Westend Indians valmistautuu seurahistorian ensimmäiseen miesten Salibandyliiga-kauteen. Indiansin viime kauden parhaalle pistemiehelle jatko joukkueessa oli itsestäänselvyys. Tulevalla kaudella tehopelaaja Valtteri Kainulaisen vastuu kasvaa entisestään, sillä mies kantaa joukkueen kapteeninnauhaa ensimmäistä kertaa. Pääkallo.fi haastatteli Kainulaista heinäkuun helteessä.
20-vuotias rightin hyökkääjä pelasi täyden kauden Divarissa ja iski tehot 31+31. Mennyt kausi oli tähän mennessä Kainulaisen uran paras, ja pohja onnistumisille löytyi kesäharjoittelusta.
– Takana oli henkilökohtaisesti urheilullisin kesä ja siitä sain hyvän pohjan kaudelle. Tuntui hyvältä pelata läpi koko kauden, sillä tuntui, että jaksaa. Toki onnistumisiin vaikuttaa myös se, että ei tullut loukkeja tai sairastumisia. Olin kokoonpanossa kaikissa 26:ssa ottelussa, kertoo Kainulainen.
Joukkueena Indians oli Divarin vahvin. Indians hävisi sarjassa vain neljä ottelua, eikä koskaan kahta peräkkäin. Kainulainen nostaa esiin joukkueen kyvyn ottaa opiksi virheistä, mutta tiedostaa samalla jo uuden sarjatason mukanaan tuomat haasteet.
– Meidän vahvuus on erityisesti joukkuehengessä. Jos tuli huonompi peli, käytiin asiat joukkueen kanssa läpi. Katsottiin videoita ja keskusteltiin paljon. Liigassa vastustajat kovenevat huomattavasti ja töitä pitää tehdä joka osa-alueella alusta asti, tietää Kainulainen.
Minkä verran sait kyselyjä muista liigaseuroista keväällä?
– Aika rauhassa olen saanut olla, muotoilee nuori hyökkääjä.
Viidettä kauttaan Indiansissa pelaava Kainulainen ei halunnut lähteä vaihtamaan seuraa.
– Isoin syy jatkosopimukseen oli yksinkertaisesti se, että tykkään pelata täällä. Meillä on mahtava joukkue, antaa Kainulainen kehut koko joukkueelle.
Nuoresta iästään huolimatta Kainulainen, -92, tulee kantamaan joukkueensa kapteeninnauhaa ensimmäisellä liigakaudella. Salibandyliigassa on aiemminkin nähty nuoria kapteeneja, sillä esimerkiksi viime kaudella TPS:n kapteenina toimi Miko Kailiala, -93.
-On erittäin iso kunnia kantaa kapteenin nauhaa Heimon paidassa.
Vastaus kysymykseen, mitä joukkuetta odotat eniten vastustajaksi liigassa, on yksiselitteinen.
– Espoon Oilersia, täräyttää Kainulainen.
Huhu kertoo, että Indiansissa jaettiin pelaajille sykemittarit ennen juhannusta ja siitä lähtien suorituksia on seurattu koko joukkueen voimin. Tähän mennessä olet kerännyt eniten harjoitustunteja, pitääkö paikkansa?
– Tottahan se on! Toki omalla kohdalla vaikuttaa se, että pelaan myös futista ja työmatkat taittuu fillarilla, jolloin pidän sykemittarin päällä. Olen kyllä myös tehnyt varmaan tunnollisimmin kaikki treenit.
Huhtikuun puolivälissä yhteisen harjoittelun aloittanut Indians on treenannut käytännössä läpi kesän.
– Kesä on vedetty kovaa ja uskon, että fyysisellä puolella ollaan valmiita liigaan, näkee Kainulainen.
Laji- ja fysiikkaharjoituksilta jää rajallisesti aikaa muille harrastuksille eikä lomaa nuorella pelaajalla enää toukokuun ulkomaan reissun jälkeen ole tiedossa tänä kesänä.
