Viime keväänä, ennen Salibandyliigan runkosarjan huipennusta, Classic-valmentaja Jarkko Rantala kuvaili Heikki Hätöstä täydelliseksi pelaajaksi, jos hän vain pelaisi rightin puolelta. Rantalalla oli kommenttiin omat, peluutukselliset syynsä, mutta Lammin Salibandylle Hätönen kelpaa leftin puoleltakin. Kahdeksan liigakauden kokemus on juuri sitä, mitä verraten nuori nousijajoukkue tarvitsee.

Miten Divariin noussut joukkue sai kaapattua kevään SM-prossimitalistin riveihinsä?
– Olin katsomassa nousukarsinnan ratkaisevaa ottelua Lammilla. Hallissa oli uskomaton fiilis ja yhteenkuuluvuuden tunne. Ajattelin, että tuohon kelkkaan olisi kiva hypätä. Siirryin keväällä 2004 LaSBista Trackersiin Hämeenlinnaan, enkä totta puhuakseni osannut edes aavistaa, että palaisin takaisin kasvattiseuraan pelaamaan Divaria.

Mistään downshiftaamisesta ei Hätösen mukaan kuitenkaan ole kyse, eikä siihen Divarissa ole varaakaan, sillä sarja on kova. Työtä pelkäämätön kahden suunnan sentteri uskoo pelivuosia olevan vielä paljon jäljellä, liigassakin. Paluu juurille auttamaan vanhaa seuraa tuntui kuitenkin tällä hetkellä oikealta, lähes velvollisuudelta.

– Kun kevään pronssijuhlista selvittiin ja aloin miettimään vaihtoehtoja, niin LaSB oli niistä selkeästi paras. Kotiinpaluu tulee olemaan tunteikas.

Nousijajoukkue LaSB on puskenut töitä toukokuun alusta lähtien, mutta Hätöselle kovaa harjoittelu ei ole uutta. Hätönen on mielissään siitä, että joukkueessa on ymmärretty menestymisen tai edes sarjapaikan säilyttämisen tulevalla kaudella vaativan entistä enemmän töitä. Niin harjoittelun määrään kuin laatuunkin on panostettu.

– Mikko Reitti, ampumasuunnistuksen moninkertainen MM- mitalisti, otti fysiikkavalmennuksen hoitaakseen. Joukkue on fysiikan puolesta hyvissä käsissä ja erittäin hyvässä kunnossa. Kaikki paransivat testituloksiaan keväästä, joten kovaa ja monipuolisesti on menty.

LaSB aloittaa pian tiiviin harjoitusottelurupeaman, jota Hätönenkin odottaa innolla.

– Trackers pelasi vielä Divarissa, kun siirryin sinne, mutta en saanut silloin juurikaan peliaikaa. Käytännössä en ole siis koskaan pelannut Divarissa, mutta mitä olen jutellut siellä ja liigassa pelanneiden jätkien kanssa, niin kova sarja se on.

– Harkkapelit muita Divari-jengejä vastaan ovat meille hyvä tasonmittari. Tilaa ja aikaa tulee olemaan vähemmän ja virheistä rokotetaan armotta. Taidossa emme jää jälkeen, mutta nöyryyttä pitää löytyä. Lättysyötöt maalin takaa ja turhat piruetit, mitkä vielä viime vuonna toimivat, eivät nyt enää toimikaan. Kaksinkamppailut mies miestä vastaan pitää voittaa niin pallollisena kuin ilmankin. Siitä se lähtee. Uskon, että pääsemme harjoituspelien kautta hyvin vauhtiin.

Hätönen tiedostaa roolinsa nuoren ja kokemattoman joukkueen mentorina – isähahmona, joka tiukan paikan tullen tarttuu tiukemmin ruoriin ja ohjaa laivaa.

– Tappioita tulee, se on varmaa, mutta silloin meidän kokeneempien pelaajien pitää nousta esiin. Koko tämä buumi Lammilla ja Divari-joukkue on nuorelle pelaajalle valtava mahdollisuus. Kentällä pitää uskaltaa tehdä niitä omia juttuja, siten jokainen ottelu on voitettavissa.

Hätönen on luonteeltaan vaatimaton perfektionisti. Joukkuepelaaja, joka asettaa yhteiset tavoitteet omiensa edelle. Johtajatyyppi, joka ei pullistele puheillaan, vaan mieluummin tekee. Vastaus kysymykseen LaSB:n historian ensimmäisestä Divari-maalista ei yllätä.

– Nivala haastaa laidassa, heittää lätyn takaviistoon taskuun, mistä Toitturi laittaa pallon yläpeltiin. Aika alussa.

Niinpä, mutta saattaa se kyllä olla herra itsekin. Ainakin, jos muilta kysytään.