Salibandy on kasvava laji. Sen suurmaat ja parhaat sarjat tunnetaan jo laajalti, mutta harvoin tulee esille, että sitä pelataan eksoottisemmissakin maissa. Pääkallo.fi otti selvää, mitä tapahtuu Espanjan liigassa suomalaisnäkökulmasta katsottuna.

– Espanjassa pelaa yllättävän paljon ulkomaisia pelaajia. Muitakin kuin vaihto-opiskelijoita on muun muassa Fuengirolan joukkueessa. Suomalaisia pelaa siellä paljon, samoin kuin meidän joukkueessamme, madridilaista CUF Leganesia edustava Jaakko Salo kertoo.

Taso Espanjassa on suurin piirtein verrattavissa suomalaiseen kolmosdivisioonaan ja Leganes on sen kiistatta paras joukkue. Se on voittanut mestaruuden kaudesta 2003-04 lähtien.

– Itselläni tämä on ensimmäinen kausi, kun pelaan virallisia pelejä. Aiemmin olen pelannut Vaasassa Aurinkoliigaa Puhveleissa ja omaan pitkän jääkiekkotaustan, josta saaduilla opeilla mennään. Leganesilla on aikamoinen dynastia ja olemme tänäkin vuonna suurin ennakkosuosikki. Mestaruus ratkaistaneen meidän ja Fuengirolan välillä, vaihto-opiskelijana Madridissa asuva Salo jatkaa.

– Eihän tämä iso laji Espanjassa ole, mutta kasvussa se on silti täälläkin. Ei ihan mestaruuksien määrässä päihitetä vielä futisjätti Real Madridia, mutta uutta tuulta tämä tuo paikalliseen urheilukulttuuriin ja kyllä Gran Via laitetaan sekaisin, mikäli mestaruus voitetaan. Salibandyn maine on ainakin Madridissa hyvä, mutta sen verran laji on edelleen vieras, että salibandymailaani kummastellaan metroissa ja lähijunissa.

Leganesia on edustanut myös nykyisin SB Vaasan riveissä Divaria pelaava Teppo Haakana. Hyvänä yleispelaajana tunnettu Haakana pelasi Leganesissa kauden 2006-07 ja innostus salibandyyn lähti nimenomaan tuon kauden aikana.

– Omaan pitkän lätkätaustan, mutta Madridin lätkäjengit eivät vastanneet sähköposteihini, kun etsin vaihto-opiskeluajakseni urheiluaktiviteettia. Otin sitten Leganesin edustusjoukkueeseen yhteyttä ja samana iltana olin jo treeneissä, Haakana muistelee.

Espanjan kauden jälkeen meni kolme vuotta, ennen kuin Haakana loikkasi Vaasassa Woodcuttersin Divariryhmään. Noina vuosina mies kävi pelaamassa Leganesin kanssa EFC-karsintoja, joissa Leganes pääsi yllättävänkin pitkälle.

– Paras saavutus oli, kun hävittiin lopputurnauspaikka silloiselle Saksan mestarille, UHC Sparkasse Weissenfelsille, jatkoajalla. Se oli raskas tappio, koska iso unelma koko joukkueelle oli päästä pelaamaan maailman parhaita seurajoukkueita vastaan.

– Meillä oli silloin oikeasti hyvä porukka ja seurassa toimii edelleen todella hienoja ihmisiä. Muun muassa valmentaja Magnus Olson elää niin hienosti seuran toiminnassa mukana, että Weissenfelsin suomalaisetkin kävivät pelin jälkeen aidosti pahoittelemassa, ettei hänen unelmansa lopputurnauksesta toteutunut.

Haakana on edustanut salibandyn saralla siis Leganesia, Woodcuttersia ja SB Vaasaa, mutta ”kasvattajaseura” Madridissa on Haakanalle rakkain.

– Kyllähän Leganesin logo sykkii vahvimmin rinnassa. Uskon ja toivon, että saan pelata heidän riveissään vielä jossain vaiheessa. Sopimuksessani Vaasan kanssa ei ainakaan ulkomaille siirtymistä ole kielletty, joten mistäs sitä tietää vaikka tässä lähtisi vaikka ensi kaudeksi, Haakana naurahtaa.