– Päivät menee töissä. Futista pelaan, kun salibandyltä ehdin ja tyttöystäväkin on kuvioissa mukana, joten kiirettä pitää, naurahtaa Kainulainen.
Sinulle on perustettu myös oma Facebook-faniryhmä. Minkälaiset terveiset lähetät 245 innokkaalle fanillesi?
– Kiva, että tommonen ryhmä on tehty ja toivottavasti jaksavat seurata ja fanittaa mun menoa ja koko Heimoa myös ensi kaudella!
Saattehan te junnut höntyillä kesällä lenkkipoluilla ja talvella kentällä. Se on katsokaas niin, et vanha pärjää viisaudella.
Ei olisi ensimmäinen nousijajoukkue joka treenaa kovemmin kuin koskaan. Ja pelaaja toisensa jälkeen on napsahtelee katsomon puolelle, kun ei ole kropassa pohjaa ottaa vastaan niin paljon kuin on pojilla intoa..
Just suomalainen tapa ajatella fysiikkatreeneistä, ja sitten ollaan kilometrejä perässä kavereista. Parhaiten näkee fudismaajoukkueessa, missä kunto loppuu valkovenäjöitä vastaan…
On se vaan komeeta katseltavaa kun nuoret miehet pitävät kropastansa noin hyvää huolta.
Toivottavasti pysyvät terveenä eikä meninisi ylikunnon puolelle.
Nykypäivän salibandy on äärimmäisen fyysistä. Tästä tulee oikein hyvä kuva siitä miten kauteen, varsinkin pääsarjatasolla, valmistaudutaan.
Kyllä fyysinenvalmennus on erittäin herkkää virittelyä,Överiksi ei saa mennä, sehän näillä Junnuhöntyilijöillä on vaarana. Esimerkiksi Josbassa homma on annettu huippuammattilaisen käsiin, Lomu on koko kauden matkassa mukana, mikä mahdollistaa joukkueen rasitustilan jatkuvan tarkkailun. Veikkaanpa että tällä järjestelyllä vältetään aikaisempien vuosien loukkaantumissumat, jotka ovat johtaneet joukkueen ulosjäämiseen pleijjareista, ja sitä kautta kirkkaimmista sijoista.Myös uudella pääkoutsilla on fysiotaustaa, joten vieraspelimatkoilla saadaan välittömästi jumit hierottua bussissa pois. juuri oikeanlaista fiksua panostusta, mitä aiemmin seurassa entisen johdon toimesta ymmärretty, ja jätkät jatkuvasti telakalla. Katotaan miten inkkareissa lällätellään kauden puolivälissä..
Mikähän teille ihmiset kelpaa? Jos jotkut treenaa kehnosti ni haukutaan, että on naurettavaa treenata liiga tasolla noin kehnosti. Sitten taas kun jotkut koittavat tehdä asiat hyvin niin siitäkin keksitään jotain negatiivista!
Sehän on fakta, että jos Indians treenaa itsensä kuntoon niin se ei jää ainakaan sitten siitä kiinni jos ei menestystä tule.
Myös Inkkareiden pääkoutsilla on hyvin vahva fysiotausta, huhujen mukaan sitä on hiottu jo junnuvuosien aikaan.
Inkkareiden treeneissä ei kyllä mitään villasukkia virkata, kovaa mennään ja pitääkin.
Se on paree Inkkareiden olla hyvässä kunnossa, että jaksaa juosta pallon perässä 60 minuuttia ja kyykkiä oman maalin edessä.
Salibandy on nyt muutakin kuin fysiikkaa ja sitä muuta nyt puuttuu Inkkareilta. Potentiaalisia tulevaisuuden pelimiehiä muutamia löytyy, mutta muuten ihan keskinkertaista divarikamaa.
