Seinäjoen Peliveljet säilytti kotietunsa Salibandyliigan finaaleissa kaatamalla SSV:n 7-5 ensimmäisessä ottelussa kotikaukalossaan. Ottelun ratkaisu oli erikoistilannepelaaminen. Sen isännät voittivat 4-1.
SPV iski kaksi kertaa kolmella ylivoimallaan ja kahdesti palloa kaivettiin Henri Toivoniemen selän takaa vapaalyönnistä. SSV oli myös ylivoimalla tehokas: Mikael Järvi rankaisi Peliveljiä vieraiden ainoassa ylivoimapelissä. Kun vieraat voittivat muun pelaamisen vain maalilla, lopulliseksi eroksi tuli kaksi maalia SPV:n eduksi.
SPV:n ylivoimamaalit olivat lähes identtisiä. Ensin SSV pelasi vahvaa alivoimaa ja oli lähellä maalintekoa. Sen jälkeen pallo pelattiin vasempaan laitaan Sami Koskelle, joka laukoi pallon takakulmaan.
Koski on jo vuosia ollut SPV:n ylivoimapelin dynamo vasemmassa laidassa. Hän osaa sekä laukoa että syöttää. Ennen kaikkea Koski osaa salata aikeensa hyvin. SPV:n ylivoimaa on siis vaikea nollata, jos Koskea ei pystytä pysäyttämään. Paras keino tähän on luoda Koskeen voimakas paine, jolloin hän ei pääse tekemään ratkaisuaan vapaasti.
Jostain syystä näytti siltä, että SSV oli valinnut ensimmäiseen finaaliin toisen tavan. Puolustaja peittää syöttöä keskelle ja laukausta takakulmaan. Etukulma jää maalivahti Toivoniemelle. Tämä puolustustapa oli kuitenkin itsemurha. Koski käytti tilan hyväksi ja ampui kaksi kertaa pallon Kimmo Kinnusen edestä takakulmaan, jota Kinnusen ilmeisesti piti peittää.
Kolmanteen alivoimaansa SSV:n päävalmentajavelho Mika Ahonen muuttikin Kosken puolustamistapaa. Henri Lehtonen loi voimakkaan paineen Koskeen. Maalia ei enää syntynyt.
Toiseen finaaliin SSV:n alivoimapelaajat saavatkin varmasti nauttia Ahosen kuuluisista videosulkeisista. Kaikki kolme alivoimaa katsotaan todella tarkkaan ja moneen kertaan. Kenellekään ei jää epäselväksi, kuinka toisessa finaalissa SPV:n ylivoimaa puolustetaan.
Ahosen videosulkeisia joutuvat varmasti katselemaan myös SSV:n kolmoskenttä ennen toista finaalia. Muuten pirteästi esiintynyt ja kahdesti maalannut kenttä nukahti kaksi kertaa oman pään vapaalyönnissä. Ensin Teppo Mäkelä laukoi kierrosta pallon maaliin. Sitten tapahtui finaaleihin harvinainen nukahdus. SPV:n kova luu, komisario Harri Karjala nousi kulmalyönnissä takatolpalle. SSV:n Aaron Fagerholm nukahti, Erik Härkösen poikittaissyöttö tavoitti Karjalan ja kuula oli vieraiden verkossa. Kuten Ahonen totesi ottelun jälkeen tv-haastattelussa, tuollaisia virheitä ei näissä otteluissa kertakaikkiaan saa tulla.
Ilman sulkeisia tuskin pääsevät SSV:n suurimmat tähdetkään, Harri Forstenin ykköskenttä. Se hävisi 5v5-pelinsä 0-3, vaikka teki yhden ylivoimamaalin. Videosulkeiset ja ykköskentän piristyminen aiheuttavat todennäköisesti sen, että toisessa finaalissa SSV:tä on hyvin vaikea voittaa, koska omiin menee vähemmän.
Pohdin Urheilulehden ennakossani, kuinka SPV vastaa päävalmentaja Tommy Koposen johdolla SSV:n suoraviivaistuneeseen hyökkäyspeliin. SPV:n pelin perusta on karvauspeli. Jos karvauksen ohi pelataan suoraviivaisesti, SPV:n pelin perusta alkaa murentua. Tämä on ollut SSV:n pelisuunnitelma jo viime vuoden finaaleissa. Tällä kaudella joukkue on pystynyt toteuttamaan sitä yhä paremmin lyhytsyöttöpelillä ja lyhyillä etäisyyksillä (vaihtoehtona tosin myös pitkä pystysyöttö).
Koposen ja kumppaneiden ratkaisu oli kahtalainen ja se toimi. SPV pyrki ensinnäkin hallitsemaan pelin tempoa rytmittämällä hyökkäyksiä: välillä käännetään nopeasti, välillä pelataan suoraviivaisesti myös pitkää hyökkäystä, mutta toisinaan pidetään vain palloa ja vaihdetaan, kun pallo on omilla. Tällä tavalla pelin virtailu pysyy SPV:n hyppysissä ja SSV pois pallosta.
