Ensimmäisen miesten finaalin käyn läpi tällä kertaa erä erältä. Seuraavista peleistä on todennäköisesti luvassa jo piirroksia. SPV:hän siis voitti Salibandyliigan ensimmäisen finaalissa SPV:n lukemin 7–5.

1. erä

SSV oli valmiimpi ottelun alussa ja tässä juuri näkyi joukkueen kokemuksen tuoma varmuus pelillisesti. Se uskalsi lähteä heti pelaamaan omaa vahvaa pallollista peliään ja SPV tyytyi kyttäilemään ottelun alun. SPV:n kaikesta pelaamisesta puuttui liike ja kun liike puuttuu, niin silloin kaikki on kentällä vaikeaa. Puolustuspelaamiseen tämä heijastui siten, että viisikon etäisyydet olivat liian suuret ja muutamalla nopealla syötöllä SSV:n oli helppo tulla SPV:n kenttäpuoliskolle ja siellä keskustaan. Tommy Koponen sanoikin pelin jälkeisessä haastattelussa, että ”vähän varovaista oli ensimmäinen erä, niin kuin viime vuoden finaaleissakin.”

SSV joutui valitettavasti lähtemään peliin ilman Riku Kekkosta ja Saku Lehteä. Ilmeisesti Kekkosen sormivamma on kuitenkin niin paha, että hän ei pysty enää tänä keväänä pelaamaan. Tämä heikentää huomattavasti joukkueen leveyttä ja kakkoskentän pelaamista. Lehden kunto on arvoitus. Nähtäväksi jää palaako mies vielä kentälle jatkossa.

SSV pääsi erätauolle 0-2 johtoasemassa. Maalintekijöinä hieman tuntemattomammat ratkaisijat Henri Tuhkanen ja Roni Laasonen.

2. erä

SPV muutti pelissään oikeastaan kaiken. Se lähti haastamaan SSV:tä kovalla liikkeellä ja näkisinkin, että SPV:n pelin lopullisena sytyttäjänä toimi joukkueen neljännen hyökkäyskentällisen miehet. Hakala-Keskisipilä-Kujala loivat lähes jokaisessa pelaamassaan vaihdossa vaarallisen vyöryn SSV:n maalille ja tämä toi virtaa myös muun joukkueen tekemiseen. SPV nosti karvaustaan korkealle ja tuli juuri sopivilla ajoituksilla antamaan painetta SSV:n puolustajille. Välieräsarjassa olisi myös Happeen odottanut haastavan näin SSV:n pelaajia, kun ainakin puheet olivat sillä tasolla, että liikettä ja leveyttä joukkueessa oli. Koposelle tunnustus siitä, että joukkue lähti rohkeasti toteuttamaan tätä pelitapaa huonon ensimmäisen erän jälkeen.

SSV teki järkyttävän määrän virheitä. Jos ensimmäinen erä oli suvereenia pallollista pelaamista, niin toinen oli täysin päinvastaista tekemistä. Niin kuin finaaliennakossani kirjoitin, niin SSV:n valmentaja Mika ”Amu” Ahonen ei varmastikaan ole tyytyväinen, kun oma verkko heiluu noin useasti. Ja varsinkin kun yhdessä erässä menee viisi maalia omiin. Tähän asiaan joukkue varmasti reagoi tuleviin peleihin.

SPV:n kannalta hieno ja tärkeä asia oli, että joukkueessa löytyi nyt leveyttä. Vaikka ykköskenttä kantoikin suurimman vastuun maalinteosta, niin toisen erän tärkeät osumat tulivat kakkos- ja kolmoskentällisiltä.

3. erä

Kaksi ensimmäistä erää kohtuullisen hyvin viheltäneet tuomarit Tero Fordell ja Lasse Vuola nousivat valitettavasti vähän liian suureen rooliin kolmannessa erässä. Ottelun voittomaaliksi jääneen Sami Kosken osuma ylivoimalla kolmannen erän alkupuolella tuli tilanteesta, jossa SSV:n Niclas Meyer sai jäähyn ilman mailaa pelaamisesta. Vaikka käytännössä Meyer ei osallistunut peliin lainkaan. Myös Kimmo Kinnusen jäähy hetkeä myöhemmin oli aika heppoinen ottelun luonteeseen nähden.

Mika Ahonen sanoi välieräsarjan kolmannen ja ratkaisevan pelin jälkeen, että ”nyt ykköskenttä alkoi jo vähän pelaamaan”. Valitettavasti tämä vire ei ollut siirtynyt ensimmäiseen finaaliin, vaan ykköskenttä oli pahasti pakkasella ja SPV vei ykköskentällisten taiston selkeästi. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, niin tämä asia paranee tulevaan peliin.

SSV ei saanut kunnon kirivaihetta päälle tässä erässä ja SPV voitti lopulta ansaitusti hyvän liikkumisensa ansiosta. Sami Kosken toinen ylivoimamaali ja ottelun voittomaali oli identtinen toisen erän vastaavaan ja hieno taidonnäyte siitä, minkä asian mies osaa hyvin. SPV:n ylivoimapelaamisessa on hienoa se, että se pystyy muuttamaan sitä jopa kesken ylivoiman. Väänänen pelasi nyt viivassa, mutta välillä mies saattaa vaihtaa paikkaa ja mennä maalin kulmalle pelaamaan. Ylivoimaan SPV saattaa heittää myös välillä erilaista miehitystä, mutta näyttää siltä, että Koski, Kohonen ja Väänänen eivät ryhmityksestä vaihdu. Kuusela, Hulmi, Myllymäki ja Kiviranta ovat kavereita, jotka täyttävät ylivoimaviisikon tilanteen mukaan.

Ottelusta jäi erityisesti mieleeni Petri Hakosen vahva pelaaminen. Hän käyttää vasenta laitaa ja sinne avautuvaa tilaa loistavasti hyväkseen. Hyvällä liikkumisella Hakonen aiheutti useita maalipaikkoja SSV:n maalille ja 3-3-tasoitusmaalissa Mikko Kohonen räppäsi Hakosen laukauksen jälkeisen irtopallon maaliin.

Kumpikaan maalivahti ei häikäissyt esityksillään. Liian helppoja maaleja meni molemmille, joten ensimmäisen pelin tuomiona jaetaan tämä ruutu tasan. Molempien on pakko parantaa seuraavaan peliin. Tietävät sen varmasti itsekin.