Salibandyliigan ottelu kuluneella kaudella Jyväskylän Monitoimitalolla. Kotijoukkue Happee ohjaa vastustajan hyökkäyksen vasempaan kulmaan. Isäntien ykköskentän vasen puolustaja, pommittaja Otto Tikka iskee vastustajan kimppuun ja riistää pallon. Vasen laitahyökkääjä Juuso Heikkinen haistelee hieman ylöspäin omassa laidassaan. Tikka lähettää salamannopean, kovan pystysyötön ranteella suoraan Heikkisen lapaan. Heikkinen pääsee irti. Oikean laidan Veli-Matti Hynynen seuraa. Heikkinen passaa Hynyselle, joka lyö pallon tyhjään reppuun. Happeen ykköskenttä on iskenyt.

Happee oli runkosarjan ehdoton ilmiö voittamalla sen, vaikka lopullinen sijoitus pudotuspeleissä oli neljäs. Taskuun jäi myös Suomen cupin voitto. Yksi syy menestykseen oli Heikkinen, joka oli kauden ehdottomia tähtiä. Heikkinen on 89-syntynyt Happeen oma kasvatti, joka on vuollut kultaa A- ja B-pojissa. Parhaimmillaan hän on pallon kanssa ja palloa vastaan.

Salibandyssä on jo pitkään käytetty samaa pelitilanneanalyysiä kuin jääkiekossa. Yksittäisen pelaajan peliroolit jaetaan (1) pallolliseen, (2) pallottomaan, (3) pallollista puolustavaan ja (4) pallotonta puolustavaan.

Heikkisen ehdottomat vahvuudet löytyvät pallollisesta ja pallollista puolustavasta rooleista. Molemmissa tulevat esille hänen hyvät nopeusominaisuutensa, vartalonhallintansa ja lajiliikkumisensa. Elastinen Heikkinen on Salibandyliigan parhaita pallonriistäjiä karvauksessa (rooli 3). Hän iskee salakavalasti ja nopeasti kuin kobra. Iskun jälkeen pallo on usein Heikkisen lavassa ja mies puolustajan ohi muutamalla nopealla, kimmoisalla askeleella.

Heikkinen on puolustajien kauhu 1v1-tilanteissa myös ykkösroolissa. Pallo pysyy hänellä hyvin lavassa lähellä puolustajaakin. Hyvä vartalonhallinta antaa mahdollisuuden vaarallisiin harhautuksiin. Heikkinen onkin varsinainen luikertelija. Puolustajan on kuitenkin koko ajan varottava myös Heikkisen vaarallista laukausta. Seurauksena luikertelija pääsee puolustajasta joko ohi, laukomaan tai hakemaan Happeen ykkösketjun todellista snaipperia, Hynystä oikeasta laidasta.

Eniten parannettavaa Heikkisellä on nelosroolissa. Puolustuspelissä oma mies hukkuu edelleen turhan helposti, jos vartioitava on palloton pelaaja. Näin on varsinkin oman pään täytössä. Myös pallottomana hyökkääjänä Heikkinen saisi olla aktiivisempi. Hän taitaa kyllä oikea-aikaiset pallottomat vastaliikkeet: usein Heikkinen esimerkiksi pudottaa oikealta tolpalta hieman alaspäin ja ampuu Tikan ristisyötöstä pallon suoraan pussiin. Mutta jatkuva liike luikertelijalla saisi olla parempaa ja laaja-alaisempaa. Vaarallisimmillaan hän onkin vastustajan maalin välittömässä läheisyydessä, jossa hän osuu erinomaisesti pomppupalloihin.

Fysiikkapuolella Heikkisen tulisi parantaa edelleen peruskestävyyttään, lihaskuntoaan ja voimatasojaan. ”Viime vuosina Heikkinen on herännyt kuitenkin ajatukseen fysiikan hiomisesta huippuunsa ja mikäli prosessi jatkuu, tulee hän lähivuosina nousemaan maajoukkueen runkopelaajaksi”, Happeen valmentaja Jyri Korsman naulaa.

Heikkisenkin kohdalla viimeiset askeleet salibandyn kovimmalle huipulle riippuvatkin korvien välistä. Happeen päävalmentaja Seppo Pulkkinen ja Korsman ovat yhtä mieltä siitä, että Heikkinen on hyvin tasainen luonne ja fiksu kaveri, jossa on kuitenkin annos taitelijanluonnetta. Toisaalta taitelijanluonne näkyy oveluutena ja syttymisenä tiukimmissa paikoissa. Mutta toisaalta se näkyy välillä pienenä löysyytenä: aidan ylittämisenä matalimmasta kohdasta. Jos ja kun Heikkinen saa tämän asian korjattua, hän on valmis viemään joukkueensa neljättä sijaa pidemmälle Salibandyliigassa. Ja kantamaan vastuuta Happeen lisäksi myös maajoukkueessa.