Falun kaatoi tänään pelatussa Ruotsin Superliigan finaalissa Iiro Parviaisen luotsaaman Dalenin lukemin 5-2. Mestaruus on Falunin kautta aikojen ensimmäinen. Dalen joutui nöyrtymään finaalissa jo toisena vuonna putkeen. Ottelusta on maalikooste tämän jutun lopussa.
Ottelu alkoi ennakkosuosikki Falunin komennossa ja joukkue johti ottelua ensimmäisen erän puolivälin jälkeen lukemin 2-0. Dalen tuli kuitenkin tasoihin kahden nopean maalin ansiosta ja ensimmäiselle erätauolle mentiin 2-2-lukemissa. Kahteen viimeiseen erään ainoastaan kotijoukkueen Alexander Galante Carlström onnistui maalinteossa ja Falun vei lopulta voiton lukemin 5-2.
Falunin 23-vuotias maalivahti Johan Rehn loisti torjumalla 20 laukausta koko ottelusta. Tiukassa viimeisessä erässä mies asettui pallon tielle kaikkiaan 11 kertaa. Galante Carlströmin huimaa virettä kuvaa varsinkin 16 tehtyä pudotuspelimaalia yhdeksässä ottelussa.
Linkit:
Finaalin tilastot
Finaalin maalikooste:
Onko tulossa videota ottelusta?
Jep, tulee. Heti kun Ruotsin TV4 saa koosteen kasaan, niin linkkaamme sen tähän juttuun.
Yleisöä oli 9111, ruotsalaiset valittelivat silti, että pitäis siirtyä takas Tukholmaan, kun oli noin vähän 😉
Jep jep aikamoisia katsoja määriä! Ehkä meillä joskus tulevaisuudessa päästään ees lähelle tota…
Pieni provohan tuohon sisältyikin, tuohon yhden finaalin systeemin viitaten… Aivan älytön tapahtuma ja promo lajille verrattuna että lajiniilot kattelee veikkausTV:ltä ja jokunen hommaa nelonen proon. (Naisille toki vielä enempi bonus-näkyvyyttä)
Olis kiva saada mielipiteitä, kannattaisko täällä siirtyä samaan, vai pysyä samassa systeemissä.
Ehkäpä puoli- ja välieräsarjat voisivat yhden finaalin systeemissä olla neljästä voitosta? Tämä olisi niin urheilullisesti kuin seurojen talouksienkin kannalta varmaan ihan hyvä ratkaisu. Joku on saattanut tätä jo ehdottaakin..
Taisit jotenkin unohtaa 1000 katsojaa…
Eli 10111 katsojaa oli.
Kyllähän tämä olisi kiva Suomessa, että olisi yksi ottelu, joka lähetettäis jollain ilmaisella kanavalla ja saatais paikalla yli 10 tuhatta katsojaa…
Kivaahan se olisi, jos kymppitonni ylittyisi – ei varmasti toteudu moneen vuoteen. Paljonkos esimerkiksi fudiksessa Cup -finaali vetää?? Toiseksi pelipaikka pitäisi silloin olla Helsinki – miksi? Onko kuitenkaan viisasta korvata finaalien paikallinen nyanssi kylmällä pääkaupunkikeskeisyydellä. Ja, eikö säkävoiton mahdollisuus pienene finaalisarjassa, vai?
Älkää ainakaan tuoko tuota maalimusaa Ruotsista. Yksinkertaisesti hirveää jumputusta!
Johtuneeko yksittäisen ottelen tärkeydestä vai ruotsalaisten pelityylistä mut otteluhan oli pelkkää kyttäilyä ja kantteja puolesta kentästä.
Jos salibandylle halutaan kasvua niin yleisömäärissä kun sponssorituloissa on tämä kooste elävä esimerkki, kannattaa katsoa moneen kertaan.
Loistava toteutus, esimerkkinä meille myös Suomalaisille Ruotsalaisesta urheilukulttuurista.
Urheilullisesti olemme tässä lajissa samalla tasolla kun Ruotsi.
Kyllä yleisö ja urheilijat ansaitsevat paremmat olosuhteet kun nyt. Olemme kuitenkin osanneet järjestää loistavat MM-kisat ja silloin finaalissa oli samankaltainen tunnelma ja olosuhteetkin.
Tuotot ovat varmasti paremmat Ruotsissa kun meidän systeemissä, siis kokonaisuus huomioiden. Liiga jakaa finaalijoukkueille tv- tuotoista, sponssorituotoista, hospitalitytuotoista ja pääsylipputuotoista Ruotsin systeemillä huomattavasti suuremmasta kokonaissummasta.