Keskinkertaisella divarirosterilla ei nousta liigaan ja voiteta divaria…
Tulevaisuus näyttää kuinka syvä se kuilu divarin ja liigan välillä oikeasti on.
Inkkarit lähtee liigaan divarijengillä, vain kaksi vahvistusta joista toinen myös divarista.
Taitaa huutelijoilla puntti tutista kun nyt jo pitää mollata varmaksi karsijaksi.
Onnea ja menestystä nuorelle inkkariryhmälle.
Mä vaan ainakin lämmöllä muistelen niitä vuoden takaisia juttuja kuinka OLS on ihan eri tason nousija kuin mitä hetkeen on nähty ja että pleijareihinkin saakka voi yltää. Oli ylivoimainen divarissa ja sai pari paluumuuttajaa. Oli poikkeuksellista joukkuehenkeä ja kovaa fysiikkaa. Ja lopulta totuus oli aika karu. Jotenkin sama fiilis tästä.
Valmentajavelho Kuula on luotsannut Inkkarit seurahistoriansa ensimmäisiin pleijareihin.
Miten tämä on mahdollista valmentaja Kuula?
– ensimmäiseksi haluan kiittää äärimmäisen hyvin pelannutta nuorta (pois lukien faija) joukkuetta.
– kaikki alkoi 2013 keväällä jolloin teimme äärimmäisen hyvän pohjan tälle kaudelle, siksi ollaan tässä.
Mitenkäs tästä eteenpäin, tuurilla vai taidolla?
– tarvitaan äärimmäisen paljon molempia.
Hyvää kevättä ja menestystä peleihin.
– kiitos.
Kyllä fysiikkavalmennus alkaa olla niin tärkeä,että ilman sitä ei taitavimmatkaan pärjää.Myös Mosan mäellä Olypiamitalistin fysiikkavalmentaja on virittäytynyt pääkaupunkiseudun toisen” Junnu ” joukkueen kovaan iskuun:)
”Salibandy on nyt muutakin kuin fysiikkaa ja sitä muuta nyt puuttuu Inkkareilta.”
Hyvä fysiikka vaan tekee sen kaiken muun paljon helpommaksi. Jokainen vähänkään urheillut tietää, että väsyneenä tekee paljon helpommin helppoja virheitä. Hapa Forstenin sanoi ”pelejä voitetaan ja hävitään, mutta tyhmintä hävitä jos huonossa kunnossa”(vapaa lainaus)
Kyllähän pari viimeisintä mestaruutta on voitettu aika pitkälti fysiikalla. Joten jos ukot on kunnossa niin sen ympärille on helpompi rakentaa sit myös muut pelilliset asiat.
Hyvällä fysiikalla korvaa taidollisia puutteita, mut menestys vaatii molempia.
Nuoret ja taitavat vipeltäjät ovat kuitenkin pallottomassa pelissä aika heikoilla kun satakiloiset körmyt vääntää maalin edessä.
Olen taitopelin kannattaja ja on tosi kiva katsoa kun pallo liikkuu jannulta toiselle niin ettei ehdi päätä kääntää. Tämä vaatii hyvää fyysistä kuntoa et jaksaa hakee paikkaa ja siihen nämä nuoret intiaanit tähtää.
Syksyllä nähdään kuinka se pallo liikkuu.
Mikä siis mättää viimeisten vuosien liigaan nousijoiden toiminnassa, kun ei saada vakiinnutettua paikkaa liigajoukkueena vaikka sinne asti kyllä jaksettiin panostaa?
Esimerkkinä hyvästä toiminnasta antaa viimeisten vuosien mestari SPV:
2004-2005: sijoitus 8.
2005-2006: sijoitus 9.
2006-2007: sijoitus 7.
