Seinäjoen Peliveljet valmistautuu parhaillaan jo kolmansiin peräkkäisiin Salibandyliigan finaaleihin. Hallitsevan mestarin riveistä pystyy varmasti moni nimeämään kirkkaimmat tähdet kuten Sami Kosken, Mikko Kohosen ja Tatu Väänäsen. Usein jopa liian vähälle huomiolle jää kuitenkin Peliveljien tehokkaan ykkösketjun keskellä pelaava Janne Hulmi.
Aiempina kausina reilun 30 tehopisteen hyökkääjänä tunnetulla Hulmilla on alla todella vahva runkosarja. Tehot 22+24=46 mättänyt säkyläläinen oli joukkueensa toiseksi paras pistemies ja myös tehotilasto jäi komeasti plussan puolelle. Pääkallo.fi päätti ottaa hieman tarkemmin selvää, millainen mies näiden lukemien takaa löytyy.
Janne Hulmi, SPV eteni finaaleihin kivuttomasti kaatamalla sekä NST:n että Classicin voitoin 3-0.
– Otteluvoitoin kivuttomasti, mutta tiukkoja peliä mahtui mukaan. Esimerkiksi kaksi voittoa jatkoajalla ja yksi rankkareilla. Hyvä kuitenkin näin, että ilman tappioita selvittiin. Jos yhden pelin häviää, niin hurmos saattaa yhtäkkiä siirtyä täysin toiselle joukkueelle.
Miten NST ja Classic erosivat toisistaan?
– Erosivat ehkä siinä, että Classicilla on selkeitä huippuyksilöitä ja hirmuisesti maalintekovoimaa. NST puolestaan on kovaa töitä tekevä joukkue, joka raatoi ja raastoi. Molemmilla on omat vahvuutensa.
Molemmissa sarjoissa oli tiukkoja pelejä. Millä osa-alueilla teillä oli eniten ongelmia?
– Vaikea sanoa. Vaihteli aika paljon. NST-sarjassa voitettiin ensimmäinen ottelu 12-0, ja siinä onnistui maalinteko älyttömän hyvin. Lappeenrannassa oli puolestaan paljon nihkeämpää, ja tasaisuus molemmissa sarjoissa jäi vähän vaiheeseen.
Miten arvioit oman viisikkosi (SPV:n ykkösketju) onnistumista pudotuspeleissä tähän asti?
– Edellinen vastaus kuvaa tätäkin aika hyvin. Tuli ne tietyt huippuhetket, mutta välillä taas ei saatu pallollista peliä pyörimään.
Minkälaista on pelata Sami Kosken ja Mikko Kohosen välissä?
– On ehdottomasti mukavaa. Kuka nyt panisi pahakseen, jos saa kahden maajoukkuemiehen välissä pelata? Molemmat tunnetaan hyökkäyspään ominaisuuksista ja he ovat juonikkaita miehiä, mutta esimerkiksi Kosken puolustuspeliä usein aliarvioidaan liikaa.
Vaikka olet ollut jo tovin SPV:n ykkössentteri, niin Suurelle yleisölle et ole välttämättä tullut vielä kovin tutuksi. Minkälaisena pelaajana kuvailisit itseäsi?
– Sellainen loppuun asti yrittävä. Pyrin aika paljon ajattelemaan, miten voisi kehittää ketjun pelaamista ja mitkä ovat omat alueet, joissa on kehitettävää. Sanoisin, että monipuolisuus on yksi vahvuuksistani.
Kumpi mieluummin: maali vai syöttö?
– Täytyy myöntää, että maalinteko on ollut itsellä aiemmin vähän heikkoa, joten sitä tuli treenattua paljon viime kesänä ja olen pyrkinyt laukomaan enemmän peleissä. Olen vähän nyt jäänyt koukkuun maaleihin.
Mitä muuta Janne Hulmi tekee kuin pelaa salibandyä?
– Yrittää välillä tehdä vähän töitä perheyrityksessä ja pitää samalla huolta vaimosta ja lapsesta. Silloin kun aikaa on, niin yritän myös seurata muuta urheilua. Voin nyt sanoa ylpeänä, että Rauman Lukko ja FC Barcelona ovat lähellä sydäntä.
Olet edustanut SPV:n lisäksi jyväskyläläisjoukkueita Happeeta ja SC Bluesia. Miksi tie vei aikoinaan Seinäjoelle?
– Koposella oli suuri merkitys siihen. Happee-vuoden jälkeen hän soitteli ja kyseli innokkuuttani. Opiskelut olivat silloin siinä vaiheessa, että oli mahdollista lähteä. Olin kuullut paljon hyvää SPV:stä ja seura oli erittäin nousujohteinen. En ole katunut hetkeäkään siirtoa.