Toinen keino oli karvauksen vaihtelu. Koponen pisti joukkueensa pumppaamaan ohjauspelillä: 1-2-2:lla eli mökillä. Lyhyesti sanottuna tämä tarkoitti, että kärki ohjasi keskialueella ja pyrki saamaan SSV:n pallollisen vaikeuksiin. Silloin koko SPV:n viisikko lähti työntämään SSV:tä takaisin omaan päähänsä. Spesiaalikeinona oli nelosketjun, ”Myrskykoirien” käyttäminen muutamissa vaihdoissa 2-2-1-prässillä. Yhtäkkinen vaihdos yhden kärjen karvauksesta kahteen kärkeen sekä kova paine sekoittivat SSV:n avauspeliä silminnähden varsinkin toisessa erässä.
Toiseen finaaliin SSV:n pitääkin Ahosen johdolla löytää keinot SPV:n karvauksen parempaan murtamiseen. Oppia on hyvä ottaa ensimmäisestä erästä ja Henri Lehtosen maalista. Mökin heikkoutena on keskustan aukeaminen, jos toisen tason karvaajat, ”siipimiehet” eivät ehdi liikkumaan poikittain riittävän nopeasti.
Oletettavaa myös on, että SSV aktivoi omaa karvaustaan toiseen kohtaamiseen. Pumppua tullaan siis näkemään toiseltakin joukkueelta.
Hakkarainen selittelee taktisilla eroavaisuuksilla kun minun mielestä kysymys on joukkueiden erityyppisistä pelaajista ja sitä kautta valmentajien mahdoliisuutta toteuttaa taktisia hienouksia.
Varsinkin pudotuspelit ovat raakaa taistelua ja tunnetasollakin on suuri merkitys.
Nyt nähtiin SPV jota ei osattu arvostaa ennakkon tarpeeksi esim. pelaaja materiaalin leveydestä, hehkutettin Järveä ja SSV:n kokemusta ja sen tuomaa ylivoimaa.
Järvi teki kyllä maalin mutta sitä edelsi minusta selvä tuomarin virhe kun hän sitoi Holopaisen mollemmilla käsillä. Tuomarit ovat tälläkin kaudella katsoneet Järven toimintaa läpi sormien vaikka samat säännöt pitäisi olla kaikille, oli sitten maajoukkueen entinen kippari tai nuori lupaus.
Kaikki kunnia aikaisempien vuosien tähdille mutta näyttää siltä että aika on ajanut heidän ohitse. Toivottavasti ”asiantuntijatkin” näkevät muutoksen tapahtuneen ja hyväksyvät sen.
Nyt SPV edustaa enemmän tulevaisuutta leveämmällä, likkuvammalla pelaaja materiaalilla. Vastaavasti SSV:n konkaripakit ovat katsojan silmissä hitaita ja kankeita.
Parhaiten onnistui SSV:n pelaajista nuoret joten kokemus ei ollut se ratkaiseva tekijä vaikka näin hehkutettiin arvioissa.
Jos SPV jatkaa kuten eilen ja saa vielä pelirytmiä nostettua niin voittajasta ei ole epäselvyyttä.
Lisäyksenä vielä eilisen matsin tilastoista poimittua:
Toivonen -3, Lehtonen Lauri -2, Forsten -3, Järvi -3, Järvinen -3.
Siis kokemuksella saadaan aika rumia tuloksia.
Ei auta mitkään mökit jos jalka ei vaan riitä näillä konkareilla, piste
Aika raakaa kritiikkiä, koska SPV:tä ei julistettu tässä mestariksi. Pidän todella paljon Hakkaraisen kirjoituksista ja juuri tälläisiä syvempiä analyyseja tarvitaan lisää.
Itsekin olen erimieltä jostain asioista. Jutussa kirjoitetaan että vieraat voittivat normaalin 5vs5-pelaamisen. Asia ei todellakaan ole näin. Kaikki vaparit ja alivoimalle joutumiset johtuivat juuri siitä, että 5vs5-pelissä ollaan jääty alakynteen. SPV oli ainakin 45 min 5vs5-pelissä sen pari ripeämpää ja liikkuvampaa askelta edellä.
Näemmä minun viestiä edeltävä kirjoitus moderoitiin pois. Ei ollut siis tarkoitus vastata vain nimimerkille ”stadista”.
SSV:n ongelma on se että oma viisikko peli, vaikka
se olisi kuinka hyvää, ei toimi SPV:n pelaajia vastaan. Liian moni pelaaja on jo sillä tasolla että osaa haastaa kun on oikea paikka.
Jos SSV siirtyy enemmän miesvartiointiin niin peli muuttuisi täysin.
Nähtäväksi jää uskaltaako Ahonen, paremmat saumat voittoon mutta murskajaisiin myös vastustajalla lyhyempi matka…