2007-2008: sijoitus 4. (ensimmäinen mitallipeli 4.kaudella)
2008-2009: sijoitus 3. (1. mitalli 5.kaudella)
2009-2010: sijoitus 3. (2. mitalli 6.kaudella)
2010-2011: sijoitus 2. (1. finaali, 3.mitalli 7.kaudella)
2011-2012: sijoitus 1. (2. finaali, 4.mitalli, 1.SM-kulta 8.kaudella)
2012-2013: sijoitus 1. (3. finaali, 5.mitalli, 2.SM-kulta)
Mielestäni tuossa on jo tavoiteltavaa Indiansille ym. muille viimeisten vuosien nousijoille, jotka liigakaukaloihin ovat päässeet!
Onhan tämä hiukan muuttunut lajinakin. Ei sitä nousijoita voi syyttää jos ei mitalleille pääse viidessä vuodessa. Katsellan nyt pari kautta mihin mennään. Kyllä siellä huipullakin vaihdoksia tapahtuu.
Kiitokset toimitukselle kun tuovat esiin näitä vähemmän tunnettuja suuruuksia. Eihän tämä Kainulainen ole vielä päässyt tasoaan mittaamaan suomen eliitin kanssa, mut divarissa kuitenkin ihan kohtuu kova pelimies. Lienee kyllä huutelemalla saanut muutaman pojon (niinkuin muuan keravan kolli).
Kovasti on urheilijan ainesta pojassa.
Toivottavasti ei usko lopu kun isot miehet tulee vastaan.
Onnea ja menestystä kultaharkkorannikolle.
Kyllä salibandy on muuttunut viimeisen 10 vuoden aikana paljon, mutta toisaalta laji on muuttunut valtakunnallisesti sarjatasosta huolimatta. Toisilla on resursseja enemmän kuin toisilla, mutta en usko että divarin taso junnaa paikallaan, kun samaan aikaan liigataso kovenee kovenemistaan. Kuitenki suurin osa edelleen treenaa ”rakkaudesta lajiin” -tyyppisesti.
Eikä nousijoita pidäkkään suoraa syyttää, uskon että pelaajat pelaavat niinkuin treeneissä on treenattu. Muistan muutama vuosia sitten, kun SPV:llä ei ollut vielä paukkuja iskeä ”nykyaikaisella” pelitavalla, joukkue kyykki omassa päässä rumalla pelillä ja taisteli pisteitä. Ei tippunut divariin ja sai taas kerran uuden kauden ja paljon ymmärrystä lajista liigatasolla. Varmasti olisi pelaajat pelanneet toisellakin tavalla jos valmennusjohto olisi näin sanonut.
Nyt kun Indians pääsee laitumelle toivon sydämestäni, että joukkue pärjää. Taustalla on paljon potentiaalia ja brändäyksessäkin on yritystä!
Esim. Ipa hoiti viime vuonna hommansa sillain ettei sillä ole vähään aikaan, jos koskaan, mahiksia liigaan. Pienellä panostuksella sillä olisi ollut mahdollisuus jatkaa liigassa, mutta ei ”haluttu” seuran puolesta. Ipan liigakelpoiset kelpasivat KRPlle ja loput ”hyvät” ovat farmissa. Toivotaan että KV jaksaa. Muuten Tampereen salibandy kokee kovan tappion. Junnujen mahdollisuudet heikkenee oleellisesti.
Eipä olisi inkkareitakaan liigassa ellei olisi lähtenyt tekemään yhteistyötä Kirkkojärven Loiskeen kanssa. Tämä Loiske ymmärsi ettei heillä ole rahkeita tarjota lahjakkaille junnuille sitä mitä naapuriseuran organisaatiolla oli.
Nyt nämä entiset Loiskeen jannut ovat liiga-inkkareitten runko.
Näin se toimii yhteistyö Espoossa.
Kiitokset siitä herroille Leiponen – Heikura.
Ps. On siellä saattanut olla välillä hiekkaakin rattaissa, mut kuitenkin – kiitos!