Lisäksi saadaan tunnelmaltaan ja yleisömäärältään saman kokoinen tapahtuma kun MM-finaalit. Tämä nostaa lajin arvostuksen suurten lajien joukkoon kuten länsi naapurissa on ollut jo useamman vuoden.
Suomessa vastaava tapahtuma voidaan järjestää Helsingin lisäksi Turussa. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa myös Tampereella kun saavat oman areenansa sinne.
Jos ei tavoitella samoja olosuhteita kun Malmössä ja Tukholmassa niin silloin voidaan pelata myös jäähalleissa ja näin saadaan lisää vaihtoehtoja finaalipaikoiksi.
Muutosta tarvitaan varmasti koska samanlaista mokaa ei saisi tapahtua kun nyt toisen finaalipaikan valinnassa tapahtui(Pasilan Urheiluhalli), valitettavasti olosuhteet ovat siellä jostain 80-luvulta.
Nykyinen systeemi ei palvele lajia koko Suomen osalta vaan ainoastaan yhtä tai kahta seuraa kerrallaan jotka saavat itselleen lisä tuottoja kuten nyt Seinäjoella tapahtui.
Kaikki kunnia SPV:n organisaatiolle hienosta työstä mutta pelkästään lipputuotot yhteen laskettuna olivat n.30% Malmön vastaavista.
Oli laadukkaat puitteet kyllä, mutta ei videon katselulla ole vaikutusta yleisömäärien kasvattamiseen täällä Suomessa. Yleisömäärät saadaan kasvuun, kun otteluiden tasoa saadaan nostettua – tasolle viihdyttävä, pitää saada myös suurempia salibandyhalleja. Vaatii työtä, että toimintaa, kulttuuria ja olosuhteita saadan kehitetyksi.
Ympäri Suomen on nytkin mahdollisuus saapua seuraamaan finaalitapahtumia, missä kulloinkin pelataan, jos vain kiinnostaa, mutta ikävä kyllä, kaukaa ei saavuta. Fakta on vain se, että oma joukkue on oma joukkue, kun keväällä pelit omilta loppuu, siinä loppuu samalla suurimman osan kausi.
Sarja on yksittäistä finaaliottelua parempi tapa ratkaista mestaruus, lopulta kuitenkin, näitä asioita pitäisi pohtia urheilullisessa mielessä. Markkinamiehiä ei lopulta kiinnosta pelaajat ja itse peli, vaan he laskevat pelkästään euroja.
Yön suden kommentit kertovat juuri siitä lajikulttuurista missä nyt ollaan myös muiden palloilulajien olosuhteissa ja markkinoinnissa, poikkeuksen tekee Suomessa ainoastaan jääkiekko.
Kun kehoitin videon katseluun, tarkoitin sillä nimenomaan markkinointiin liittyvää led-tekniikkaa joka oli upeasti esillä, samoin yhteistyökumppaneiden valintaa, lisäksi laitamainosten yhteinen visuaallisuus on ammattilaisten tekemää joka on mielestäni jopa laadukkaampaa kuin kotoisessa SM-liigassa.
Ruotsi on meidän ”rakas” naapuri josta voidaan ottaa esimerkkiä koska varsinkin salibandyssä olemme urheilullisesti päässeet lähelle heitä. Muissa asioissa vain kateellisena seuraamme heitä ja vähättelemme samalla omaa osaamistamme.
Vaikka oman joukkueen menestys on se tärkein ja näin tuleekin olla, niin yhteinen kauden päätös antaa mahdollisuuden yhteisöllisyyteen.
Yhteistä tavoitetta ja niiden mukaista kehitystoimintaa tarvitsemme kun joudumme joka tapauksessa vertailuun muiden lajien suhteen.
Nyt kilpailemme samoista katsojista, potentiaallisista harrastajista eli siis pelaajista ja myös valtion, kuntien, kaupunkien ja veikkauksen tukirahoista jotka ovat perustana seurojen taloudelle.
Tavoitteiden pitää olla realistisia mutta ei myöskään liian vaatimattomia jos halutaan kunnolla kehitystä.
Tällä hetkellä vaikuttaa siltä että ”lajiniilot” eivät näe vielä itse salibandyn tulevaisuuden mahdollisuuksia, vaan halutaan pitää laji pienten piirien puuhailuna kuten lentis ja koris on Suomessa.
