Pääkallon kesähaastatteluiden sarjaan saatiin Keski-Suomen alueelta Happeen liukas laituri Juuso Heikkinen. Vuonna 1989 syntynyt FC Vaajakosken kasvatti on noussut muutaman viime kauden aikana Salibandyliigan laitahyökkääjien eliittiin, ja hyvät esitykset on palkittu nyt myös kutsulla maajoukkueen leiriryhmään. Pääkallo-analyytikko Jani Hakkarainen omisti keväällä kauden jälkeen Heikkiselle oman kolumnin, jossa Hakkarainen uumoilee Heikkisestä ison roolin maajoukkuepelaajaa.

Heikkinen on eräänlainen teräsmies, sillä mieheltä on viimeksi jäänyt liigaottelu väliin kaudella 2008-2009. Uskollinen ja uuttera hirvipaita jatkaa myös ensi kaudella Jyväskylässä, ja mies vakuutteleekin haastattelussa seurauskollisuuttaan.

Suomen Cupin ja runkosarjan herruuden jälkeen Happeelta odotettiin viimein sitä viimeistä askelta myös kevään pudotuspeleissä. Se jäi kuitenkin ottamatta, ja kauden päättäneistä 10 ottelusta irtosi vain 3 puolivälierävoittoa TPS:aa vastaan. Kysyttäessä, millaista jälkipyykkiä Jyväskylässä pestiin kauden jälkeen, Heikkinen vastaa rehellisesti.

– Käytiin aika rajujakin keskusteluja kauden lopusta. Se varmasti toimi hyvänä herätyksenä tulevaa kautta ajatellen, Heikkinen valottaa paljastamatta palaverien tarkempaa sisältöä.

Ensi kautta miettiessään Heikkinen turvautuu perinteisiin kliseisiin.

– Meidän täytyy tehdä kaikki pienet asiat huolella läpi ensi kauden, ja tämä pitää muistaa aivan loppuun asti. Mestaruus vaatii erittäin paljon töitä, askel kerrallaan pitää mennä.

Heikkisen viime kausi sujui pisteiden valossa heikommin (18+12=30) kuin sitä edeltänyt huikea 48 (28+20) paunan ennätyssesonki. Pudotuspeleissä ”Hessu” oli Happeen paras maalintekijä sylkien 9 ottelussa 10 maalia. Millainen fiilis omista suorituksista jäi?

– Mielestäni tekemiseni monipuolistui kaikin puolin edellisellä kaudella. Pisteitä tulee, jos tulee – ja niitähän tulee, Heikkinen vinkkaa tuttu pilke silmäkulmassa.

Heikkinen on muodostanut viime kausina Petri Kaukon ja Veli-Matti Hynysen kanssa yhden Suomen tehokkaimmista ja vaarallisimmista hyökkäystroikista. Heikkisen mukaan ketjun menestysresepti on hyvin yksinkertainen.

– Kolme hyvää pelaajaa samassa kentässä tuottaa yleensä tulosta, niin myös tässäkin tapauksessa. Ei siinä sen ihmeellisempää salaisuutta ole.

Heikkinen on viime aikoina noussut mukaan myös miesten maajoukkueryhmään, ja mies on päävalmentaja Petri Kettusen papereissa varmasti mukana taistelemassa ensi vuoden MM-kisapaikoista. Heikkinen vahvistaa utelun aiempaa aktiivisemmasta harjoittelusta, ja maajoukkue on mukana myös lajiin liittyvistä tavoitteista puhuttaessa.

– Olen treenannut nyt kesällä enemmän ja laadukkaammin kuin ennen. SM-kulta on yksi tärkeimmistä tavoitteistani, ja toinen on maajoukkuepaikan vakiinnuttaminen tulevaisuudessa.

Huippupelaajat jäävät vuosi toisensa jälkeen Happeeseen, vaikka kilpailevista seuroista tulee rahakkaampia tarjouksia. Heikkinen korostaa Happeen erityislaatuista ryhmädynamiikkaa, ja osittain omintakeisia tapoja toimia.

– Jokainen, joka on joskus pelannut Happeessa, tietää miten mukava joukkuehenki täällä on. Värikkäät persoonat ja sopiva määrä temppuilua tuo arkeen piristystä, Heikkinen hehkuttaa.

Vaajakoskella ja Jyväskylässä koko uransa pelanneelle Heikkiselle olisi ottajia muuallakin. Mies ei kuitenkaan lämpene ajatukselle pelata jossain muualla.

– Happee oli ja on ainoa vaihtoehto.

11 kuukautta kestävä kausi on intensiivinen, ja harjoituksia tulee määrällisesti paljon ympäri vuoden. Heikkisellä on helppo resepti siihen, miten voi hetkeksi kesällä irtautua hektisestä salibandyarjesta.

– Kesällä pitää nauttia muutama pussi sipsiä ja dippiä kotisohvalla, Heikkinen suosittelee.

Sen lisäksi, että Heikkinen on Suomen johtavia Vapaakentän pelaajia, hänet tunnetaan myös intohimoisena NY Rangersin kannattajana. Kysymykseen siitä, onko tuore päävalmentaja Alain Vigneault oikea mies viemään Rangersin Stanley Cupiin 20 vuoden tauon jälkeen, Heikkisellä on itsevarma vastaus valmiina.

– Uskon, että Vigneault tuo enemmän taktista osaamista joukkueeseen, ja luotan että hänen avullaan ylivoima saadaan vihdoin kuntoon. Tiedän, että mestaruus on jo käytännössä varma, Heikkinen myhäilee.