Inkkareille hurjasti tsemppiä ensimmäiselle liigakaudelle, sille on varmasti käyttöä. Näyttää siltä, että menestyksen eteen tehdään hommia, iso peukku sille! Espoolainen salibandy on menossa kovaa vauhtia oikeeseen suuntaan ja siinä tahtipuikkoa heiluttaa tällä hetkellä Indians..
No joo matkaa oilersiin on valovuosi niiin pelaajien kuin organisaation osalta, ammattilaiset on ammattilaisia, aika vaikeeta tulee olemaan,jos homma kainulaisen kaltaisen keltanokan varassa,josta kukaan ei tiedä onko ylipäätaään liigatasoa. Inkkarit painiii korkeintaan Josban ja NST:n kaltaisten rymyryhmien kanssa, tai no Joensuulaisten nimilista on aika kova.
Leiposen yksinvaltius ja diktattorimaisuus ei pelitä enää liigassa. Jos ei homma muutu, niin noutaja tulee. Heikura taas. No historiaa tuntevat tietävät. Ei ole koskaan oikeasti pelittänytkään. Tärkeintä on, että kotona on iso televisio. On ylimielistä lähteä rinnastamaan liigassa vuosia olleisiin. Ensin pitää oppia kävelemään, ennenkuin aloittaa juoksemisen.
Hieno juttu Vadesta! Zemppiä kauteen!
Indiansin ja Oilersin organisaatioita tuskin kannattaa kovinkaan paljon vertailla ainakaan julkisesti.
Se kun on vaan niin, et jossain on vikaa jos jengi vaihtuu päättäjäportaassa kovin tiuhaan ja asioita ratkotaan oikeussaleissa – kuka kavalsi ja kuinka paljon.
Toivotan menestystä molemmille seuroille niin pelillisesti kuin taloudellisestikin.
Zemppiä Vadelle ja Syltylle!
En tunne miestä, mut täytyy olla kuitenkin suht kova jabä kun on oikein omat fanisivutkin tehty.
Oisko jopa eka divaritason säbäilijä jolla yli 300 tykkääjää facessa!!!
Eelliselle.
Suattaahan se olakkii, van suattaahan se olla olemattakii.
Eepä sitä tiijä va mistäpä sen tietäs?
Spv:n nousun takana on kovan työn lisäksi vahva organisaatio. Aikanaan ykkösdivarista nousseeseen porukkaan hankittiin ensimmäisten liigavuosien aikana mm. Nimet Isomäki, Ojala, Matikainen, Hirvonen, Tähkä, Riitesuo, Kotilainen, Helanen, Ihme, Pietilä, Kohonen, Manninen, Holopainen jne.
Käytännössä joukkueeseen hankittiin nousun jälkeen kokeneita huippuluokan liigatason tai maajoukkuetason vahvistuksia vähintäänkin pari – kolme vuodessa. Lisäksi osalla divaria pelanneista oli entisestään liigakokemusta Nurmon Jymystä.
Onnea Intiaaneille, mutta Salibandyliiga on nykyään jo sen verran kova sarja että paikan säilyttäminen ilman aikaisempaa liigakokemusta ja vailla kovia vahvistuksia on 99% varmuudella melkoisen työn ja tuskan takana.
Jos ette usko, niin kysykää Ilvekseltä tai M-Teamilta. Tai sitten voidaan katsoa tämä kommentti uudestaan huhtikuussa 2014.
Spv.n menestyksen takana on kovan työn lisäksi myös erinomaisen vahva seuraorganisaatio, joka mahdollisti ensimmäisten liigavuosien aikana useiden kokeneiden huippuluokan vahvistuksen hankkimisen. Nimet Hirvonen, Matikainen, Isomäki, Ojala, Tähkä, Riitesuo, Kotilainen, Helanen, Ihme, Kohonen, Pietilä, Manninen ja Holopainen eivät SPV.hen tullessaan olleet edes mitään perusliigajamppoja, vaan he olisivat olleet kovia vahvistuksia mille tahansa muullekin liigajengille. Käytännössä Spv siis hankki (osti???) itselleen ensimmäisten 3-4 liigavuoden aikana tuhansien liigaotteluiden ja satojen maaotteluiden edestä osaamista ja kokemusta. Lisäksi osalla divariporukasta oli jo ennestään liigapelejä alla Nurmon Jymystä. Tämä varmasti osittain selittää miksi Spv on menestynyt ja valtaosa muista nousijoista ei.