Vatimattomuus ei kaunista, ei ainakaan markkinoinnissa.
Kuinka moni SSVn kannattaja lähti Seinäjoelle katsomaan finaalia? Ja kuinka moni lisää olisi lähtenyt jos siellä olisi ollut ”kunnon areena” 13000lle katsojalle. Muutenhan systeemi oli kunnossa. Taitaa olla tällä hetkellä tapahtumiin eniten satsaavat jouttueet kehäkolmosen ulkopuolella. Sitten varmaan yleisömäärät räjähtävät kun HIK ja Jokerit nousee SM sarjaan. Miltä tasolta se Jokerit aloitaa, saattaa mennä vielä pari vuotta, HIFKhän nousee… Hups katsotaan illemmalla.
Katsojalla taitaa olla oma lehmä ojassa – oikea katsoja, eli fani, tulee katsomaan peli, hän ei ajattele peliä bisnesmielessä. Kaupallisuus pilaa puhtaan urheilun. Pitääkö kaikesta tehdä samaa kliinisen näköistä mössöä?
TV4-lähetyksestä otin tuon 9111, mutta olkoon sitten tonni lisää 😉
Se on ihan selvää että harva laji-fanikaan lähtee Tampereelta katsomaan tokaa SPV-SSV tai SSV-SPV -finaalia ihan vain katsellakseen lajia. Entäpä jos olis kerrasta poikki? Entä jos pelit olis vaikka Tampereella puolimatkassa, ennakkoonhan tuo Malmö:kin oli varattu… kymppitonniahan ei tarvitse heti Suomessa rikkoa, täällä oli aiemminkin laskelmia ja pessimistit arveli, että yleisömäärä olis samaa luokkaa kuin nyt jossain perus tokassa finaalissa Seinäjoella.. heh?
Entä mitä se yksittäinen matsi tarkoittaa lajinäkyvyydelle muualla? Jos vaikkapa Yle tai muu kanava tarjoais tämän kanavaltaan? Verrataan siis tähän Ruotsin tapahtumaan, jos saisi edes sen miesten finaalin ilmaisilta kanavilta suorana. Ihan eri juttu kuin se VeikkausTV ja nelonenPRo, josta hommaa ei katso kuin lajin ahkerat seuraajat.
Tapahtumana yksi finaali olis nimenomaan lajiväen yhteinen, eikä pelkästään finaalijoukkueiden kannattajien. Aika moni lähtisi yhtä peliä katsomaan vaikka ”oma” joukkue ei pelaisikaan, jos lipun hinnat pysyis siedettävällä tasolla. No, ehkä tästä keskustellaan erikseen taas omassa aiheessaan…
Ja pitääkö tässä nyt ajatella, että SPV menettää lipputuloja jos ei saa kolmea 2-3 kotiottelua finaaleista? Eikö voisi ajatella koko lajin etua. Eihän kenelläkään ole finaaliin varmaa paikkaa vaikka oliskin kova jengi (vrt. Storvreta)
Ruotsissa runkosarjan katsojakeskiarvo oli kaudella 2011-12 keskimäärin 1014 katsojaa. Samaan aikaan salibandyliiga keräsi 520 katsojaa. Pudotuspeleissä luvut olivat 2104 vs. 1006 eli aika tarkkaan Ruotsissa käy kaksi kertaa enemmän katsojia.
Jos innostus on samaa tasoa, Suomessa matsia tulisi katsomaan noin 5000 henkeä. Nyt miesten finaaleja seurasi 4500 katsojaa, jos oltais menty neljänteen matsiin olisi menty pitkälle yli tuon 5000 hengen. Vale, emävale, tilasto, mutta kuitenkin ajateltavaa 🙂
Kun kaikki tuntuu vain ajattelevan katsojamäärien pohjalta tätä juttua – mikä on urheilun kannalta kiinnostavin tapa ratkaista mestaruus. Liigamestaruudestahan kuitenkin pelataan, niin ei sitä mielellään ratkaisisi yhdestä poikki…
Varmaan pian Kummola huomaa tehneensä valtavan virheen, kun lätkässä pelataan moniosainen finaali. 🙂
Mielenkiintoista on myös se, että Ruotsissa on katsojamäärät pysyneet täysin samana nyt 9 vuotta. Kasvu on siis pysähtynyt ja laji saavuttanut maksiminsa.
