Tilanne on erittäin mielenkiintoinen lähdettäessä Salibandyliigan kolmanteen finaaliin. SSV ei ole ollut vuosiin tällaisessa tilanteessa, että kahden ensimmäisen pelin jälkeen voitot ovat 0–2 vastustajalle. Olisiko viimeksi ollut 2006 keväällä Espoon Oilersia vastaan, silloin veimme Oilersin kanssa pojan kotiin suoraan kolmessa pelissä.

Yksi asia on kuitenkin varma. SSV tulee tekemään kaikkensa voiton eteen. Ja niin toki tekee SPV:kin. Mitä keinoja joukkueilla sitten on jäljellä lähdettäessä kolmanteen peliin? Käydään niitä nyt läpi.

Ensinnäkin, SSV:n pitäisi pystyä antamaan enemmän painetta SPV:n kakkos- ja kolmoskentän puolustajille. Ja siellä varsinkin Miika Malkamäki, Harri Karjala ja Henri Urmas ovat sellaisia kavereita, joihin kannattaisi pyrkiä iskeä kovempaa. Nyt tämä paineen anto on jäänyt aika vaisuksi ja vaillinaiseksi. Ihmettelen tätä erityisesti sen vuoksi, että SSV:n Oilers–puolivälieräsarjan viimeinen peli oli todella vauhdikasta päädystä karvaamista. Se toimi ajoittain todella hyvin. Ja silloin painetta pyrittiin antamaan aktiivisesti lähes koko peli. SSV:n välierä- ja finaalisarjoissa paineen anto on ollutkin sitten aika vaihtelevaa. Välillä on tultu ylhäältä ja silloin homma on toiminut paremmin. Jopa SPV:n ykköskenttää vastaan.

Toiseksi SSV:n tuttu päätypelaaminen on ollut vaisumpaa, kuin yleensä on totuttu näkemään. Käydään tätä hieman piirroksen avulla läpi, SSV on (X) ja SPV on (O). Mielestäni Harri Forstenin (1) pitäisi hanakammin hakeutua ”toimistoon” ja sieltä kautta pyrkiä dominoimaan hyökkäyspelaamista enemmän. Tällöin Järvisen Juhon (2) oikea-aikaiset ajoitukset maalin edustassa vaikeuttaisivat kahden SPV:n puolustajan maalineduspelaamista. Ja he joutuisivat useammin valintatilanteisiin maalinedusmerkkauksissa, joilloin puolustukseen aukeasi enemmän välejä ajaa sisään. Järven Mikke (3 ja 4) voisi tuolloin hakeutua tukemaan Forstenia, joko vasempaan kulmaan tai tulla tekemään toista syöttösuuntaa oikealle puolelle rightin pelaajana, jolloin hän pääsisi laukomaan suoraan syötöstä. SSV:n puolustajat liikkuvat tuelle ja antavat mahdollisuuden pelata pitkää hyökkäystä tukemalla päätymiesten peliä.

Toki SPV tämän aikaisempien finaalien perusteella jo tietää ja SPV:n aktiivinen oman pään puolustaminen tekee tämän todella vaikeaksi. Silti näkisin, että jos SSV:n hyökkäysarseenaali tätä pyrkii säännöllisesti toteuttamaan, niin kyllä sinne yleensä ovat jossain vaiheessa peliä päässeet aina.

Kolmas ratkaiseva tekijä molempien joukkueiden kannalta on ylivoimapelin toimivuus. SPV ratkaisi käytännössä ensimmäisen pelin erikoistilanteisiin, mutta kun toiseen peliin SSV oli ansiokkaasti lukenut kuinka SPV:n ykkösylivoima pelataan pois, niin hommasta ei tullut enää mitään. Yllättävää oli myös se, että SPV ei käyttänyt viiden minuutin ylivoimallaan enemmän kakkosylivoimakentällistä vaikka se osui heti, kun pääsi irti. Tätä SSV ei ollut opiskellut ja SPV olisi voinut tehdä muutaman maalin enemmän jo tuolloin. Tässä on varmasti yksi SPV:n ratkaisun avaimista. Enemmän vastuuta kakkosylivoimalle ja kiinnittäkää siinä erityisesti huomiota Erik Härköseen, joka on erittäin vaarallinen kaveri oikeassa siivessä laukojan paikalla.

