Seinäjoen Peliveljet säilytti kotietunsa Salibandyliigan finaaleissa kaatamalla SSV:n 7-5 ensimmäisessä ottelussa kotikaukalossaan. Ottelun ratkaisu oli erikoistilannepelaaminen. Sen isännät voittivat 4-1.
SPV iski kaksi kertaa kolmella ylivoimallaan ja kahdesti palloa kaivettiin Henri Toivoniemen selän takaa vapaalyönnistä. SSV oli myös ylivoimalla tehokas: Mikael Järvi rankaisi Peliveljiä vieraiden ainoassa ylivoimapelissä. Kun vieraat voittivat muun pelaamisen vain maalilla, lopulliseksi eroksi tuli kaksi maalia SPV:n eduksi.
SPV:n ylivoimamaalit olivat lähes identtisiä. Ensin SSV pelasi vahvaa alivoimaa ja oli lähellä maalintekoa. Sen jälkeen pallo pelattiin vasempaan laitaan Sami Koskelle, joka laukoi pallon takakulmaan.
Koski on jo vuosia ollut SPV:n ylivoimapelin dynamo vasemmassa laidassa. Hän osaa sekä laukoa että syöttää. Ennen kaikkea Koski osaa salata aikeensa hyvin. SPV:n ylivoimaa on siis vaikea nollata, jos Koskea ei pystytä pysäyttämään. Paras keino tähän on luoda Koskeen voimakas paine, jolloin hän ei pääse tekemään ratkaisuaan vapaasti.
Jostain syystä näytti siltä, että SSV oli valinnut ensimmäiseen finaaliin toisen tavan. Puolustaja peittää syöttöä keskelle ja laukausta takakulmaan. Etukulma jää maalivahti Toivoniemelle. Tämä puolustustapa oli kuitenkin itsemurha. Koski käytti tilan hyväksi ja ampui kaksi kertaa pallon Kimmo Kinnusen edestä takakulmaan, jota Kinnusen ilmeisesti piti peittää.
Kolmanteen alivoimaansa SSV:n päävalmentajavelho Mika Ahonen muuttikin Kosken puolustamistapaa. Henri Lehtonen loi voimakkaan paineen Koskeen. Maalia ei enää syntynyt.
Toiseen finaaliin SSV:n alivoimapelaajat saavatkin varmasti nauttia Ahosen kuuluisista videosulkeisista. Kaikki kolme alivoimaa katsotaan todella tarkkaan ja moneen kertaan. Kenellekään ei jää epäselväksi, kuinka toisessa finaalissa SPV:n ylivoimaa puolustetaan.
Ahosen videosulkeisia joutuvat varmasti katselemaan myös SSV:n kolmoskenttä ennen toista finaalia. Muuten pirteästi esiintynyt ja kahdesti maalannut kenttä nukahti kaksi kertaa oman pään vapaalyönnissä. Ensin Teppo Mäkelä laukoi kierrosta pallon maaliin. Sitten tapahtui finaaleihin harvinainen nukahdus. SPV:n kova luu, komisario Harri Karjala nousi kulmalyönnissä takatolpalle. SSV:n Aaron Fagerholm nukahti, Erik Härkösen poikittaissyöttö tavoitti Karjalan ja kuula oli vieraiden verkossa. Kuten Ahonen totesi ottelun jälkeen tv-haastattelussa, tuollaisia virheitä ei näissä otteluissa kertakaikkiaan saa tulla.
Ilman sulkeisia tuskin pääsevät SSV:n suurimmat tähdetkään, Harri Forstenin ykköskenttä. Se hävisi 5v5-pelinsä 0-3, vaikka teki yhden ylivoimamaalin. Videosulkeiset ja ykköskentän piristyminen aiheuttavat todennäköisesti sen, että toisessa finaalissa SSV:tä on hyvin vaikea voittaa, koska omiin menee vähemmän.
Pohdin Urheilulehden ennakossani, kuinka SPV vastaa päävalmentaja Tommy Koposen johdolla SSV:n suoraviivaistuneeseen hyökkäyspeliin. SPV:n pelin perusta on karvauspeli. Jos karvauksen ohi pelataan suoraviivaisesti, SPV:n pelin perusta alkaa murentua. Tämä on ollut SSV:n pelisuunnitelma jo viime vuoden finaaleissa. Tällä kaudella joukkue on pystynyt toteuttamaan sitä yhä paremmin lyhytsyöttöpelillä ja lyhyillä etäisyyksillä (vaihtoehtona tosin myös pitkä pystysyöttö).
Koposen ja kumppaneiden ratkaisu oli kahtalainen ja se toimi. SPV pyrki ensinnäkin hallitsemaan pelin tempoa rytmittämällä hyökkäyksiä: välillä käännetään nopeasti, välillä pelataan suoraviivaisesti myös pitkää hyökkäystä, mutta toisinaan pidetään vain palloa ja vaihdetaan, kun pallo on omilla. Tällä tavalla pelin virtailu pysyy SPV:n hyppysissä ja SSV pois pallosta.
Toinen keino oli karvauksen vaihtelu. Koponen pisti joukkueensa pumppaamaan ohjauspelillä: 1-2-2:lla eli mökillä. Lyhyesti sanottuna tämä tarkoitti, että kärki ohjasi keskialueella ja pyrki saamaan SSV:n pallollisen vaikeuksiin. Silloin koko SPV:n viisikko lähti työntämään SSV:tä takaisin omaan päähänsä. Spesiaalikeinona oli nelosketjun, ”Myrskykoirien” käyttäminen muutamissa vaihdoissa 2-2-1-prässillä. Yhtäkkinen vaihdos yhden kärjen karvauksesta kahteen kärkeen sekä kova paine sekoittivat SSV:n avauspeliä silminnähden varsinkin toisessa erässä.
Toiseen finaaliin SSV:n pitääkin Ahosen johdolla löytää keinot SPV:n karvauksen parempaan murtamiseen. Oppia on hyvä ottaa ensimmäisestä erästä ja Henri Lehtosen maalista. Mökin heikkoutena on keskustan aukeaminen, jos toisen tason karvaajat, ”siipimiehet” eivät ehdi liikkumaan poikittain riittävän nopeasti.
Oletettavaa myös on, että SSV aktivoi omaa karvaustaan toiseen kohtaamiseen. Pumppua tullaan siis näkemään toiseltakin joukkueelta.