Yhden finaalin systeemissä on kyllä urheilijankin kannalta edelleen myös hienoja puolia. Verrata voi futikseen sun muihin. Teet voittomaalin ja päälle pari maalia, ihan ok fiilis… 🙂
Viime vuonna SPV vei älyttömin lukemin jonkun matsin SSV:tä vastaan vaikka sarja tasainen.
Kyseessä on täysin arvokysymys: Kumpi on tärkeämpää, urheilullisuus vai markkinointi? Jos urheilullisuutta pidetään tärkeämpänä, tulee tämä finaalisarjajärjestelmä säilyttää, koska silloin parempi joukkue saadaan oikeudenmukaisemmin selville.
Toki, jos markkinointi ja nämä tällaiset brändijutut ovat tärkeämpiä kuin urheilullisuus niin ei kai siinä sitten mitään…yhden finaalin systeemiin sitten. Mutta on se surullista, jos markkinointi menee urheilun edelle!
Olisi se hieman väärin, jos pelataan koko pitkä kausi ja mestari ratkottaisiin sitten yhden ottelun perusteella. Minua suoraa sanottuna kyllä oksettaa tuollainen, että itse urheilu vaarannetaan tuollaisella lajinäkyvyys-brändi-raha-raha-ajattelulla.
Miksi sitten kuningaslaji jalkapallossa kehdataan pelata yksittäisiä finaaleja? Katsomo varmaan täyttyisi pitemmälläkin sarjalla kun FCB ja joku Real/Bayern pelaa finaalissa…
”Olisi se hieman väärin, jos pelataan koko pitkä kausi ja mestari ratkottaisiin sitten yhden ottelun perusteella.” Tietysti jotain on täytynyt tehdä urheilullisesti oikein että siihen yhteen ratkaisevaan otteluun on päässyt.
Yhä peräänkuulutan myös yksittäisen tapahtuman urheilullisiaKIN hyviä puolia. Mitä sitten jos mahkuja annetaan enemmän altavastaajallekin? Kyllä pitäis pystyä yhdessä matsissakin huonompi jengi voittamaan…
Jos markkinointi sanana osataan tulkita oikein, se siis tarkoittaa kaikkia niitä toimia jotka tukevat myyntiä ja lisää siis tuotteen kysyntää.
Salibandyssä tuote on joukkue joka siis saa markkinoinnin avulla lisätuloja. Joukkeen suosion kasvu siis tapahtuu pääosin markkinoinnin avulla jos tuote/joukkue on kunnossa.
Jos markkinointi ja myynti on ”kirosanoja” eli vaan jotain hömppää, niin elät vielä suljetun talouden aikaa ennen 90-lukua jolloin yhteistunta maksoi puolestasi lähes kaiken.
manaatti- En tiedä yhtään kansallista jalkapallosarjaa, jossa pelattaisiin ylipäätään pudotuspelejä. Mestareiden liigassa kylläkin ja MM-kisoissa kylläkin. Mutta ne eivät olekaan sarjoja.
sib – Niin on pitänytkin. Mutta kun koko kausi pelataan siitä,että mikä on kauden paras joukkue, niin on mielestäni väärin, että juuri se tärkein titteli ratkotaan yksittäisellä pelillä, kun kaikki muu aikaisempi(pudotuspeleihin pääsy, välieriin pääsy, finaaliin pääsy)on ratkottu usealla pelillä.
sammakko – Tuohan nimenomaan on sitä urheilullista epäoikeudenmukaisuutta. Tuolla tavalla ei kauden paras joukkue selviä. Altavastaajankin pitää päästä jatkoon olemalla parempi kuin vastustaja.
Katsoja – Pahoittelen huonoja sanavalintojani. Hyväksyn kyllä joukkueen ympärillä tapahtuvan markkinoinnin, mutta en sitä, että se määrittää itse urheilua. Lajin sarjajärjestelmä, säännöt ja pelin oikeudenmukaisuus eivät saa kärsiä markkinoinnin seurauksena.
Täh? Niinhän se altavastaaja sinne finaaliin joutuu tiensä selvittämään. Se on peli vaan, ei ole mikään OIKEUSMURHA jos altavastaaja voittaa oli pelejä yksi tai seitsemän. Niin voi käydä paras seitsemästä tai paras yhdestä.
On hienoa että vaikka tänä vuonna SPV pelasi puhtaan pelin playoffeissa, mutta kyllä kaudesta jäi kliimaksit uupumaan ainakin kun SPV:tä, enkä mitään muutakaan jengiä fanaattisesti kannattanut. Toinen finaali oli jännä, sen jälkeen kolmas aika lässähdys.
