Tampereen Classicin naisten tarrasivat toisella kädellään Suomen mestaruuteen voitettuaan kolmannessa finaalissa kotonaan SB-Pron 3-2 (0-0, 2-2, 1-0).

Mikäli Classic voittaa seuraavan kohtaamisen lauantaina Vantaalla, se pääsee juhlimaan kuudentena vuonna peräkkäin. Keskiviikkoiltana Tampereella väännettiin kuitenkin niin tasainen kamppailu, että sarja on edelleen täysin auki.

Classicilla oli tuttu ratkaisija. Ensimmäisen voiton jatkoaikamaalillaan varmistanut Eliisa Alanko katkaisi Pron hyökkäykseen lähdön kolmannessa erässä, eteni vasemmalta laidalta ja niittasi pallon Laura Loisan selän taakse pelikellon näytettyä aikaa 52.30.

Toisinkin olisi voinut käydä. Kolmannen erän kuudennella minuutilla kokeneelle Jenni Morottajalle pelattiin täysin avoin tilanne, mutta Pron epäonneksi Morottaja laukoi tolppaan.

– Tällaista tämä on: tolppa ulos, tolppa sisään, Pron päävalmentaja Timo Suonpää hymähti.

– Hyvillä fiiliksillä tässä silti lähdetään lauantaina Vantaalle, jossa on yksi maan parhaista halleista. Näistä otteluista pitää nauttia, sillä Classic on Suomessa ainut joukkue, jota vastaan tulee kunnon vääntö. Voi kuulostaa rumalta, mutta niin se vain on, hän jatkoi.

– Me saimme kyllä välierissä vääntää tosissamme Tiikereiden kanssa, Classicin päävalmentaja Irina Peltola huomautti.

Ensimmäinen erä kulki hienokseltaan SB-Pron merkeissä. Sen korkea karvaus oli myrkkyä Classicille, joka ei meinannut saada hyökkäyspeliään millään avattua. Prolle tarjoutui myös erinomainen tilaisuus johtomaaliin rangaistuslaukauksella, mutta Mira Wickman ei onnistunut ohittamaan Kreeta Lakkalaa. Tauon jälkeen joukkueet innostuivat oikein kunnon vauhtiralliin, kun Classic keksi keinot Pron karvauksen murtamiseksi. Siinä kuitenkin tarvittiin myös laittomia keinoja, ja Pro kiitti sekä Irja Lahtisen että Aliisa Pölläsen kaksiminuuttisista.

Kujalan sisarukset jauhoivat maltilla Classicin alivoimaneliön rikki, ja Karoliina laukoi keskeltä 1-0 Elinan syötöstä. Vain 56 sekuntia myöhemmin oli Elinan vuoro tällätä pallo ohi Lakkalan hieman laidempaa oikealta, mutta kumminkin erinomaisesta sektorista.

Classic ei säikähtänyt, vaan käytti oman ylivoimansa tehokkaasti. Nina Rantala pääsi laukomaan takatontilta, ja pallo ohjautui maaliin Irja Lahtisen mailasta. Tasoitustakaan ei tarvinnut odotella kuin vajaat neljä minuuttia siitä. Minna Korhonen tarjosi oikealta pallon maalin eteen yksin unohtuneelle Alangolle, joka nosti rystyltä pallon Laura Loisan vartioiman maalin kattoon.

Kolmas erä kulki koko ajan lievässä Classicin hallinnassa. Se pystyi pelaamaan hyvin kontrolloituja hyökkäyksiäkin, ja Minna Korhonen oli lähellä onnistua maalinteossa jo hieman ennen Alangon voitto-osumaa. Varsinaista kiriä Pro ei saanut aikaan, vaikka pyörittikin viimeiset pari minuuttia kuudelle kenttäpelaajalla. Classic peitti laukaisupaikat kurissa, ja Lakkala poimi pari pahaa lähitilannetta vuorenvarmasti.

– Tämä oli mielestäni finaalisarjan toistaiseksi tasokkain peli. En antanut 0-2:ssa mitään erityistä ohjetta joukkueelle, koska tämä on niin nopeamaalinen peli, ja silloin mentiin vasta ottelun puoliväliä, Peltola sanoi tyytyväisenä.

Suonpää tunnusti, ettei Pron tiukka keskittyminen kestänyt aivan loppuun saakka:

– Hallitsimme ensimmäiset 30 minuuttia niukasti, mutta kolmannessa erässä Classic piti enemmän palloa, kun hieman herpaannuimme.

Merkille pantavaa keskiviikkoillassa siis oli, ettei Pro onnistunut täysin viisikoin kertaakaan maalinteossa. Siihen olivat pääsyyllisiä Classicin erittäin tarkka puolustaminen ja Lakkalan loistopeli. Moittia ei toki sovi Loisaakaan toisen maalin suulla.

Linkit:
Jari Turusen ottelukuvat