SSV:n ylivoima tarvitsisi myös hieman uudistusta ja mielestäni yksi seikka voisi ylivoimaankin olla tuo piirtämäni päätypelaaminen. Liikaa ovat Järvi ja Forsten yrittäneet hakea toisiaan poikkikentän syötöillä ja liian usein näiden syöttöjen jälkeen ylivoiman pyörittäminen onkin jäänyt SPV:n alivoiman keskustaan. Molempien joukkueiden on myös lauottava huomattavasti enemmän ylivoimalla. Peli menee liikaa pallon pyörittämiseen, vaikka taitavat kaverit pystyisivät tuottamaan paljon enemmän laukauksia.

SPV:n loistava mahdollisuus kolmannessa koitoksessa on peluutus. SPV saa vaihtaa kotiotteluissaan SSV:n jälkeen ja tähän olisi hyvä paikka vaikuttaa aiempaa enemmän. Toki se on välillä vaikeaa kovatempoisessa ottelussa, mutta sitä pitäisi pyrkiä toteuttamaan aina, kun siihen on paikka. Esimerkkinä nyt ykköskenttä vs. ykköskenttä. SPV:n ykköskentällinen on ollut paljon parempi kuin SSV:n vastaava ja peluutuksella tähän tulisi mielestäni vaikuttaa.

Aikaisempina vuosina SSV:n valmentaja Mika ”Amu” Ahonen on reagoinut vahvemmin pelin sisällä, jos joku kenttä ei ole pelaamisessaan onnistunut. Nyt se on ollut vaikean paikan edessä. SSV:n selkeästi heikoin lenkki on ollut sen pelätty ykkösnyrkki. Esimerkkinä edellisen ottelun ensimmäinen erä. Jos kakkos- tai kolmoskentällinen olisi pelannut noin luokattomalla tasolla oman pään peliä, kuin mitä ykköskentällinen teki, niin varmasti olisi täkki heilahtanut. Ilmeisesti siihen ei nyt ole ollut varaa. Edessä siis onkin todennäköisesti ketjumuutoksia kolmanteen peliin. Ei varmasti olisi huono kokeilla hyvässä vireessä ollutta Markus Olkkosta ykköskentällisen vasempaan laitaan. Ja puolustajaksi Niclas Meyeriä. Ihmettelen suuresti, jos mitään muutoksia SSV:n kentällisiin ei tule kolmanteen otteluun.

SPV:llä on kolmanteen peliin lähdettäessä loistava tilaisuus uusia heidän seurahistoriansa toinen mestaruus. SPV:n tehtävä on huomattavasti helpompi kuin SSV:n. Se saa pelata rennommin oman loistavan kotiyleisönsä tukemana ja huomattavasti leveämmällä materiaalilla kuin SSV. Todella kova veto Tommy Koposelta olisi lähteä haastamaan heti pelin alusta SSV kovaan juoksukilpailuun ja päädystä karvaamiseen. Tätä pelitapaa tukisi myös se, että SPV:llä on heittää tähän leikkiin neljä hyökkäyskentällistä. Ja kun puheet ovat sitä luokkaa, että kunnosta homma ei homma jää ainakaan kiinni ja treenattu on, niin mikäpä tämän silloin estäisi. Yleensä tällainen pelitapa myös jättää vähemmän tilaa yksittäisen pelaajan pelin aikaiselle ajattelulle ja aivoiluille, ja silloin peliä pelataan täysin selkärangasta. Tämän seurauksena mahdollinen hurmostila, oikeiden asioiden kertautuminen, joukkuepelaamisen tiivistyminen… ja pelin jälkeen kädet kattoon.

Maalivahtitaistelun on tähän mennessä vienyt SPV. Jarno Ihme oli edellisessä pelissä loistava, kun taas Toivoniemen Henrille meni muutama vähän helppo. Vanha viisaus on, että voittava joukkue tarvitsee voittavan maalivahdin. Ihme on nyt näyttänyt, että homma ei jää ainakaan hänestä kiinni. Toivoniemen pitää parantaa.

Raajarikkoinen ja selkä seinää vasten taisteleva SSV vastaan hyvässä kunnossa mestaruusjuhlia mielivä SPV. Henkilökohtaisesti toivoisin neljättä ottelua, että pääsen sitä pääkaupunkiimme katsomaan, mutta silti veikkaan, että tämän kevään osalta pelit päättyvät huomenna ja mestaruuspokaali jää Seinäjoelle.