Ei Ruotsinkaan tämän vuotinen finaali ollut aivan huippujännittävä trilleri, mutta on hieno miettiä ja muistaa tilanteita kuten Falunin veskan pelastus 3-2 tilanteessa ja Galante Carlströmin voittomaali+hattutemppu finaalissa. Mitäs Suomen finaaleista jäi muistoon? Toivoniemen syöksyt ja etukulmat? Oliko joku ylitse muiden tai loisti häikäisevästi? Ei tuu mieleen…
Näillä otteilla rakennetaan pelaajista legendoja, lukekaa vaikka Carlströmin twitteriä että millaset on fiilikset. Haluiskohan kukaan olla noissa saappaissa? On tottakai mahtavaa voittaa joukkueenakin 😉 ei sillä.
Kyllä koko lajinkin julkisuuskuvaa pitäisi osata ajatella, koska salibandy kuitenkin on alakynnessä. Onko tärkeämpää pitää ratkaisu mahdollisimman urheilullisena ja välillä epäkiinnostavanakin, kuin nostaa lajia esiin ja siten kiinnostavammaksi… siitä seuraa myös kovempi urheilullisuus, kun laji on nosteessa. Vuosien saatossa koko laji olisikin urheilullisempi, ei pelkästään ratkaisun urheilullinen oikeudenmukaisuus.
sammakko – En sanonutkaan, että se olisi oikeusmurha jos altavastaaja voittaa. Sehän on hienoa, aina kun niin käy. Ja totta, salibandy on peli. Mitä vain voi tapahtua. Tarkoitan, että pelejä ollessa useampi, lopputulos on vähemmän onnen varassa. Ei systeemin kuulu antaa altavastaajalle enempää mahdollisuuksia kuin niitä todellisuudessa on.
Kliimaksit tulevat jos ovat tullakseen. Ei pidä väkisin tehdä mitään hyperklassikkotapahtumaa, jotta niitä saataisiin syntymään. Urheilusta ei pidä väkisin tehdä draamaa. Draamaa siitä syntyy jos on syntyäkseen. Legendat syntyvät mielestäni pitkäaikaisesta työnteosta ja menestyksestä, ei yhden ottelun onnistumisista. Ja joukkueurheilusta nimenomaan kyse, joten yhden pelaajan tähtihetket eivät ole lajin suola.
Hyvä pointti viimeisessä kappaleessa. Itse kuitenkin toivoisin lajin nousevan esiin ja sen tason nousevan ilman tällaisia toimenpiteitä, mistä nyt keskustellaan. Ja ihanteellisintahan olisi, että mielenkiinto lajiin syttyy nimenomaan siitä urheilullisuudesta. Jos se ei syty siitä, ei urheilua tarvitse seuratakaan.
Eihän se systeemi anna kenellekään mitään, peli on silti pelattava molempien joukkueiden 😉
Työtä on tehneet nää Carlströmitkin, mieshän voitto runkosarjan ja kovat oli odotukset. Se vain lisää sen hienoutta, että onnistuu finaalissa…
Ja loppuun vielä, että ei kannata vain odotella ja toivoa, vaan tehdä voitavansa ja olla rohkea. Tällaisia asioita, kuin yhtä finaalia, voi kokeilla ja palata takaisin jos ei tunnu hyvältä. Väitän että salibandylla olis nytkin älytön potentiaali nousta oikeasti suureksi lajiksi ainakin Suomessa. Se ei tapahdu ilmaan markkinointia tai vastaavia viisaita, rohkeitakin päätöksiä ja panostuksia. Varmasti muitakin keinoja on, kuin finaalisysteemin muuttaminen.
Itse puolustan silti tuota Ruotsin nykyistä systeemiä, koska kun parina vuonna on ihan tv-kuvan välityksellä seurannut, on tapahtuma ollut loistava. Tänä vuonna ei ollut tunnelmaa ihan niin paljon kuin joskus, mutta silti kyllä pelaajatkin nauttivat suurista areenoista ja siitä että saa latautua kerran ja antaa aivan kaikkensa. Kertaheitolla niin monen silmäparin seurattavana oleminen ja silloin onnistuminen on aina eri asia kuin ratkoa yhtä osaottelua.