Pelaatko myös ensi kaudella SPV:ssä? Onko kyselyjä tullut muualta?
– Ei ole tullut mitään kyselyitä. Parempi vain keskittyä tähän hetkeen ja peleihin SPV:ssä.
Mitä ajattelet maajoukkueesta? Ovatko MM-kisat 2014 Ruotsissa tavoite?
– Totta kai maajoukkue on edelleen tavoite, mutta minun kohdalla ei enää niinkään ehkä haaveilla siitä, vaan pyrin mieluummin tekemään jokapäiväistä työtä. Jos kutsu tulee, niin se on kunnia ja siihen tietysti tartutaan. Maajoukkue on tällä hetkellä hieman murroksessa, ja minullakin alkaa ikää olla jo 30 vuotta, niin vaikea spekuloida sen kummemmin.
Finaaleissa tulee jälleen vastaan SSV. Miten SPV:n viime kevään mestarijoukkue on muuttunut tai kasvanut vuoden aikana?
– Olemme vuoden kokeneempia ja tärkein on ehkä se, että olemme saaneet kokemusta siitä, mitä voittaminen vaatii. Pääsimme pelaamaan tällä kaudella myös Champions Cupia, mutta saimme samalla huomata, että mestarina oleminen ei tarkoita sitä, että voittaisi jokaisen pelin.
Vastaan tulee mm. huippuvireinen Mikael Järvi. Miten ”Metsuri” pysäytetään?
– Ei se ainakaan helppoa tule olemaan. Niin taas nähtiin, että kun kevät tulee ja lumet sulavat, niin samat miehet sieltä vaan nousevat esille. Pitää puolustaa viisikkona tiukasti ja jos maalintekokilpailuun lähdetään, niin silloin siitä tulee täysin arpapeliä.
Miten SSV kaatuu finaaleissa? Mitkä asiat ratkaisevat finaalisarjan?
– Kuulostaa vähän jopa tylsältä, mutta pitää puolustaa yksinkertaisesti niin hyvin kuin mahdollista. Ylivoimat, alivoimat ja vapaalyönnit tulevat olemaan tärkeässä osassa ja SSV:n tähtien kanssa pitää olla koko ajan hereillä.
Vaikee uskoa kyseessä olevan liigajoulkue kun katsoo keskimmäisen kuvan kavereiden paitoja. Samassa ketjussa kolme erilaista pelipaitaa. Tota näki enemmänki -80 luvulla, nyt eletään kuitenkin vuotta 2013. Noloa.
No ei toi ny mistään sarjapelistä otettu kuva ookkaan 😀
Nimimerkille Toppe:
Jutun keskimmäinen kuva on kuluvaa liigakautta edeltäneestä treeniturnauksesta. Tuli valittua se tähän juttuun kuvitukseksi puoliksi sattumalta sen takia, että SPV:n ykkösketjun jannut ovat nätissä rivissä. Sopii siis jutun sisältöön. Liigakauden aikana SPV ei varmasti ole pelannut erilaisilla paidoilla.
Toppe.. Olet oikeassa. Aika noloa.
Onnittelut Toppe. Hyvin etsitty negatiivista. Upea löytö!
Joo..kuva Energia areenalta ruatsalaisia vastaan..näin ite että,jollain oli eriväriset sukatkin..mie ihmettelin ..kauhia sentään…
Siis täsmennys..yllä oleva kuva on Tre areenasta mutta..minulla on kuva Energialta…olen vieläkin kauhistunut..jollain eriväriset sukat..Tsemppiä illan koitokseen…
Siinä meni kyllä SPV:n kulta tuolla mokalla., erilaiset paidat harkkaturnauksessa! Noi ilmeet kertoo myös paljon, vaikeeta on…
Siis nuo paitajutut. Tosi olennaisia. Mutta Jannesta sanoisin, että ehdottomasti taitoihinsa ja ominaisuuksiinsa nähden yksi aliarvostetuimmista pelaajista. Se on tämä mediahössötys ja taitamattomien tavernan hypetys, joka nostaa aina esiin ne snaipperit ja tehotilastojen ykköset. Toki kaikki kunnia heillekin omassa roolissaan, mutta ilman näitä vaatimattomampia tilastoja kirjauttavia todellisia pelintekijöitä moni joukkue olisi todella aneeminen, sellainen KRP. Nämä on niitä kavereita, joilla se peliäly pitää olla tapissa.
Kerran muuten yhdessä pelissä oli pelaajilla erilaiset tukatkin. Se meni jo mielestäni yli.