Ikävää Inkkareille, mutta Salibandyliiga on jo niin kova sarja että pelkällä divaripohjalla pärjääminen ilman kovanluokan vahvistuksia on erittäin vaikeaa, ellei mahdotonta.
Jos ette usko, niin kysykää Ilvekseltä, FBT Porilta tai M-Teamilta. Halutessanne voitte myös kaivaa tämän kirjoituksen uudestaan esille huhtikuussa 2014.
Guru Kuittinen on asian ytimessä. Vaaditaan johtajuutta ja kokemusta ohjaamaan pelaajia tekemään oikeita valintoja kentällä. Ostamalla(?) nämä edellämainitut liigajampat SPV todellakin kohensi tasoaan liigassa pysymistä sekä menestymistä varten. Samat mahdollisuudet pätevät näin myös muihinkin edellä mainittuihin nousijoihin.
Loppujen lopuksi Huipulle päästäkseen on pelaajien, valmentajien SEKÄ talouspuolen/organisaation tehtävä tasaisen laadukasta työtä vuodesta toiseen aina sopimusneuvotteluita myöden.
Mikä muuten on liigan kaikkien aikojen kovin siirtokorvaus? Päästäänkö viisinumeroiseen lukuun?
Noille muutamille edellisille kommentoijille haluan näin vanhempana
(mutten viisaanpana) muistuttaa vanhasta sananlaskusta EI KANNETTU VESI KAIVOSSA PYSY.
Turha niitä konkareita on ostaa, kun omasta junnumyllystä tulee kokoajan uusia pelimiehiä ja näille PITÄÄ antaa mahdollisuus mennä omalla urallaan tappiin asti mikäli halua on.
Näin ne junnut pysyvät seurassa eivätkä vaihda tai lopeta ennen aikojaan.
Uskon, et inkkarit säilyttää helposti liigapaikkansa tulevalla kaudella ja ovat kolmen vuoden kuluessa mitalipeleissä.
Murehditaan sitten / jos on aihetta, ei etukäteen.
Positiivisyyttä mieliin ja peleihin!
Kyllä Inkkarit pari kokenutta pelimiestä olisi tarvinnut joukkoihin, mutta siinä olen Jounin kanssa samaa mieltä, että liigassa taitaa siitä huolimatta säilyä. Näyttää toisten joukkueiden rosterien tyhjentyminen (Josba, Loviisa, OLS, NST ja Koovee) tekevän nousijajoukkueen tulemisen liigaan helpommaksi.
Osku puhuu asiaa, Kyllä näistä neljä jää taakse, Ols taitaa olla ylempänä. Koovee, Nst todennäköisesti siellä perällä. Sorry taitaa olla Loviisakin, Josba pistää kampoihin.
Minä mitään tiedä, mut ei näytä tietävän muutkaan?
Näyttää siltä et NST, Josba ja Loviisa ovat ehkä tai melkein tai …
Erä siihen samaan sakkiin.
Sit tulee TPS, OLS, KV ja Krp.
Ei …tana – Inkkarit reippaasti pleijareissa!!!
Kyllä se arki inkkareille koittaa. Kuten koitti olsille.
Arki koittaa niin inkkareille kuin muillekin, myös OLSille.
Pelit pelataan, tuomarit haukutaan ja sitten katsotaan missä kohtaa sarjataulukkoa kukin on.
Toiset ovat todennäköisesti heikommin sijoittuneita kuin toiset.
Jos olen väärässä, voin senkin ehkä hyväksyä.
Silti uskon INKKAREIHIN.