En jaksa sekuntiakaan uskoa, että Salibandyliigan finaaliin SPV-Happee Hartwall-areenalla olisi paljoa yhden käden sormia enempää helsinkiläisiä tai edes pk-seutulaisia katsojia jotain entisiä seinäjokelaisia ja jyväskyläläisiä lukuunottamatta. En myöskään usko, että satunnaista seinäjokelaista tai jyväskyläläistä kiinnostaisi tulla katsomaan Salibandyliigan finaalia Helsinkiin varsinkin jos finaali näkyisi vielä tv:stä ilmaiskanavalta, siinäkin tapauksessa että tapahtumaan pääsisi puoli-ilmaiseksi. Todennäköisesti kehäkolmosen ulkopuolelta saapuvien joukkueiden kesken Helsingissä pelatun finaalin katsojaluku jäisi paljon alemmaksi kuin mitä se olisi yksittäisessä finaalipelissä esimerkiksi Seinäjoella paras viidestä -sarjassa.
Erä-SSV-sarjan viidennessä finaalipelissä kaudella 2009-2010 oli reilut 3000 katsojaa. Olisiko nykyään vielä muka muutama tuhat katsojaa enemmän jos finaaleja pelattaisiinkin vain yksi ottelu vaikka joukkueet tulisivat pelipaikkakunnan ulkopuolelta? Naisten finaaliko sinne vetäisi väkeä? Ajatus jostain salibandyväen yhteisestä kauden päätöstapahtumasta on toki kaunis, mutta käytännössä täysin absurdi.
Paras keino saada lisää näkyvyyttä salibandylle lajina Suomessa olisi tv-sopimuksen saaminen YLE:n kanssa niin, että vähintään sen kerran viikossa näkyisi peli ilmaiskanavalta. Finaalien aikaan näkyvyyttä saataisiin vähintään kolme kertaa sen verran mitä yhden finaalin systeemissä. Taloudellisestikin järkevämpää on nyhtää rahat esim. kolme kertaa 3000 ihmiseltä kuin kerran 5000 ihmiseltä.
Lätkäfinaali eilen päättyi paremman joukkueen voittoon kauniilla maalilla – ainakin tamperelaisten mielestä. Olisiko ollut urheiluhengen sekä lajin markkinoinnin ja seurojen talouden kannalta jotenkin parempi, jos mestaruus olisi nyt jo jaettu?
Kummolan lisäksi meidän muummokin ymmärtää, että hallit kannattaa täyttää mahdolllisimman monta kertaa. Yksittäisestä finaalitapahtumasta hyötyisivät vain huonosti myyntinsä hoitaneet seurat. Miksi palkita huonosti myyvät seurat? Eikö mieluummin pitäisi kehittää lisää kannusteita myynnin parantamiseen? Toivottavasti Kaltala ei ole tässä asiassa ihan Kurren vietävissä.
Yhden finaalin edut:
– oletettavasti hyvä yleisömäärä
– oletettavasti hyvä tapahtuma (kenen vastuulla)
Muita syitä en oikeasti keksinyt.
Nykyisen mallin edut:
– urheilullisesti paras voittaa (kokonaisuus ratkaisee)
– ottelut nähtävillä siellä missä ne on pelaamalla ansaittu
– seuroilla mahdollisuus hyviin tuloihin, jos osaavat markkinoinnin ja myynnin (ei pelkästään lipputulot, vaan mainonta yms.)
Suomi ja Ruotsi ovat kuitenkin aika erilaisia paikkoja järjestää tapahtumaa, niin kulttuurin kuin areenoiden osalta. Asiat, jotka toimivat siellä, eivät välttämättä toimi täällä.
Rehellisesti Pasila ei ees ole paskin halli. Kelatkaa Mosa! Eihän tollaisessa hallissa pitäis saada pelata ees runkosarjaa, kun ei sinne mahu ku vajaa 500(?), vai mitä nyt vetääkään. Totta se on että pasila ei ole lähelläkään ideaalia paikkaa. Jos sitten joskus tulevaisuudessa hifkin nykyisestä kotihallista rakennettaisiin kunnon säbähalli, jostain luin tommoisia suunnitelmia että monitoimihallia puuhattaisiin. Siellä ois kunnon parkkipaikat jne. Ja ehkä sitä kautta jengi löytäisi paremmin peleihin, nyt runkosarjassa ja finaaleissakin ihan liian hiljaista. Jotain täällä suunnalla kuitenkin pitäisi tehdä fanikulttuurin eteen ja nopeasti. Lajin kannalta hyvä, että muilla paikkakunnilla asiat ton suhteen on paremmin….