Perjantaina mennään taas kovaa. SPV ja SSV kohtaavat Salibandyliigan finaaleissa. Pääkallo.fi otti haastatteluun SSV:n Juho Järvisen. Armoitettu ratkaisija ja lähimaalien erikoismies kertoi Pääkallo.fi:lle mm. Oilers- ja Happee-sarjojen eroista, ikimuistoisimmasta pudotuspelimaaleistaan ja maajoukkuekieltäytymisestään.

Juho Järvinen, teitte sen taas. Erittäin tiukan Oilers-sarjan jälkeen Happee kolmessa ottelussa nurin ja SSV kymmenettä kertaa peräkkäin finaaleihin. Joukkue taisi päästä Oilers-sarjan lopussa aika hyvään iskuun?
– Se oli todella kova sarja. Oilers oli lukenut meidän pelin hyvin ja puolusti erinomaisesti. Tilaa oli todella vähän. Olimme siinä jo jollain tapaa sillassakin, mutta sitten tultiin vielä takaisin. Pienestä oli kiinni.

Välieräsarja Happeeta vastaan menikin sitten jo kolmessa ottelussa poikki. Oliko sarja niin helppo, mitä numerot näyttävät?
– Ei se nyt tietenkään niin helppo ollut. Siinäkin sarjassa oli tasaisia matseja ja oltiin esimerkiksi ensimmäisessä ottelussa kahden erän jälkeen rutkasti tappiolla, mutta tehtiin hyvä nousu kolmanteen erään. Oli todella tärkeää hakea se ensimmäinen voitto Jyväskylästä. Happee-sarja oli erilainen kuin Oilersia vastaan. Oilers puolusti paljon paremmin, mutta Happee taas oli vaarallisempi hyökkäyspäässä. Happeeta vastaan jouduttiin maalintekokilpailuun. Liikaa meni maaleja omiin, mutta onneksi meiltäkin löytyi ratkaisijoita.

Vastassa on kaksista edellisistä finaaleista tuttu SPV. Poika karkasi viime keväänä Pohjanmaan lakeuksille, mutta millä konsteilla se haetaan sieltä nyt takaisin?
– Viime vuonna ratkaisu venyi viidenteen otteluun ja sinnehän se jäi sillä kertaa. Kova, tuttu ryhmähän tuo SPV on, ja varmasti on parhaat joukkueet finaalissa vastakkain. Uskon, että voitto tulee omalla pelillä. Puolustus pitää saada kuntoon, sillä sielläkin on hyviä maalintekijöitä. Tiukka vääntö siitä tulee.

Perjantaina alkavat Salibandyliigan finaalit ovat sinulle viidennet. Kerro hieman finaaliotteluihin valmistautumisesta ja pelaajan arjesta finaalisarjan aikana.
– Pelien välipäivinä harjoittelu on käytännössä pelkkää palauttelua. Videolta katsotaan mitä on tehty hyvin ja mitä huonosti ja pureudutaan asioihin enemmän kentällisittäin. Kaikki asiat yritetään tehdä vielä vähän huolellisemmin, että oltaisiin seuraavassa ottelussa vielä paremmassa iskussa.

Pelaat samassa ketjussa Mikael Järven ja Harri Forstenin kanssa. Forsten johtaa pudotuspelien pistepörssiä ja Järvi katkoo ottelusarjoja. Kuvaile herroja muutamalla sanalla.
– Ollaan pelattu yhdessä aika pitkään ja tiedetään mitä kukakin kentällä tekee. Forsten on Suomen parhaita kahden suunnan senttereitä, eikä heikkouksia oikeastaan ole. Todella liikkuva kaveri, joka pystyy niin syöttämään kuin tekemään itsekin maaleja. Mikke on kokenut äijä, joka on tärkeä sekä kentällä että pukukopissa. Esimerkillinen johtaja, joka nousee isoissa peleissä isoon rooliin. Olen etuoikeutettu, kun saan pelata näiden kavereiden kanssa. Huikeita äijiä.

Mikä on sykähdyttävin pudotuspelimaalisi Salibandyliigassa?
– Niitä on niin vaikea verrata ja laittaa paremmuusjärjestykseen. SSV–Erä-finaaleissa tein rankkarikisassa viidennessä ottelussa. Se oli todella tärkeä maali silloin. Viimeisellä Trackers kaudellani keväällä 2008 onnistuin tasoittamaan ottelun kaksi sekuntia ennen loppua. Pelasin silloin murtuneella jalalla. Maaleja tärkeämpiä ovat kuitenkin joukkueen voitot ja mestaruudet.

Siirryit tuon 2007–2008 kauden jälkeen Hämeenlinnasta SSV:n riveihin. Ottajia olisi ollut varmasti muuallakin?
– Aika paljon tuli kyselyitä, mutta kyllä siinä vaiheessa SSV kiinnosti eniten. Tiesin, että siellä oli maajoukkueesta tuttuja jätkiä ja varmasti tulisin kehittymään sekä saamaan uusia haasteita. SSV oli ykkösvaihtoehto ja päästiin nopeasti sopimukseen silloin.

