ottelu jatkoajalla. Joten varmasti sarjasta tulee myös tasainen.

Veikkaan, että hallitsevan Suomen mestarin ottelut jatkuvat jälleen finaaleihin ja SPV vie sarjan voitoin 3-2.

Pasi Kotilaisen puolivälieräennakko: Happeen avauspeli, SPV:n ylivoima, Erän mökki ja SSV:n kurinalaisuus