Classic säilytti puolivälierien kotietunsa voittamalla Erän perjantaina jatkoajalla 5-4. Voittomaalin väänsi Veli-Matti Luukko väkisin maalinedustan irtopallosta. Erä johti vielä 2-4, kun ottelua oli pelattu 48 minuuttia. Lopulta isännät kuitenkin käänsivät kamppailun itselleen.
Nostan seuraavassa esiin kaksi syytä, jotka vaikuttivat merkittävästi Classicin ottelun kääntämiseen (ainoat syyt ne eivät toki ole).
1. Kahden kentän peluutus
Ottelun tempo oli matala. Kummankin joukkueen karvaus makasi pääsääntöisesti hieman yli puolessa kentässä. Tällöin kolmella kentällä pelaajien on vaikea päästä pelirytmiin käsiksi. Se näkyi varsinkin Classicin pelissä kahdessa ensimmäisessä erässä, vaikka varmasti myös pudotuspelien avausottelun jännitys ja puolustuksen korostaminen kipsasivat. Isännät eivät heittäytyneet pelille.
Kolmanteen erään Classicin päävalmentaja Jarkko Rantala tekikin tilanteessa oikean ratkaisun. Hän siirtyi kahden kentän peluutukseen. Mikko Leikkanen siirrettiin vasemmaksi puolustustajaksi Jyri Järvisen tilalle ykköskenttään, jonka keskushyökkääjänä Luukko poikkeuksellisesti pelasi. Toisena kenttänä oli Jussi Pihan johtama kakkonen. Yhdentenätoista kenttäpelaajana paletissa pyöri Ilkka Mäkipää, jota peluutettiin välillä molempien viisikkojen vasemmassa laidassa. Kaksi ensimmäistä erää Mäkipää viiletti poikkeuksellisesti kolmosen oikeassa laidassa. Normaalisti hän pelaa ykköskentän keskellä. Myös kolmosen Heikki Hätönen sai muutaman irtovaihdon kolmannessa erässä kakkosen vasempana laitana.
Kahden kentän peluutus sai Classicin paremmin peliin mukaan. Seurauksena heidän hyökkäyspelinsä nopeutui merkittävästi: pallo alkoi liikkua huomattavasti nopeammin lavasta lapaan. Lopulta muutettu ykköskenttä ratkaisi pelin. Erällä vastaavasti ykkönen ja kolmonen jäivät pakkaselle.
2. Koko Erän kenttäpuoliskon käyttäminen
Classicin viisikkopelissä tapahtui kolmannen erän aikana muutos avaus- ja hyökkäyspelissä. Joukkue alkoi avata juuri niin, kuten Pasi Kotilainen ennakoi:
Piirroksessa Classicin pelaajat ovat ristejä. Erän pelaajista eli nollista ei kannata tässä yhteydessä välittää. Oleellista piirroksessa on leveä 2-1-2-ryhmitys. Hyökkäyksessä on siis leveyttä: koko Erän kenttäpuolisko on käytössä. Kyseessä on myös pysäytyskuva. Pelaajat eivät tietenkään seiso paikallaan. Itse asiassa Classicin hyökkääjät vaihtoivat paikkoja jonkin verran. Silti leveä 2-1-2-ryhmitys säilyi.
Kaksi ensimmäistä erää Classicin pääasiallinen avausryhmitys oli kapeampi. Vasemmassa laidassa ei ollut hyökkääjää. Hän oli maalin edessä tai päädyssä (minne nuoli hänestä piirroksessa osoittaa). Ryhmitys oli siis pikemmin kapea 2-2-1 kuin leveä 2-1-2.
Toisessa erässä Erän käytti tämän kapeuden hienosti hyväkseen. Sen valmennus teki pienen mutta hyvän muutoksen karvaukseensa. Kahdella ensimmäisellä kentällä Classicin oikean laidan hyökkääjän merkkasi Erän keskushyökkääjä 2-1-2-järjestelmässä (noppavitonen). Ensimmäisessä erässä hän oli jäänyt Erän vasemmalle laitahyökkääjälle. Muutoksen seurauksena Erän pakit saivat liimattua Classicin kärjen (vasen pakki) ja keskituen (oikea pakki). Jos pallo pelattiin Classicin kärjelle syvälle oikeaan laitaan ja keskituki liikkui maalin eteen, Erän puolustajien liikkeet olivat luonnollisia. Myös muut Classicin miehet oli merkattu.
Seurauksena Classicin hyökkäyspeli tukehtui lähes täysin. Erä sai itseluottamusta, aktivoitui omassa pallollisessa pelissään ja sai otteen.
Kolmannessa erässä tilanne kuitenkin muuttui. Classicin kärki ei ollutkaan enää syvällä vaan vasemmassa laidassa. Erän puolustajille tuli epäselvyyttä merkkauksessa, kun sentteri vartioi edelleen oikeassa laidassa. Erän puolustajille jäi siis keskituki ja vasemman laidan hyökkääjä. Merkkaus ei ollut enää luonnollinen noppavitosessa.
Jostain syystä Erä ei osannut tähän reagoida, vaikka se olisi ollut helppoa: sentteri ottaa keskituen ja pakit laidat. Vastakkainhan olivat 2-1-2-järjestelmät. Kun Classicin toinen pakki alkoi vielä nousta ja Erän sen puolen laitahyökkääjä nukkui, muodostui 4v3-tilanteita Erän alueelle. Merkkausepäselvyys vain pahentui. Lisäksi Classic ei tullut enää vain oikealta vaan myös vasemmalta. Jopa Lassi Vänttinen liikkui välillä vasempaan laitaan.
Classic sai otteen ja käänsi lopulta ottelun itselleen. Erälle tuli kotiläksyjä toiseen otteluun sunnuntaina Tapanilassa.
Kotiläksyä tuli kyllä Classicillekin. Kumpi tahansa parista eteneekään välieriin, pelin pitää parantua roimasti, jos mieli halajaa finaaliin. Puolustuspeli oli kohtuullisella tasolla, mutta sitä ei kunnolla testattu, koska hyökkäyspeli ei päätä huimannut. Edes Classicin avauksen parannuttua. Esimerkiksi haastot puuttuivat lähes täysin varsinkin isänniltä.