Siirtoa Viikinkeihin ei ole varmasti tarvinnut katua, mutta oletko missään vaiheessa uraasi miettinyt ulkomailla pelaamista?
– En ole katunut. Pari kautta sitten tuli hyviä kyselyitä Sveitsistä ja Ruotsista, mutta olkapääni oli silloin juuri leikattu ja sen kuntoutuminen venyi pitkälle syksyyn. Se oli suurin syy, miksi en silloin lähtenyt. Tällä hetkellä ulkomailla pelaaminen ei ole kovin ajankohtaista.

Suomi pelasi surullisenkuuluisat MM-kisat joulukuussa. Monet asiantuntijat olisivat halunneet nähdä myös Juho Järvisen Suomi-paidassa. Avaa hieman valintaprosessia.
– Putosin 2010 kotikisojen joukkueesta viime metreillä. Olin jo silloin päättänyt pitää maajoukkuekuvioista taukoa, pääsin sitten kisajoukkueeseen tai en. Elämässäni oli silloin niin paljon salibandya, että päätin keskittyä vain seurajoukkueeseen. Viime kisojen allakin kyselyjä valmennukselta tuli, mutta kipinää ei ollut. Olen ollut tyytyväinen valintaani.

Eli jätit maajoukkueen omasta tahdostasi?
– Kyllä, halusin keskittyä seurajoukkueeseen.

Pelasit kuluneella kaudella 200. runkosarjaottelusi liigassa ja olet viimeistellyt runkosarjassa kahdeksassa kaudessa huimat 299 maalia. Ajavatko henkilökohtaiset tilastot sinua eteenpäin vai mistä löydät kipinää seuraavaan kauteen?
– Tilastoilla tai maalimäärillä ei ole mitään merkitystä. Kauden jälkeen pidetään pieni huili, jolloin keskitytään muihin asioihin kuin sählyyn. Yleensä se kipinä sieltä löytyy ja jos ei löydy, niin sitten ei enää pelata. Meillä on SSV:ssa huikea joukkuehenki ja joukkue on omalla tavallaan kuin toinen perhe. Siinähän tulee joukkuekavereitakin jo ikävä kun ei vähään aikaan nähdä.

Osasitko kuvitella noin hienon matkan alkaneen silloin, kun Karo Kuussaari nosti sinut Lammin Salibandyn nelosdivarijoukkueesta Trackersin divaririnkiin?
– En todellakaan. Silloin elin enemmän siinä hetkessä, enkä miettinyt edes liigaa. Tein kovasti töitä ja sain onnistumisia. Siitä se lähti.

Salibandy pelinä on muuttunut sinun ensimmäisistä liigaotteluistasi melkoisesti. Kerro vähän miten.
– Laji on mennyt ammattimaisempaan suuntaan, vaikkei tässä mitään ammattilaisia ollakaan. Ainahan töitä on tehty hyvin, mutta nykyään satsataan huomattavasti paljon enemmän oheisharjoitteluun. Taktiikat ovat kehittyneet, samoin pelinopeus ja taitotaso. Paljon vietetään hallilla aikaa ja tehdään kaikki niin huolellisesti kuin pystytään, että ollaan taas kunnossa.

Olet maailmanmestari, Suomen mestari, Champions Cup- voittaja ja mitä kaikkea henkilökohtaista vielä päälle. Olet siis lyhyesti sanottuna voittanut kaiken, mitä salibandyssa voi voittaa. Mitä haaveita Juho Järvisellä vielä on salibandyn suhteen?
– Kaikki lähtee voitoista. Niitä lähdetään aina hakemaan ja ne ovat motivaation lähteenä. Ne on niin hienoja ja isoja juttuja. Tottakai sitten halu kehittyä pelaajana ja löytää siihen omaan pelaamiseen uutta.

Moni junioripelaaja seuraa edesottamuksiasi ja haaveilee pelaavansa joskus liigassa sekä maajoukkueessa. Mikä on paras vinkkisi tuleville juhojärvisille?
– Monipuolisuus. Kannattaa harrastaa monia eri lajeja. Harrastamisesta pitää nauttia, mutta tehdä kuitenkin tosissaan. Väkisin ei kannata tehdä mitään.

Palataan vielä tuohon LaSB:iin. Oranssit ottivat voiton lauantaina Divarikarsinnoissa yli 300 katsojan silmien alla Lammilla ja pudotti SB Vantaan tylysti kyydistä. Seuraatko kasvattajaseurasi pelejä?
– Tottakai seuraan. Kasvattiseura ja omat juuret ovat Lammilta, joten LaSB on minulle tärkeä. Kävin katsomassa LaSB:n ensimmäisen ottelun SB Vantaata vastaan ja olin kyllä luottavainen lammilaisten jatkoon menon suhteen. Mukava nähdä, että yleisö on ottanut Lammilla salibandyn omakseen.

Uskotko, että LaSB:n huikea noste riittää divariin saakka jo tällä kaudella?
– Kontiolahti (LeBa) on kyllä astetta kovempi vastus kuin SB Vantaa, mutta kyllä uskon, enkä näe mitään syytä sille, miksei LaSB sitä hoitaisi. Olisihan se hienoa, jos kasvattajaseura pelaisi Divaria. Huikeasti ovat kivunneet vuosi vuodelta ylöspäin, eikä näytä loppuvan millään. Uskon ja toivon.

Kumpi vie mestaruuden, SSV vai SPV, ja miksi?
– SSV sen vie. Ollaan kurinalaisempia, halutaan enemmän ja pistetään paikoista sisään.